Hämäläinen myöntää olevansa hyvin paljon hahmojensa kaltainen sekä Putoksessa että kirjassaan. Kuva: Sanne Katainen
Esikoiskirjansa julkaissut tähtinäyttelijä Pilvi Hämäläinen myöntää olevansa monien hahmojensa kaltainen: ”On tosi vaikeaa olla toisen ihmisen edessä haavoittuvana, ja luottaa siihen, ettei toinen satuta”
Lieksassa kasvamisella on ollut vaikutusta esimerkiksi siihen, millaista huumoria Pilvi Hämäläinen tekee.
Pilvi Hämäläisellä on omien sanojensa mukaan hirveä kaipuu metsään. Metsässä hän liikkuu usein vuoden ikäisen Humppa-koiransa kanssa. Kuva: Sanne KatainenNäyttelijänä tunnetulta Pilvi Hämäläiseltä julkaistiin syyskuussa esikoiskirja, joka kantaa nimeä Cinderella.
Ajatus kirjan kirjoittamisesta oli kytenyt Hämäläisen mielessä jo pidempään.
Tavallaan kaikki alkoi jo vuosituhannen alkupuolella, kun Hämäläinen opiskeli ensin käsikirjoittamista Turun taideakatemiassa vuodet 2005–2010 ja vielä sen jälkeen teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Metropolia ammattikorkeakoulussa vuosina 2010–2015.
Harva kuitenkaan välttämättä tietää, että Hämäläinen on oikeastaan koko ajan kirjoittanut näyttelemisen ohella eli kyse ei ole mistään suuresta ja yllättävästä loikasta tuntemattomaan.
Nyt jo taakse jääneellä Putous-urallaan Hämäläinen teki itse hahmojensa käsikirjoitukset sekä lisäksi myös joitain sketsejä.
Pohjimmiltaan kirjailijan uralle hyppäämisessä oli Hämäläisen mukaan kyse siitä, että hän halusi kirjoittaa jotain ilman, että hänen täytyi rajoittaa tekemistään esimerkiksi sen mukaan, kuinka ison kohtauksen tekemiseen budjetti riittää. Kirjojen maailmassa budjetti tapahtumien luomiseen kun on rajaton. Ajatus kirjasta sai alkunsa siitä, että Hämäläinen halusi uudenlaista haastetta tutun kohtausmuotoisen ilmaisun lisäksi.
”Kun aloin kirjoittaa kirjaa, en ollut ainakaan ihan alussa varma, onnistunko tässä.”
Kirjaprojekti oli siis tavallaan hyppy pois omalta mukavuus- ja vahvuusalueelta.
”Koen, että olen parhaimmillani dialogia ja kohtauksia kirjoittaessa.”
”Rakastan sitä, että Pohjois-Karjalassa niistä synkimmistäkin asioista yritetään repiä huumoria, ja sitten ne muuttuvatkin vähemmän synkiksi.”
Itse Cinderellan kirjoitusprojekti alkoi jo vuonna 2018. Sitä Hämäläinen kirjoitti pikkuhiljaa muiden töidensä ohella.
”Sehän oli suoraan sanottuna raskasta, kun minulla oli niin intensiivisiä työjaksoja, joiden aikana en oikein pystynyt kirjoittamaan.”
Työtilanteen takia kirjoitusprosessiin tuli välillä useamman kuukauden tauko. Tuon tauon jälkeen piti aina uudelleen päästä kärryille siitä, mitä siihen mennessä on kirjoitettu.
”Kun se oli niin pätkittäistä, se oli tosi raskasta.”
Raskasta oli nimenomaan niin sanotusti kirjan maailman ja muun maailman välillä hyppiminen.
”En suosittele kirjan kirjoittamista kenellekään ainakaan näin sirpaleisesti”, Hämäläinen nauraa.
Hän kuitenkin painottaa, että kirjoittaminen itsessään oli antoisaa.
Pilvi Hämäläinen nauttii metsässä olemisesta. Kuva: Sanne KatainenHämäläinen kokee, että kirjassaan hän sai tuotua esille hänen mielestään tärkeitä asioita ja teemoja.
”Tavoite oli, että mahdollisimman hauskasti ja kepeästi pystyisin puhumaan tosi ahdistavista jutuista”, hän kertoo, ja lisää, että tämä on ollut hänen juttunsa myös aiemmin.
Kirjassa käsitellään esimerkiksi kuolemaa, seksuaalisuuteen liittyviä traumoja ja puhumisen vaikeutta eli käytännössä vaikkapa sitä, miksi on niin vaikea kertoa toiselle tunteistaan.
”Yritän kertoa näistä asioista nimenomaan semmoisilla hauskoilla yksityiskohdilla”, Hämäläinen kertoo.
Hämäläisen monista hahmoista eniten häntä itseään muistuttaa viimeinen varsinainen Putous-hahmo Die-Harri. Kuva: Sanne KatainenHämäläinen myöntää olevansa itse hyvin paljon kirjansa hahmojen kaltainen.
”On tosi vaikeaa olla toisen ihmisen edessä haavoittuvana, ja luottaa siihen, ettei toinen satuta.”
Myös Hämäläiselle itselleen on vaikea puhua omista tunteistaan. Kuvaavaa on eräs tarina Pilvi Hämäläisen omasta lapsuudesta.
”Olin salaisesti tosi ihastunut yhteen poikaan, joka rikkoi kylän mummon polkupyörän. Kun mummo sitten tuli kaupalle selvittelemään, kuka pyörän oli rikkonut, koin hetkeni koittaneen. Ajattelin, että kun otan syyn niskoilleni, poika tajuaa, että tykkään siitä ja sitten meistä tulee pari. Paria meistä ei sitten tullutkaan, vaan poika pääsi kuin koira veräjästä ja minä jouduin rangaistuksena haravoimaan sen mummon pihan”, hän nauraa.
”En suosittele kirjan kirjoittamista kenellekään ainakaan näin sirpaleisesti.”
Hämäläinen tunnetaan erityisesti Putous-hahmoistaan.
”Ihan jokainen niistä hahmoista on tosi paljon minä.”
Monista hahmoista eniten häntä itseään muistuttaa viimeinen varsinainen Putous-hahmo Die-Harri. Harrissa Hämäläistä itseään muistuttaa se, että hän haluaisi vilpittömästi rakkautta ja hyväksyntää. Tästä huolimatta hahmo ei osaa aivan toimia toisten ihmisten kanssa, vaan sanoo ääneen juuri ne asiat, joita ei kannattaisi.
”Ne asiat, joita kannattaisi sanoa, niitä sitten salailee ja häpeilee.”
Kotiseudullaan Lieksassa Pilvi Hämäläinen käy säännöllisesti niin paljon kuin työprojekteiltaan ehtii. Hämäläisen vanhemmat ja isoveli asuvat edelleen Lieksassa.
”Minulla on tietyllä tapaa sellainen viha-rakkaus-suhde Lieksaan. Se on kuitenkin aina minun oma kotipaikka, joka on tehnyt minusta juuri tällaisen.”
”Se kuuluu jotenkin hyvinvointiin, että pääsee sinne metsään olemaan.”
Hämäläinen uskoo, että Lieksassa kasvamisella on ollut vaikutusta esimerkiksi siihen, millaista huumoria hän nykyään tekee.
”Rakastan sitä, että Pohjois-Karjalassa niistä synkimmistäkin asioista yritetään repiä huumoria, ja sitten ne muuttuvatkin vähemmän synkiksi.”
Juuret näkyvät myös siinä, että Hämäläisellä on omien sanojensa mukaan koko ajan hirveä kaipuu metsään.
”Se kuuluu jotenkin hyvinvointiin, että pääsee sinne metsään olemaan.”
Useimmiten Hämäläinen liikkuu metsässä Humppa-koiransa kanssa. Vuoden ikäinen Humppa on rodultaan kleinspitz.
Ehkä hieman yllättäen Hämäläinen ei innostu sienestämisestä. Sienestysinto nuupahti erään nuoruuden kokemuksen myötä. Viimeisen kerran hän keräsi sieniä ollessaan lukiossa tai yläasteella.
”Monet tutut kannustivat metsään sillä, että sienillä saa hirmuisen tilin, kun ne myy Italiaan. Keräsimme tatteja koko päivän, ja ajattelin, että saisimme kasaan vähintään 200 euroa. Sitten menimme torille suurin odotuksin, ja saimme 16 euroa”, Hämäläinen nauraa.
Jos Pilvi Hämäläisen pitäisi valita paras paikka maailmassa, ei valinta olisi vaikea.
”Se on meidän kesämökki Pankajärvellä saaressa, jonne hurruuttelen veneellä.”
Hämäläinen haaveilee siitä, että vielä joskus hän ohjaa ja käsikirjoittaa oman elokuvan sekä näyttelee pääroolin jossain komediaelokuvassa. Hänellä on myös yksi asumiseen liittyvä unelma.
”Olen jo monta vuotta haaveillut, että minulla olisi oma pieni talo jossain peltojen keskellä. Se olisi vaaleanpunainen talo, jossa on valkoiset ikkunanpielet ja vanhanaikaiset pienet ikkunaruudut.”
Pilvi Hämäläinen haaveilee siitä, että vielä joskus hän ohjaa ja käsikirjoittaa oman elokuvan sekä näyttelee pääroolin jossain komediaelokuvassa. Kuva: Sanne KatainenKuka?
Näyttelijä Pilvi Hämäläinen syntyi vuonna 1985 Lieksassa.
On opiskellut käsikirjoittamista Turun taideakatemiassa ja teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Metropolia-ammattikorkeakoulussa.
Tunnetaan erityisesti television sketsiohjelma Putouksesta. Voitti Putouksen sketsihahmokilpailun vuonna 2017 hahmollaan Aina Inkeri Ankeinen.
Liikkuu usein metsässä vuoden ikäisen Humppa-koiransa kanssa.
- Osaston luetuimmat
