Luonnon arvon voi mitata rahassakin

Luonnolla on väliä. Luontoyhteys lisää jaksamista ja terveyttä.

Luontopuute taas voi aiheuttaa vaivoja. Luontopuute oli minulle käsitteenä uusi. Se osui silmiini lehden uutisesta (HS 29.10).

Luonnon hyvät vaikutukset ovat kyllä minulle tuttuja.

Meitä suomalaisia tavataan luonnehtia sanomalla, että meillä on läheinen luontosuhde. Kuinka tavallista on, että nuoret tuntevat kasvi- ja eläinlajeja tai käyskentelevät metsissä keräämässä marjoja ja sieniä? Kyllä kannattaisi.

Edellisen artikkelin mukaan säännölliset luontokäynnit vähentävät todennäköisyyttä käyttää mielialalääkkeitä.

Viime vuonna yli 100 000 suomalaista joutui pitkälle sairauslomalle mielenterveyden takia. Lisäksi asuinalueen vähäisempi vihreys ennen kouluikää on yhteydessä kohonneeseen ADHD-riskiin.

Päiväkodit, koulut, partio, luontokerho tai seurakunta voivat saattaa lapsia metsäpoluille, joita he samoavat myöhemmin itsenäisesti.

Kaupunkien lähiluonnolla on suuri vaikutus mielialaan ja mielenterveyteen. Siksi luontoa on tärkeää säilyttää lähellä asutusta, eikä hävittää viimeisiä saarekkeita asvalttikenttien tieltä.

Itse katselen ruokapöydän ääressä, kuinka linnut ja oravat ikkunan takana hakevat ruokintapaikalta sinne viemiäni siemeniä.

Jokainen tiainen, punatulkku, käpytikka ja orava on toisen maailman lähettiläs. Ne kertovat luonnon suuresta kokonaisuudesta, jota Luoja pitää yllä.

Luonnon myönteiset vaikutukset ovat rahalla mitattavissa.

Luonnon arvo kansanterveydelle voi olla jopa 2,5 miljardia euroa. Siksi tehokkuus ei saisi olla pontimena lähiluonnon hävittämiselle. Tosin puhe luontopalveluista on kovin ihmiskeskeistä, eikä aina tunnista luonnon itseisarvoa.

Kristinuskolla on alun perin tiivis luontoyhteys. Jeesus puhui vertauksissaan varpusista, kanoista ja korpeista. Hän oli varmasti tarkkaillut luontoa ja halusi näin viitata Luojan huolenpitoon myös ihmisistä.

Jeesus huolehti ystäviensä jaksamisesta ja työkyvystä kutsumalla heitä levähtämään kanssaan: ”Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää.” (Mark 6:31)

Nykyajan hoivatyöntekijöiden tavoin Jeesus seuraajineen oli välillä väsynyt pitkien päivien ja monien tapaamisten jälkeen. Ihmisiä tuli ja meni, eivätkä he ehtineet edes syödä. Jeesus ehdotti vetäytymistä autioon paikkaan veneellä järven toiselle puolelle.

Työstä väsynyt tarvitsee etäisyyttä arkisesta ympäristöstään, jotta ajatuksetkin saavat irtautua ja levätä.

Veden ylittäminen on kuva siirtymisestä kokonaan toiselle seudulle, jossa irtautuminen ja lepääminen ovat mahdollisia.

Autio paikka ja yksinäisyys voisivat tänään tarkoittaa irtautumista siitä viriketulvasta, joka jännittää aistit ja kuormittaa aivot synnyttäen stressiä.

Luonnon rauhassa ajatukset ja tunteet saavat uutta tilaa.

Kolumnin kirjoittaja on kenttäpiispa evp., Salpausselän seurakunnan kappalainen.