Heli Laaksonen käy säännöllisesti lempimetsässään. Sinne mennään tämän luonnon muokkaaman portin kautta. Kuva: Maria Miklas
Heli Laaksonen lähtee metsäretkille luupin kanssa ja ilman älypuhelinta – ”Se vähä, mitä mielenterveydestäni on vielä jäljellä, on sen ansiota, että minulla ei ole koko ajan internet mukana”
Runoilija Heli Laaksonen tutkii luonnon yksityiskohtia pilkunviilaajan tarkkuudella. Luupin kanssa metsässä voi vierähtää muutaman metrin matkalla useampi tunti. ”Luanto järjestää, mää katon.”Tilaajalle
”Myös lahopuussa voi nähdä luonnon ihmeellisyyden”, Laaksonen sanoo. Hänen haaveenaan on löytää keltasompasammal. Kuva: Maria MiklasHeli Laaksosen luontosuhde käy selväksi hänen 150-vuotiaan talonsa kotipihalla Rauman Lapissa. Puutarhassa kasvaa sikin sokin hedelmäpuita, pensasmustikkaa, pikkusydäntä. Yhdessä nurkassa törröttää kauraa, toisessa auringonkukka. Vanhan hevoshaan paikalle on koottu lahopuupuisto, jossa on puolilahoja puunoksia ja kantoja kääpineen sekä lahonnut puinen pöytä.
Komea pihlaja kasvaa portaiden vieressä aivan kiinni päärakennuksessa. Laaksonen ei henno kaataa sitä, vaikka pitäisi.
”Pihlaja on tämän pihan asukas. Niin kuin kaikki muutkin kasvit ja eläimet”, sanoo Laaksonen. ”Kotieläimiä meillä ei ole, mutta muita eläimiä vaikka kuinka paljon, ainakin oravia, fasaaneita ja siili.”
Arvostus kaikkea elollista kohtaan johtaa siihen, että välillä ruohonleikkurin tai pölynimurin käynnistäminen on Laaksosesta liian brutaali toimenpide.
”Hämähäkki on voinut pakertaa seittiään koko yön. Kun se on juuri saanut hienon verkkonsa valmiiksi, niin sittenkö minä tulen ja imuroin sen pois?”
Heli Laaksonen
Ikä? 52
Koti? Rauman Lapissa Mäentaan ja Kodiksamin kylien rajalla
Perhe? Puoliso Miikka Lappalainen
Koulutus? Filosofian maisteri suomen kielessä, lisäksi luonto- ja ympäristöneuvoja
Julkaisut? Parikymmentä runoteosta ja kirjaa, lisäksi yhteisjulkaisuja ja käännöksiä
Harrastukset? Maalaaminen, sauvakävely ja kansalaisopiston kurssit
Lempirunoilija? Anja Erämaja
Lempimetsä? Kodin lähellä oleva lehtomainen purolaakso
Sykähdyttävin luontohavainto? Erittäin uhanalaisen jääleinikin näkeminen Lapissa
Lisätietoja: hulimaa.fi
Neuvova runoilija
Heli Laaksonen on Suomen luetuimpia runoilijoita, joka tunnetaan erityisesti lounaismurteella kirjoitetuista runoistaan.
Parikymmenvuotisen uransa aikana hän on julkaissut lukuisia runoteoksia, lastenkirjoja, käännöksiä ja historiikkeja sekä kiertänyt ympäri Suomea esittämässä runojaan.
Pandemia-aikana Laaksosen elämässä tapahtui käänne. Lavaesiintymiset loppuivat, ja kun painetun kirjan tulevaisuus näytti epämääräiseltä, hän päätti aloittaa luonto- ja ympäristöneuvojan opinnot ammattiopisto Liviassa Kaarinan Tuorlassa.
Luonto on aina ollut runoilijalle rakas.
”Ajattelin kouluun hakiessani, että luonto on kuitenkin aina jollain tavalla pysyvä, eikä kukaan voi määrätä siihen muutoksia. Sitä paitsi luonto- ja ympäristöneuvoja kuulosti minusta hyvältä. Olen aina tykännyt vähän neuvoa, ja nyt minulla on siitä paperikin.”
Naama edellä sammalikkoon
Luontosuhdettaan Laaksonen kuvaa ”hysteerisesti yksityiskohtiin meneväksi”.
”En oikein tiedä, millä sanalla kuvataan sitä, kun on todella kiinnostunut yksityiskohdista. Kielitieteen puolella se on pilkunviilaaja, niin olisinko sitten sammalen viilaaja?”
Sammaleisiin Laaksonen kertoo rakastuneensa luonto-opintojensa aikana päätä pahkaa. Hän on tätä nykyä myös Suomen Sammalseuran jäsen.
Tapana on, että seuran retkillä heittäydytään sammalikkoon vatsalleen ja hihkutaan muille uusista löydöksistä.
”Vaikka se näyttää huvittavalta, kukaan ei naura. Kaikki tietävät, ettei uhanalaisia sammalia voi repiä ylös vaan niiden sekaan on mentävä naama edellä.”
Laaksosen mielestä fyysisen kontaktin ottamisessa metsään on oma ihanuutensa. Yhtä tärkeää kuin nähdä on myös tuntea ja haistaa.
Seuran kursseilla tutkitaan hartaasti mikroskoopilla, onko sammalen lehtien tyvinurkkasolukoiden muoto pitkulainen vai kuusikulmainen.
”Minusta on mielenkiintoista, että jotkut kiinnittävät huomiota tämmöiseen. Tutkijat tutkivat ja kertovat. Minä saan katsoa ja nyökytellä.”
Metsässä oleminen on Heli Laaksoselle fyysinen kokemus. ”Minulle on tärkeää kokea, miltä luonto tuntuu, ja päästä siihen kiinni.” Kuva: Maria MiklasHaaveena ensyklopedia
Laaksonen on erityisen innostunut lajintuntemuksesta. Lajien erikoisominaisuuksiin perehtymällä myös luonnon suuremmat merkitysketjut alkavat avautua.
”Kun tietää vaikka sen, että mäkikuismaa käytetään masennuksen hoidossa tai että raidankeuhkojäkälä on viittä vaille uhanalainen eteläisessä Suomessa, kasvia katsoo ja siitä ajattelee eri tavalla kuin ennen.”
Omanlaisiaan lajikuvauksia sisältävät myös Laaksosen kaksi viimeisintä kirjaa, vuonna 2022 ilmestynyt Luonnos ja loppukesällä 2024 ilmestynyt Jatkos.
Niistä löytyy yleiskielellä säemuotoon kirjoitettuja humoristisia mutta tiukkoihin faktoihin perustuvia kuvauksia kääpiöpäästäisestä röyhyvihvilään.
”Nyt, kun kaikki tietosanakirjat on vihdoin saatu kierrätyskeskusten silppureihin, minä haluan tehdä uusia. Luonnoksessa ja Jatkoksessa on molemmissa 80 lajin kuvaukset, ja Suomesta on löydetty noin 50 000 lajia. Aiheita siis riittää!”
”Hyvä olo ei tule koneiden tarjoamasta viihteestä vaan itse tekemisestä: runoilemisesta, kirjoittamisesta, maalaamisesta.” Kuva: Maria MiklasMatelua metsässä
Uudessa ammatissaan Heli Laaksonen on järjestänyt metsäretkiä, joita hän kutsuu kuuden metrin luontopoluiksi. Konseptiin kuuluu, että metsässä edetään mateluvauhtia, pysähdellään ja ihmetellään. Muutaman metrin matkalle mahtuu vaikka miten monta kasvia ja ihasteltavaa asiaa.
”Olennaista kuuden metrin luontopolulla on kysymys ’miksi’. Minkä takia tämä kasvi kasvaa juuri tässä? Se ei ole sattumaa, vaan siihen vaikuttavat valo- ja kosteusolot, naapurikasvit ja ilmastovyöhykkeet.”
Jos rajuilma iskee, kuuden metrin luontopolun voi pitää myös sisällä. Puolentoista tunnin aikana voi istua sohvalla ja kuulla monta tarinaa ja runoa lillukanvarsista, patinanastakan rihmastosta tai liito-oravan papanoista, joita Laaksonen kaivelee taikapussistaan.
Omilla metsäretkillä häneltä saattaa vierähtää tunteja. Eksymisen varalta Laaksonen ottaa mukaansa ikivanhan kännykän. Älypuhelinta hän ei omista.
”Se vähä, mitä mielenterveydestäni on vielä jäljellä, on sen ansiota, että minulla ei ole koko ajan internet mukana.”
Laaksosen mielestä on surullista, että ruudun ääressä oleminen vie nykyihmisen elämästä niin ison siivun. Sen huomaa jopa metsäretkillä.
”Lajintunnistussovellukset ovat varmasti hyviä, mutta usein käy niin, että ensin ihminen ottaa kuvan jostain kasvista, samalla hän huomaa saapuneen viestin, ja sitten hän jo istuu sammalikossa uppoutuneena sähköposteihin. Se on harmi, sillä tarkoitus oli mennä metsään nimenomaan irrottautumaan arjesta.”
Runoilija asuu vanhassa, puulämmitteisessä maalaistalossa. Suihku ja vessa ovat ulkorakennuksessa. Kuva: Maria MiklasLempeää valistusta
Kun Laaksosen katse siirtyy luupin näyttämistä luonnonihmeistä suurempiin kokonaisuuksiin, näkymä ei ole yhtä hehkeä. Luonnon ja ympäristön tila, kirja-alan vaikeudet ja yleisen taloustilanteen kehitys saavat hänet mietteliääksi.
”Näin synkkiä tunnelmia ei ole omana elinaikanani vielä ollut. Rakastan hulluna kirjoittamista, sammaleihin nojautumista ja luontoneuvomista. Mutta onko enää tilaajia ja lukijoita, jos kaikkien rahat menevät sähkölaskuihin ja arvonlisäveroihin?”
Lentämisen Laaksonen lopetti viisi vuotta sitten. Hänen mielestään jokaisen on tärkeää tehdä ilmaston hyväksi oma osansa. Ennen kaikkea tarvitaan suuria päätöksiä valtioiden tasolla ja kansainvälisesti. Haukkumalla asiat eivät parane, ennemminkin lempeällä valistuksella.
”Jos asiat menisivät moittimisella kuntoon, luonto olisi ollut hyvällä tolalla jo pitkään. Suojeluhalun pitäisi kummuta suuremmasta ymmärryksestä, syvästä rakkaudesta, siitä, että luonto on niin tärkeä ja rakas, ettei sitä halua menettää.”
Toivoa täytyy silti ylläpitää, Laaksonen sanoo. Pitäisi elää enemmän ensimmäistä kuin viimeistä päivää. Mallia voi ottaa vaikkapa metsäkerrossammaleesta.
”Silloinkin, kun koronavuosina ei tapahtunut mitään, metsäkerrossammal teki joka vuosi uuden vuosikasvaimen. Se pelasi omaa peliä. Samalla tavalla voi itseä muistuttaa: nyt vaan omaa peliä. Niin kuin metsäkerrossammal tekee tämän vuoden kasvunsa, tee sinäkin!”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 9/2024.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
