Suomi on erityinen maa – näytetään maamme erityislaatuisuus myös maahanmuuttajille!

Pieni soutuveneemme oli lastattu täyteen tavaraa ja ihmisiä. Istuin tottuneesti soutajan paikalle ja tartuin airoihin. Ystäväni silmät laajenivat: ”Aiotko sinä soutaa tätä venettä? Osaatko? Pystytkö? Miten ihmeessä...?”, hän huudahti, aidon yllättyneesti.

Itse säpsähdin huudahduksesta ja pelästyin, oliko jokin asia jäänyt minulta huomaamatta, kuten laittaa veneen tulppa paikoilleen. Ei ollut. Useissa eri maissa asunut hollantilainen ystäväni ei ollut aiemmin ollut tilanteessa, jossa hänen ikäisensä nelikymppinen pienikokoinen nainen lähtee soutamaan täpötäyttä soutuvenettä järven yli samalla ihmetellen, mikä tässä on toisen mielestä ihmeellistä.

Vitsailimme jälkeenpäin, mahtoiko ystäväni kuvitella jonkun univormupukuisen kapteenin saapuvan yhtäkkiä metsästä meitä kuljettamaan.

Seuraavana päivänä samalla mökkiretkellä patikoimme laavupaikalle paistaaksemme siellä vaahtokarkkeja. Laavulla oli kuitenkin jo ihmisiä ja pikaisen tervehtimisen jälkeen päätimme jatkaa matkaamme melko lähellä olevalle toiselle laavupaikalle. Tämä laavupaikka olikin onneksemme tyhjä, heinäkuun lomakaudesta huolimatta. Teini-ikäiset lapsemme huokaisivat helpotuksesta: ”Oma rauha!” Ystävämme aprikoivat, kuinka paljon omaa rauhaa voi ihminen tarvita.

Helsingissä ystävämme panivat merkille ihmisten kiireettömyyden. Heidän mielestään helsinkiläiset olivat kiireettömiä, ystävällisiä ja avuliaita. Mietin mielessäni, miten me suomalaiset taas stereotyyppisesti pidämme Helsingin ilmapiiriä usein nimenomaan hektisenä ja kiireisenä.

Ulkomaiset ystävämme olivat kesällä luonamme kaksi viikkoa ja oli tosiaan antoisaa seurata heidän kokemuksiaan Suomesta ja suomalaisista. Heille mökkielämä oli jotakin täysin uutta ”villissä luonnossa asumista”, eivätkä he voineet uskoa, miten paljon meillä Suomessa on tilaa. Autoja oli vähän ja liikenne rauhallista. Parkkiruudutkin he kokivat tilaviksi. Jokaisenoikeudet ja kotipihalta lähtevät metsäpolut olivat heille hyvin eksoottisia. Ystävämme asuvat Alankomaissa, ja onhan siellä tosiaan väestöntiheys aivan toista luokkaa kuin meillä. Suomessa on reilut 18 asukasta per neliökilometri, Alankomaissa 423.

Suomi on erityinen maa ja kaikki haluamme pitää sen erityisenä. Tämä ei missään tapauksessa tarkoita itseensä käpertymistä ja rajojen sulkemista vaan päinvastoin. Kun ymmärrämme omat vahvuutemme ja arvomme, joista haluamme pitää kiinni, on kanssakäynti meidän näkökulmastamme erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa entistä mutkattomampaa.

Onnistunut kotoutuminen on kovin tärkeää. Innostuin somessa olleesta ”mamusatanen”-kampanjasta, jossa suomalainen ystävä saisi valtiolta satasen, jos hän näyttäisi maahanmuuttajalle paikkoja ja opettaisi tapoja. Paras tapa kotouttaa maahanmuuttaja on suomalainen ystävä. Joka ehkä ensi töikseen soutaisi uuden ystävänsä järven poikki.

Kirjoittaja on pitkään Nepalissa ja Senegalissa työskennellyt Suomen Lähetysseuran lasten oikeuksien asiantuntija, joka uskoo siihen, että jaettu suru puolittuu ja ilo kaksinkertaistuu.