

Ukonkorennot ovat niitä hyönteisiä, joista monelle tulee mieleen tyypillinen sudenkorento: pitkä ja voimakas ruumis, kaksi isoa siipiparia ja muhkeat verkkosilmät. Ukonkorentoja on Suomessa toistakymmentä lajia, ja ne ovat tunnettuja lentotaidoistaan.
Suomessa on tavattu yli 50 sudenkorentolajia. Se on paljon, kun otetaan huomioon maamme pohjoinen sijainti. Suomessa on kuitenkin pitkä rannikko sekä lukemattomia järviä, lampia ja jokia, joten sudenkorennoille riittää täällä hyviä elinympäristöjä.
Maamme kosteanviileä ilmasto takaa sen, että pienetkään lammet ja suonsilmäkkeet eivät pääse yleensä kuivumaan. Pohjoisen pallonpuoliskon pitkät päivät varmistavat riittävän lämmönsaannin.
Koko Suomen yleisimpiä ja komeimpia sudenkorentoja on ruskoukonkorento. Se on väritykseltään ruosteenruskea, mutta suurissa, koko pään yli ulottuvissa verkkosilmissä on usein sinistä.
Ruskoukonkorento lentää kesäkuun puolivälistä syyskuun loppuun. Joskus vielä lokakuun alun lämpiminä iltoina voi pihamailla ja hiekkateiden yllä nähdä tutun, tumman hahmon halkovan taivasta siipiään räpistellen ja kesän viimeisiä hyönteisiä jahdaten.
Suomen ja koko Euroopan suurin ukonkorento on sinisen ja ruskean kirjava isoukonkorento, joka tosin on Suomessa harvinainen. Jos näet suurikokoisen siniruskean sudenkorennon, kyseessä on todennäköisesti siniukonkorento.
Siniukonkorento on erityisen taitava lentäjä. Usein se pörrää paikallaan useita sekunteja helikopterin tavoin, jolloin siitä on mahdollista ottaa kuvia. Muuten hyönteisten kuvaaminen lennossa tavallisilla kameralaitteilla on lähes mahdotonta, koska ne ovat niin pieniä ja liikkuvat nopeasti ja ennalta arvaamattomasti.
Ukonkorennot pystyvät kiihdyttämään silmänräpäyksessä jopa 40 kilometrin tuntivauhtiin. Ne myös osaavat tehdä taiturimaisia silmukoita, pysäyttää lentonsa hetkessä ja lentää jopa taaksepäin. Salaisuutena ovat ukonkorentojen kaksi siipiparia, jotka toimivat toisistaan riippumatta.
Läpinäkyvät siivet ovat hyvin ohuet, mutta siipisuonien ansiosta ne ovat lujaa tekoa ja kestävät huiman räpyttelytahdin, yli 30 kertaa sekunnissa.
Todellisia saalistuskoneita ukonkorennoista tekee niiden tarkka näkö: korennon päätä peittävät suuret, pyöreät verkkosilmät, joiden avulla ne näkevät joka suuntaan. Verkkosilmät koostuvat kymmenistä tuhansista pienistä silmistä, jotka tunnetaan myös nimellä ommatidit.
Sudenkorennoilla on kolme elämänvaihetta: munista kuoriutuu toukkia, jotka viettävät jopa vuosia veden alla petoeläiminä. Eräänä päivänä ne kuoriutuvat, ja aikuisen korennon tehtävänä on lähinnä lisääntyminen.
Muutaman viikon lentelyn jälkeen naaras munii vesistöön, ja sudenkorennon elämänkierto palaa taas alkuruutuun.