Orkesterin johtaminen lähtee sanattomasta viestinnästä, sanoo sotilaskapellimestariksi tähtäävä Soila Takanen. Kuva: Jarno MelaSotilassoittokunnan johtoon tähtäävä Soila kertoo, miksi musiikkia tarvitaan Suomen puolustamisessa
Kuortaneelta kotoisin oleva Soila Takanen haluaa tehdä työtä isänmaan hyväksi. Hänestä on tulossa Suomen toinen naissotilaskapellimestari.TilaajalleSoila Takasesta on tulossa Suomen toinen naispuolinen sotilaskapellimestari musiikkikapteeni Aino Koskelan vanavedessä.
Takanen arvioi, että naisten aliedustus alalla johtuu siitä, että naiset ovat voineet suorittaa asepalveluksen Suomessa vasta 1990-luvun lopulta lähtien.
”Nyt ala on pikkuhiljaa muuttumassa ja tasapuolistumassa. Sibelius-Akatemiassa on toinenkin nainen tähtäämässä sotilaskapellimestariksi”, Takanen kertoo.
Takanen arvioi muutoksen kumpuavan esikuvista.
”Kun itse näen, että toinenkin nainen johtaa orkesteria, se inspiroi ja rohkaisee uralle. Tämä ammatti ei ole kiinni sukupuolesta vaan motivaatiosta”, hän sanoo.
Hyvältä kapellimestarilta vaaditaan Takasen mukaan selkeä musiikillinen visio soitettavasta teoksesta ja kirkkaita ideoita. Kuva: Jarno MelaTakanen kaivaa esille laukustaan partituurin. Näihin nuotteihin on koottu jokaisen soittimen melodia. Partituuri on kapellimestarin tärkein työväline.
Soila sanoo, että partituurin lukemisen oppii ajan kanssa.
Kun Takanen esittelee nuottiviivastojen lukutapaa, tulee hänestä määrätietoinen vaikutelma. Katse on terävä mutta lempeä, ryhdissä jylhyyttä.
”Yksittäistä riviä ei pysty lukemaan kerrallaan. Tärkeintä ovat omat merkinnät. Tutkin sitä, ketkä soittavat samoja asioita, esimerkiksi lähtevät soittamaan yhtä aikaa tai soittavat samanlaista teemaa.”
Moni ajattelee, että sotilassoittokunnat soittavat vain marsseja ja fanfaareja. Takasen mukaan Puolustusvoimien soittokunnat soittavat kaikenlaista musiikkia, klassisesta viihteelliseen, kuten diskomusiikkiin.
Sotilassoittokunnat esittävät myös uutta musiikkia ja tekevät kantaesityksiä.
Takanen sanoo, että kapellimestarin työ tehdään pääosin ennen konserttiharjoitusten alkua. ”Pitää tutkia teosta, säveltäjän elämää ja mitä säveltäjä on halunnut kappaleellaan sanoa. Toisaalta on oltava valmis tekemään muutoksia omaan suunnitelmaan, jos muusikoilta tulee inspiroivia ideoita.” Kuva: Jarno MelaTakanen alkoi soittaa 6-vuotiaana pianoa ja lauloi myöhemmin lapsikuorossa Kuortaneella.
Yläasteiässä hän kaipasi pianon rinnalle toista soitinta, sillä pianonsoitto vaatii paljon yksin treenaamista ja olisi uralla etenemisen kannalta vaatinut virtuositeettia.
Uudeksi instrumentiksi valikoitui vaskipuhallin tuuba. Moni Takasen lähisukulainen soitti myös Kuortaneen soittokunnassa.
”Tuuba oli väylä sosiaaliseen soittamiseen. Opiskeluaikana soitin Jyväskylän yliopiston puhallinorkesterissa Puhkupilleissä, jota myöhemmin pääsin johtamaan.”
Nyt aikuisena Takanen kokee tärkeäksi, että lapsia ja nuoria saadaan puhallinmusiikkiharrastuksen pariin. Se ei ole kuitenkaan helppoa, sillä harrastusten valintakori on usein runsas.
”Yhtä aikaa taistellaan siitä, alkaako lapsi harrastaa liikuntaa vai musiikkia. Taistelua käydään myös eri instrumenttien välillä, valitseeko lapsi pianon vai vaikkapa klarinetin.”
Takasen mukaan maakunnissa lasten innostaminen on kiinni yksittäisistä aktiivisista soitonopettajista, jotka tekevät ruohonjuuritasolla tärkeää työtä.
”Puhallinsoittimia pitäisi esitellä enemmän esimerkiksi kouluissa”, Takanen esittää.
Tärkeänä hän näkee myös orkestereiden vetovoiman. Soittamisen on oltava lapsille palkitsevaa.
”Tavoitteet pitää olla sopivia ja orkesteriyhteisön hengen oltava hyvä.”
”Minulle maanpuolustuksen merkitys syntyy musiikista, jolla voidaan luoda me-henkeä.”
Soila Takanen johtamassa reserviläisyhdistyksen harjoituksia Panssariprikaatissa Hattulan Parolannummella. Orkesteri harjoitteli Disco Inferno -konserttia varten, joka pidettiin 19.1. Hämeenlinnassa. Kuva: Jarno MelaSuomessa on tällä hetkellä kymmenisen sotilaskapellimestaria, jotka ovat työllistyneet kuuteen eri sotilassoittokuntaan, joista yksi on Puolustusvoimien varusmiessoittokunta. Koulutukseltaan he ovat erikoisupseereja, Takanen kertoo.
Erikoisupseereita ovat myös muut korkeakoulutetut Puolustusvoimien työntekijät, kuten insinöörit, lääkärit ja papit.
Sotilaskapellimestarin virka on Takasen mukaan kiertävä. Orkesterinjohtaja on yhdessä sotilassoittokunnassa yleensä noin viisi vuotta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työ voi viedä ensin esimerkiksi Rovaniemelle Lapin soittokuntaan ja sitten laivaston soittokuntaan Turkuun.
Takanen uskoo, että monipaikkainen työ sopii hänelle, sillä työt ja opiskelut ovat kuljettaneet häntä eri paikkakunnille viime vuosina.
”Olen saanut luottoa siihen, että monipaikkaisuus sopii minulle, mutta totta kai se vaatii totuttelua. Olen miettinyt, voisiko koti eli tukikohta olla yhdessä paikassa, jossa kävisin viikoittain. Tampereesta pidän erityisen paljon. Ihastuin kaupungin tunnelmaan siellä opiskellessani.”
Isänmaallisuus merkitsee hänelle paljon.
”Minulle maanpuolustuksen merkitys syntyy musiikista, jolla voidaan luoda me-henkeä. Musiikki auttaa ymmärtämään ja arvostamaan kulttuuria.”
Soila Takanen
Syntynyt Kuortaneella vuonna 1991.
Pääinstrumenttina tuuba.
Valmistuu tänä keväänä Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta puhallinorkesterinjohdon sotilaskapellimestarilinjalta.
Valmistunut filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 2016 ja musiikkipedagogiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta 2023.
Harrastaa radio-ohjelmien ja podcastien kuuntelemista, käsitöiden tekemistä, piirtämistä ja luonnossa liikkumista.
Erityinen taito: Hyvä pitämään musiikkivisailuja vaikkapa perhejuhlissa.
Soila pitää itse eniten 1980-luvun musiikista. ”Kun penkoo jotain vanhaa musiikkia, voi löytää helmiä.” Kuva: Jarno MelaTakanen on itse suorittanut 27-vuotiaana naisten vapaaehtoisen asepalveluksen Puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa. Hän toimi matalien vaskien äänenjohtajana ja oli aliupseerikurssilla kapellimestarilinjalla.
Lisäksi hän soitti paraatisoittokunnassa, jolle on ominaista ulkona soittaminen ja marssiminen.
Takasen mukaan Varusmiessoittokuntaan haetaan soittokokeiden kautta. Pääsykokeissa ei ole tutkintovaatimuksia, vaan käytännön soittotaito ratkaisee.
Sotilasorkesteri soittaa kaikenlaisissa sääolosuhteissa.
Pakkasessa soittaminen on hänestä haastavaa.
”Mitään pakkasrajaa ei ole rajana vaan se, jos soittimet jäätyvät. Kun puhaltimeen puhalletaan pakkasella, vesi voi jäätyä torvessa eikä venttiilejä pysty painamaan. Silloin soittimesta ei saada aikaiseksi kaikkia ääniä.”
”Kerran jouduimme menemään keikkapaikalle ja toteamaan tilaisuuden järjestäjälle, että täällä on liian kylmä. Oli ehkä 20 astetta pakkasta.”
Takanen sanoo, että paraatiteokset opetellaan ulkoa, koska marssiessa eivät voi soittajat eikä orkesterinjohtaja katsoa nuotteja.
”Ulkokeikalla, jossa istutaan, pyykkipojat ovat hyvä ystävä nuottien kiinnittämiseen. Vaikka ei tuulisi ennen keikkaa, on hyvä varautua, koska yleensä aina alkaa tuulla”, Takanen kertoo nauraen.
Kuortanelaissyntyisen Soila Takasen mukaan puhallinorkesterit ovat tärkeitä musiikillisia toimijoita maakunnissa. ”Kuortaneella on alle 4000 asukasta, mutta silti siellä on soittokunta”, hän iloitsee. Kuva: Jarno MelaArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
