Kuha on aggressiivinen yksinhuoltajaisä ‒ tämä selittää kalan vihaista käytöstä

Kuha on suurimmalle osalle suomalaisista tuttu tapaus paistetun fileen muodossa ruokapöydässä. Arvostettu ruokakala on kuitenkin vähemmän tunnettu ainutlaatuisesta ja mielenkiintoisesta käyttäytymisestään.

Kuhan lisääntyminen on varsinainen näytelmä draamankaarineen. Kutu alkaa keväällä touko–kesäkuussa veden lämmetessä yli 10-asteiseksi. Koiras etsii sopivan kutupaikan useamman metrin syvyydestä ja puhdistaa sen evillään.

Kuhat suosivat monesti kutualustakseen kaikkea pohjasta irrallaan olevaa. Tahmainen mäti tarttuu hyvin pohjassa makaavaan risukasaan.

Puhdas uusi koti houkuttaa paikalle naaraan, joka laskee satojatuhansia mätimunia, jotka koiras hedelmöittää maidillaan.

Kun hedelmöitys on ohitse, koiras häätää naaraan pois ja jää vartioimaan pesää sekä hoitamaan mätimunia. Seisovassa vedessä mätimunat alkavat helposti kerätä vesihometta, ja tämä vuoksi koiras leyhyttelee munia evillään.

Mätimunat ovat monien kalojen, kuten kiiskien ravintoa, minkä vuoksi koiraan täytyy olla jatkuvassa vahdissa. Tämä aggressiivinen yksinhuoltajaisä hyökkää kaiken kimppuun pesän läheisyydessä, jopa ihmisen. Sukeltajat ovat dokumentoineet useita koiraskuhien hyökkäyksiä videolle.

Koiraan vihamielinen käyttäytyminen johtaa myös siihen, että se on hyvin helposti kalastettavissa kutuaikana vapavehkeillä. Kun uistimen tipauttaa kuhan eteen, se käy siihen heti kiinni.

Pesältään pannulle lähtenyt kuha johtaa lähes varmasti kudun epäonnistumisen. Tämän vuoksi kuha olikin aikanaan keväisin kalastuskiellossa.

Solakat ja pitkulaiset vaaput ovat oivia ottivieheitä kuhalle. Kuhan pääasiallista ravintoa ovat kuoreet ja silakat, jotka ovat muodoltaan myös solakoita. Kuva: Photographer: Risto Jussila

Vaikka tänä päivänä kuhaa saa kalastaa ympäri vuoden, vastuullinen kalastaja jättää kuhat keväästä ja alkukesästä rauhaan.

Kudun jälkeen koiraskuhat ovat ryvettyneen näköisiä, evät riekaleina ja kyljet naarmuilla taisteluista.

Poikasten kuoriuduttua kesä on jo hyvässä vaiheessa. Aikuiset kuhat suuntaavat järvien selille, joissa pintavesi on lämmennyt ja kuhisee pikkukalaa. Tavallisesti pohjavesissä viihtyvät kuhat nousevat kesäiltoina pintavesiin ruokailemaan. Tämä on paras hetki kuhan uistelulle.

Kalan kovin syönti voi olla käynnissä vasta puolen yön jälkeen, joten iltauniselle kuhan uistelu ei sovi. Uistelun lisäksi kuhan yleisin pyyntimenetelmänä on tänä päivänä jigaus.

Jigauksessa lyijykuulainen kumimato lasketaan pohjaan. Kun siimaa kelataan pysäytellen välillä, jigi pomppii pohjan tuntumassa.

Vesien kylmennyttyä syksyllä kuhat suuntaavat syvempiin vesiin ja viihtyvät siellä yli talven.

Jos pienestä ja matalasta järvestä löytyy vain yksi useamman metrin syvänne, kuhat voivat olla kerääntyneenä sinne. Tämän tietävät verkkokalastajat sekä kuhan pilkkijät.

Kuhasta on moneen lähtöön ruokapöydässä. Siitä saa erinomaista uunikalaa, pannulla paistettua filettä tai vaikkapa kalapullia. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kuha on yksi niistä suomalaisista kalalajeista, joka on hyötynyt suuresti vesien rehevöitymisestä ja tummumisesta. Kuhakannat ovat parantuneet entisestään viime vuosikymmeninä.

Kuha on myös lämpimien vesien kala, joten ilmastonmuutos myös suosii sitä. Tällä hetkellä pohjoisimmat kuhahavainnot ovat Kemijärveltä, mutta on odotettavissa, että kuha ulottautuu pohjoisemmaksi keskilämpötilan noustessa.

Kuha on sekä maultaan että ulkonäöltään hyvin paljon ahventa muistuttava. Kuhan nimi onkin englanniksi pike-perch, joka suoraan suomennettuna tarkoittaa haukiahventa. Kuha on lähisukulainen ahvenelle ja kiiskille kuuluen samaan ahvenkalojen heimoon.