Berlusconi lupasi järjestää paikalle naiset – suurlähettilään muistelmissa vilisee julkimoita ja painitaan suomettumisen kanssa

Millaiseen kutsuun Silvio Berlusconi vastasi järjestävänsä paikalle naiset? Mistä syystä Paavo Lipponen keräsi kehuja Tampereen huippukokouksessa? Mitä jutteli Mauno Koivisto, kun viiletettiin tukka putkella saksalaisella autobaanalla? Ketkä riensivät paikalle, kun Estonia upposi?

Muun muassa näihin kysymyksiin vastaa muistelmissaan Petri Tuomi-Nikula, joka on toiminut Suomen suurlähettiläänä Italian, Maltan ja San Marinon sekä Unkarin ja Slovenian lähetystöissä.

Suurlähettilään ammatti on kiehtova ja arvoituksellinen. Mitä he tekevät päivät pitkät kohdemaissaan? Tapaavat hulppeissa puitteissa merkittäviä henkilöitä ja syöttävät heille karjalanpiirakoita ja lohikeittoa? Sitäkin.

Ulkoministeriön nettisivujen mukaan lähetystön tehtävä on valvoa Suomen poliittisia, taloudellisia ja sivistyksellisiä etuja, edistää Suomen tuntemusta sekä raportoida kotimaahan merkittävistä asioista.

Tuomi-Nikulalle on kertynyt kokemusta myös Bonnin, Wienin ja Lontoon edustustojen lehdistö- ja kulttuurivirkamiehenä. Kaikesta oppineena hän kirjoittaa: Kun sota kolistelee Euroopan rappukäytävässä, se soittaa ensin Berliinin ovikelloa.

Suomi sen sijaan painii yhä suomettumis-käsitteen kanssa, joka on pulpahdellut esiin myös Venäjän ja Ukrainan välisen kriisin yhteydessä. Muuta maailmaa kiinnostaa aina vain suhteemme Venäjään.

Siinä ohella Suomi yrittää tehdä itseään tunnetuksi kulttuurilla. Ulkomailla tiedetään muumit ja suomalaisten lahjat raskaan metallimusiikin saralla. Tuomi-Nikula on kantanut kortensa kekoon esimerkiksi saattamalla alkuun Roomassa järjestettävät pohjoismaisen elokuvan festivaalit (Nordic Film Fest).

1980-luvun lopussa Tuomi-Nikula veti Suomi-kuvaa kohentavaa työryhmää, jossa istuivat muiden muassa Pertti Paasio, Jörn Donner ja Aatos Erkko. Saatiin parinkymmenen hengen konklaaviin sentään kaksi naistakin: Pirjo Häggman ja Aira Kalela.

Joka tapauksessa, kahden vuoden puurtamisen jälkeen työryhmä julisti keinot, joilla Suomi ampaisee nousuun. Pitäisi keskittyä edistämään kolmea asiaa: koulutusta, kulttuuria ja ympäristöä. Niihin toden totta panostettiinkin. Vuosikymmenessä Suomi kipusi koulutuksen tasoa mittaavan Pisa-tutkimuksen ykkösmaaksi.

Tässä valossa tekee mieli kysyä: Mitä ihmettä meinaa kaikista kolmesta leikkaava nykyhallitus?

Petri Tuomi-Nikula: Erilaista diplomatiaa. 510 sivua. Teos. Kuva: Teos kustantamo