Joulupöytä näyttää tutulta: on kinkkua, rosollia, kalaa, makkaraa ja herneitä.
Mutta hetkinen, mikäs tuo korea kakku on?
No sehän on tietysti lihahyytelö. Nykyään moni käy hankkimassa hyllyvän herkun muovirasiassa kaupan kylmäkaapista, mutta reilut sata vuotta siten alatoopi tehtiin kotona prameaan muottiin.
Ensi vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Palanderin talo avattiin yleisölle. Hämeenlinnan keskustassa sijaitsevassa puutalossa esitellään keskiluokkaisen porvariperheen kaupunkilaiselämää 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.
Jo ensimmäisinä vuosina kotimuseota alettiin koristella joulukuussa suurta juhlaa varten. Juhlapöydän vanhimmat herkut – komea lihahyytelö sekä koristeellisesti aseteltu voipallokeko – ovat museon alkuvuosilta.
Maistiaisia kannattaa siis hakea jostain muualta.
Joulu alkaa keittiöstä, joten niin alkaa tämäkin museokierros.
Isolla työpöydällä uunin lämpöä odottaa joukko S-kirjaimen muotoon käännettyjä pullia.
Keinotekoiset ruoat eivät haise miltään, mutta lasipurkkeihin on kerätty joululta tuoksuvia mausteita.
Puuhellan päällä on kesken taitoa vaativa kokkausoperaatio.
”Lipeäkala oli emännän ylpeys. Täytyy olla kemistin vikaa, että saa kuivatusta kalan pehmeäksi ja valkoiseksi”, Hämeenlinnan kaupunginmuseon amanuenssi Riina Romppainen kertoo.
Lanttulaatikko on juureva ja yksinkertainen ruoka, mutta siihen uppoaa runsaasti kananmunia, kermaa ja voita. Sata vuotta sitten arkipöydässä ei sillä tavoin tuhlailtu.
Monet nykyään jouluherkuiksi mieltämämme ruokalajit eivät oikeastaan olet alun perin varsinaisia jouluruokia.
”Ne olivat juhlaruokia. Lanttulaatikkoakin tarjottiin häissä ja hautajaisissa, vaikka sitten keskellä kesää”, Romppainen sanoo.
Nykyään yleinen nurinan aihe on se, että joulua aletaan rakentaa aivan liian aikaisin. Moitteet saattavat olla aiheellisia, mutta kyllä sitä ennenkin osattiin.
Etenkin talonpojille joulussa tärkeintä oli ruoka. Vaikka arkena ateriat olisivat olleet laihanlaiset, jouluna pöytä katettiin niin koreaksi kuin pystyttiin.
”Vuoden aikana kerättiin pikkuhiljaa ruokaa joulua varten. Laitettiin isommat suolakalat syrjään ja säästettiin syksyn teurastuksista parhaat lihat.”
Talonpojat tekivät jouluvalmistelut itse, mutta Palanderin kaltaisessa porvarikodissa hienoa oli nimenomaan käydä kaupassa. Jos rahaa oli, putiikeista sai ostettua hienoja mausteita, riisiä, kastanjoita ja pähkinöitä.
Varakkaissa perheissä myös lahjat haettiin valmiina kaupasta. Köyhemmissä taloissa taas hyödynnettiin kekseliäisyyttä ja omaa osaamista.
Ennen joulua lapsen nukke tai puuhevonen saattoi mystisesti kadota. Jouluaattona rakas lelu paljastui paketista ehostettuna. Hevonen oli ehkä saanut tuoreen maalipinnan, nukke uudet vaatteet.
”Maaseudulla lahjoja ei pidetty oikein minään. Syöminen oli joulussa se juttu. Ja varmaan myös jonkin verran juominen”, Romppainen virkkoo.
”Tupa pestiin niin huolella, että lattialankutkin käännettiin ympäri.” Riina Romppainen
Joulustressiä pyritään nykyään suitsimaan armollisuudella. Sanotaan, että jos et vietä jouluasi kaapissa, älä turhaan siivoa niitä.
Ennen tällainen hutilointi ei olisi tullut kuuloonkaan!
Talonpojat siivosivat pirttinsä kaksi kertaa vuodessa: jouluna ja juhannuksena.
”Oli sananlasku, että akat ne talon mädättää, kun pesivät lattiat kaksi kertaa vuodessa. Silloin tupa pestiin niin huolella, että lattialankutkin käännettiin ympäri”, Romppainen kertoo.
Pirtin mustat seinät peitettiin Hämeessä vaalealla päresäleiköllä ja kattoon ripustettiin himmeleitä muistuttamaan kynttiläkruunuista. Näin vaatimatonkin tupa muistutti edes hetken hienomman väen kotia.
Joulukuuset alkoivat yleistyä 1920-luvulla kansakoulujen kuusijuhlien myötä. Suomessa perinnettä arvostettiin, sillä vanhan uskomuksen mukaan itse Martti Luther keksi joulukuusen.
Koristeita ostettiin, jos rahaa oli, mutta niitä tehtiin myös itse. Kuusessa kukki paperiruusuja ja ohueen lankaan pujotetut vanupallot esittivät hiljaa taivaalta satavaa lunta.
Jouluna aikuisillakin oli lupa heittäytyä mukaan lasten leikkiin. ”Vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään”, lauletaan joululaulussakin.
Maataloissa saatettiin ottaa leikkisä painiottelu kuin Seitsemässä veljeksessä ikään.
Leikit olivat myös oiva tapa lähestyä kiinnostavaa puolisoehdokasta.
”Jouluna alettiin muodostaa pikkuhiljaa jo seuraavien juhannushäiden pareja”, Romppainen naurahtaa.
