Uusi Moskvitš3 on käytännössä kopio kiinalaisvalmistaja JAC:n JS4-mallista. Kuva: moskovan autotehdas moskivitš
Venäjän talous näivettyy, mutta on vielä kaukana romahtamisesta – yritysten ja kuluttajien iskunsietokykyä on aliarvioitu
Putinin hyökkäysarmeija ei pysähdy köyhdyttämällä. Venäläiset ovat tottuneet sopeutumaan ja kestämään.TilaajalleMünchen
Neuvostoautojen laatuun tottuneiden vanhemman polven suomalaisten on vaikea kuvitella Moskvitšia eli tuttavallisesti Mossea Venäjän uuden omavaraisemman talouden lippulaivaksi. Kuvassa Mossejen valmistusta vuodelta 1964. Kuva: Mary EvansUudelleen syntyvä Moskvitš, tai suomalaisittain Mosse, on ilman ”pahaa länttä” hyvin pärjäävän Venäjän talouden uusi lippulaiva.
Se osoittaa, että Venäjällä osataan ja pystytään kaikkeen ihan itse. Näin Kremlin Vladimir Putinin uskolliset vasallit vakuuttavat.
Viesti on suunnattu ennen muuta venäläisille. Asiantuntijat muistuttavat, että Putinille ja hänen esikunnalleen on jokseenkin yhdentekevää, mitä lännessä asiasta ajatellaan.
Varttuneemman polven suomalaisille ajatus kuulostaa joka tapauksessa ennen muuta vitsiltä. Siinä on neuvostoajan nostalgista kaikua.
Suuren ja mahtavan Venäjän kansa pidetään liikkeessä ja tyytyväisenä venäläisvalmisteisella Mossella. Milläs muulla.
Maailmakin sillä voidaan valloittaa. Ainakin se osa maailmasta, jolle huonompi laatu kelpaa ja joka ei suhtaudu vihamielisesti Venäjään ja presidentti Putinin hallintoon.
Moskovan kaupunki osti Moskvitšin tehtaan Renautilta yhdellä ruplalla.
Irvailu sikseen. Moskovan kupeessa uusia Moskvitš3-henkilöautoja valmistava tehdas on konkreettinen merkki hyökkäyssodallaan länsisuhteet katkaisseen Venäjän taloudellisesta murroksesta.
Viime kevääseen asti tehdas kuului ranskalaiselle Renaultille, joka vetäytyi monien muiden länsikonsernien tapaan Venäjältä. Tehtaan osti Moskovan kaupunki yhdellä ruplalla. Näin julkisuudessa on väitetty.
Marraskuusta lähtien tuotantolinjoilla on kasattu kiinalaisista komponenteista Mosseja, jotka käytännössä ovat kopioita kiinalaisvalmistaja JAC:n JS4-mallista.
Oman autotuotannon elvyttäminen kertoo siitä, että tuonnista riippuvainen Venäjän talous sopeutuu uuteen tilanteeseen ja kestää iskuja. Yritys ainakin on kova.
Ennen hyökkäystä Ukrainaan Venäjällä oli virallisesti myynnissä 60 automerkkiä, mukana kaikki tunnetut läntiset brändit. Nyt kuluttajien pitää tyytyä 14 merkkiin. Niistä 11 on kiinalaista ja kolme venäläistä.
Ja kuluttajat tyytyvät. Myös se on osa Venäjän talouden resilienssiä, kykyä ottaa vastaan iskuja ja selviytyä niistä.
”Minä yliarvioin sitä sokkia, jonka lännen pakotteet aiheuttavat”; Venäjällä pitkään rahoitusalan johtotehtävissä toiminut Ilkka Salonen sanoo.
”En tullut ajatelleeksi, että venäläiset yritykset ovat tottuneet kriiseihin ja talouden vuoristorataan vuodesta 1991 lähtien. Ne ovat hyviä varautumaan ja sopeutumaan”, hän jatkaa.
Helsingin yliopiston taloushistorian professori Jari Eloranta on Salosen kanssa samaa mieltä. Pakotteiden vaikutuksia yliarvioitiin ja Venäjän vahvuuksia aliarvioitiin erityisesti sodan alussa.
”Minä yllätyin siitä, että rahoitussektori on selvinnyt niinkin hyvin”, Eloranta alleviivaa.
Venäjän bruttokansantuote ei sodan ja pakotteiden vuoksi romahtanut. Viime vuodelle ennustettu kaksinumeroisiin prosenttilukuihin kiihtyvä syöksykierre loiveni muutaman prosentin notkahdukseksi. Se tarkoittaa taantumaa, mutta selvästi odotettua lievempää.
Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Heli Simola perustelee tätä muun muassa sillä, että Venäjän vaihtotaseen ylijäämä paisui öljyn ja muiden raaka-aineiden korkeiden hintojen ja toisaalta supistuneen tuonnin ansiosta poikkeuksellisen suureksi.
”Maata, jolla on suuri vaihtotaseen ylijäämä, on vaikea panna taloudellisesti polvilleen kansainvälisillä pakotteilla”, mittavista Venäjä-liiketoiminnoistaan tunnetun itävaltalaisen Raiffeisenbankin pääekonomisti Gunter Deuber muistuttaa.
Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä Venäjä voi palata kasvu-uralle. Hyvin hitaalle sellaiselle, mutta kuitenkin.
Toisaalta valtio reagoi yhdessä keskuspankin kanssa nopeasti ja tehokkaasti. Kuluttajien kärsimä isku jäi rajalliseksi ja rahoitusmarkkinoiden toimintakyky säilyi.
”Keskuspankki tuntee Venäjän isot pankit ja niiden pehmeät kohdat erittäin hyvin. Jokaiselle pystytään katsomaan räätälöityjä ratkaisuja, kun tulee ongelmia”, Salonen sanoo
Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä Venäjä voi Raiffeinsbankin Deuberin mukaan palata kasvu-uralle. Hyvin hitaalle sellaiselle, mutta kuitenkin.
Suomen Pankin vanhempi neuvonantaja Laura Solanko korostaa, että kansantuotteen heilahtelut kertovat lopulta hyvin vähän Venäjän talouden ja koko yhteiskunnan kriisinkestävyydestä eli resilienssistä. Toisaalta hän myös vierastaa ajatusta, että venäläiset olisivat jotenkin kansana parempia sopeutumaan ja selviytymään.
YK:n kehitysohjelman UNDP:n venäläinen asiantuntija, ekonomisti Natalja Subarevits on korostanut, että Venäjän yksityistalouden ja samalla venäläisten kuluttajien joustavuutta ja sopeutumiskykyä on aliarvioitu. Venäjällä on totuttu elämään ja harjoittamaan liiketoimintaa koko ajan huonommiksi muuttuvissa oloissa.
”Kaikki köyhtyvät, mutta kaikki selviävät”, Subarevits sanoo saksalaisen Handelsblattin haastattelussa.
”Ivan Ivanovitsilla on kyky ottaa iskuja vastaan, sopeutua ja hyväksyä olosuhteet sellaisina kuin ne ovat”, Ilkka Salonen muotoilee saman.
Hän kuten muutkin asiantuntijat toki korostavat, että sopeutuminen tarkoittaa Venäjällä myös pelkoa. Väkivaltakoneisto pitää autoritäärisessä järjestelmässä huolta siitä, että sopeudutaan – tai itketään ja sopeudutaan.
Avoimissa demokratioissa tilanne on toinen.
”Kyllähän jossain Ranskassa puoli valtakuntaa lähtisi kaduille, jos tilanne menisi samaan jamaan kuin Venäjällä”, Salonen sanoo.
Tuonnin romahtaminen, joka johtuu sekä pakotteista että länsiyritysten vetäytymisestä, on koetellut kansalaisten kärsivällisyyttä.
Tavallisilla venäläisillä menee kiistatta huonosti. Paljon huonommin kuin mitä viralliset luvut kertovat, sanoo Raiffeisenbankin Deuber. Ja niidenkin kertoma on karua.
”Kotimainen kysyntä romahti viime vuonna vähintään 7–8 prosenttia ja investoinnit 4–6 prosenttia”, Deuber täsmentää.
Tuonnin romahtaminen, joka johtuu sekä pakotteista että länsiyritysten vetäytymisestä, on koetellut kansalaisten kärsivällisyyttä. Saatavuudessa on ollut ongelmia. Kun se puoli on saatu korjattua, laatu ei enää ole sitä, mihin viime vuosikymmeninä ehdittiin tottua.
Korvaavaa tavaraa tulee erityisesti Kiinasta, Intiasta ja Turkista. Ei yhtä paljon eikä yhtä laadukasta, mutta tulee. Enemmistölle se riittää. Saatavuus on ratkaisevampaa kuin laatu.
Myös omaa korvaavaa tuotantoa on pystytty lisäämään erityisesti niillä aloilla, missä ei olla riippuvaisia ulkomaisista komponenteista. Tämä koskee muun muassa elintarvikkeita ja tekstiilejä.
Suoranaista pulaa ei ole mistään. Ei varsinkaan välttämättömyyshyödykkeistä.
Koko kansantaloudelle tuontiriippuvuus ja riippuvuus nimenomaan ulkomaisesta teknologiasta on Suomen Pankin Simolan mukaan Venäjälle ongelma.
Viime vuoden marraskuussa autojen tuotanto oli romahtanut 80 prosenttia toissa vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Pesukoneita tuotettiin 60 prosenttia vähemmän.
Moskovitš-autoja valmistava tehdas on ilmoittanut, että vuonna 2025 sen linjoilta tulee täysin venäläisistä komponentista koottuja autoja.
”Tarvitaan siis kahdesta kolmeen vuotta ennen kuin tarvittavia osia pystytään valmistamaan itse. Se on pitkä aika”, Geopolitical Futures ajatushautomon analyytikko Jekaterina Zolotova huomauttaa saksalaiseen Cicero-lehteen kirjoittamassaan analyysissä.
Eli Venäjän omavaraisuuden vahvistaminen erityisesti teknologiassa on pitkän tien takana. Eikä tietyillä kriittisillä aloilla ole varaa odottaa kovin pitkään. Kriittisin niistä on tietysti puolustusteollisuus, jonka pitäisi tuottaa moderneja aseita Ukrainassa taisteleville joukoille.
”Venäjällä on suuria vaikeuksia skaalata puolustusteollisuuttaan vastaamaan aktiivisen sodankäynnin tarpeita”, Jari Eloranta sanoo.
Putinin hallinto ja suurteollisuutta pyörittävät oligarkit etsivät kuumeisesti uusia toimitusketjuja kriittisille aloille. Näiden virallisten toimenpiteiden rinnalla kukoistaa sekä harmaa että laiton tuonti. Niiden välinen raja on veteen piirretty viiva.
Venäjällä on suuria vaikeuksia skaalata puolustusteollisuuttaan vastaamaan aktiivisen sodankäynnin tarpeita.
Pakotteiden alaisia ja Venäjältä vetäytyneiden yritysten tuotteita tulee enemmän tai vähemmän avoimesti esimerkiksi Keski-Aasian maiden kautta. Myös kiinalaiset auttavat mutta eivät välttämättä kovin suuressa mittakaavassa.
”Suuret kiinalaiset valtionyhtiöt eivät halua riskeerata suhteita Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan, mutta aina löytyy pieniä yrityksiä, jotka tuovat tavaraa pitkän yhteisen maarajan yli”, Raiffeisenbankin Deuber tähdentää.
Venäjän talous siis näivettyy, mutta pyörät eivät missään tapauksessa pysähdy kokonaan eikä mitään taloudellista romahdusta nähdä vielä pitkään aikaan. Siitä asiantuntijat ovat yhtä mieltä.
Yhteiskunta voi pysyä hyvinkin vakaana hyvinkin pitkään, jos valtio pystyy tukemaan kaikkein vähävaraisimpia niin vahvasti kuin mitä tähän asti on pystytty.
Iso kysymys on, kuinka paljon öljyn ja öljytuotteiden tuontikiellot ja hintakatot jatkossa nakertavat Venäjän vientituloja. Suomen Pankin Heli Simolan mukaan isku voi olla kova.
Ilkka Salonen muistuttaa, että Venäjän valtiontalous on edelleen vahva, vaikka se viime vuoden lopulla luiskahti alijäämäiseksi, kun menot kasvoivat peräti neljänneksellä. Alijäämä kasvaa vääjäämättä, koska sotiva armeija nielee rahaa.
Toistaiseksi Venäjän noin 14 prosentin hintojen nousu on sotaa käyvälle maalle siedettävä.
Venäjä selvisi 1990-luvun lopun talouskriisistä ja velka-ahdingosta hämmästyttävän hyvin. Sen jälkeen on pidetty huolta siitä, että ulkomainen velka ei kasva ja omia reservejä on tarpeeksi.
Salonen pitää selvänä, että Venäjä pystyy kohtuullisen pitkään rahoittamaan kasvavaa budjettialijäämäänsä sisäisesti hyvinvointirahastojen ja kotimaisen lainan avulla. Viimeinen keino on painaa lisää rahaa. Se taas kiihdyttää inflaatiota.
Toistaiseksi Venäjän noin 14 prosentin hintojen nousu on sotaa käyvälle maalle siedettävä. Jos se repeää, myös tavallisten venäläisten kyvyssä ja halussa sopeutua voi tulla seinä vastaan.
Riskejä siis on, mutta kaikki MT:n haastattelemat asiantuntijat lähtevät kuitenkin siitä, että Venäjällä on varaa sotia vielä useita vuosia. Mitään suurta taloudellista tai poliittista romahdusta ei ole näköpiirissä.
Nimenomaan talouden kriisikestävyyttä ei pidä aliarvioida eikä siihen pidä suhtautua ”naiivisti”, Raiffeisenbankin Deuber varoittaa. Eristäminen ja eristäytyminen näivettää, mutta ei kaada.
”Kannattaa katsoa Irania ja Venezuelaa. Ne ovat paljon huonommista lähtökohdista pystyneet pitämään yhteiskunnan kasassa”, Ilkka Salonen sanoo.
Iraniin kohdistuu paljon tiukempia pakotteita ja pakoterintama on paljon laajempi. EU:n tavaraviennistä Venäjälle vain noin kolmasosa on pakotteiden alaista.
Raiffeisenbankin analyytikot lähtevät siitä, että Venäjä voi Iranin tapaan jatkaa eristäytyneenä vaikka seuraavat 20 vuotta. Väkivaltakoneisto huolehtii niin Iranissa kuin Venäjälläkin siitä, että näivettyvään talouteen tyytymättömät pitävät mölyt mahassaan.
Venäjällä enemmistö pysyy tyytyväisenä, jos työpaikat säilyvät eikä elintaso laske dramaattisesti. Se, että Volkswagen on pian vaihdettava moderniin Mosseen, ei tavallisen periferiassa asuvan venäläisen mielenrauhaa horjuta.
Tärkeintä on, että menopelejä ylipäätään on tarjolla ja että rahat riittävät niiden ostamiseen. Toistaiseksi Putin esikuntineen pystyy varmistamaan, että näin on, eikä tilanne ole ainakaan nopeasti muuttumassa huonommaksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
