Sotilaat kuljettamassa generaattoria. Kuva: Timo Rintakoski
Ukrainan armeijan eversti kertoo, kuinka he hyödyntävät suomalaisten oppeja talvi- ja jatkosodasta venäläisiä vastaan
Suomi on tuttu Ukrainan upseereille. Maamme antamaa apua arvostetaan, ja menneissä sodissa hyviksi todetut taktiikat ovat käytössä rintamalla.Tilaajalle
Tilanne rintamalla on vakaa mutta hallinnassa, kuvailee 65. mekanisoidun prikaatin varakomentaja eversti Volodymyr Lyskovets (kuvassa keskellä). Kuvan pakettiauton lahjoitti suomalainen avustusryhmä. Kuva: Timo RintakoskiEteläisellä Zaporizzjan rintamalla toimivan 65. mekanisoidun prikaatin varakomentaja eversti Volodymyr Lyskovets sanoo kiertelemättä, että tilanne rintamalla on vaikea mutta vakaa.
”Vihollisella on sotilaita suhteessa 1:5 ja tykistöä 1:4 enemmän kuin meillä”, Lyskovets avaa.
Sodankäynti on jatkuvaa oppimista, ja se on jatkuvassa muutoksessa. Pitää mukautua muuttuviin tilanteisiin ja oppia lisää. Lyskovets painottaa, että myös vastustaja oppii heidän tekemisistään.
Suomalaisten kokemukset menneistä sodista Neuvostoliittoa vastaan ovat hyvin tiedossa ja käytössä Ukrainassa.
”Olemme ottaneet oppia Suomesta esimerkiksi tarkka-ampujien sekä pienempien joukkojen toiminnassa. Käytämme suomalaisten kokemuksia talvi- ja jatkosodasta hyväksemme, eli kuinka toimia alivoimalla ja vähemmillä resursseilla,” Lyskovets kertoo.
Tällä hetkellä Ukraina kärsii eniten tykistön ja ilmatorjunnan ammuspulasta. Myös lentokalustolle, elektronisen sodankäynnin välineille sekä drooneille on kova tarve.
”Lahjoituksina saadut avolavat ja pakettiautot ovat erittäin tärkeitä ja merkittävä tuki etulinjan huoltoa sekä kuljetuksia ajatellen. Kaikkea ei voi kuljettaa kuorma-autoilla tai panssaroiduilla ajoneuvoilla, eivätkä ne riitä kaikkiin tarvittaviin huoltotehtäviin”, eversti toteaa.
Hän pitää tärkeänä myös näin talviaikaan lämpimiä vaatteita sekä lämmityslaitteita. Samoin latauslaitteet elektroniikalle sekä akut ovat tärkeitä, ja niille on akuutti tarve.
Majuri Andrey Dyachenko Axoz-prikaatin erikoisjoukkojen yksiköstä on Lubart-pataljoonan komentaja.
Hän antaa haastattelun yhdessä kahden kersantin kanssa. Sodan väsyttämistä katseista huolimatta ryhti, olemus ja puhe ovat enemmän ammattisotilaiden kuin reserviläisten.
Lubart-pataljoona on nyt ”rotaatiossa”. Aseet ja ajoneuvot huolletaan sekä hankitaan uutta tavaraa ja tarvikkeita. Myös uusia miehiä värvätään koulutettaviksi.
Tappioita on tullut, sillä Lubart lähetetään kaikkein kovimpiin paikkoihin.
”Teemme paljon salaisia ja vaativia operaatioita. Tärkein lienee Zaporizzjan lohkolla tekemämme isku, jossa toki menetimme miehiä mutta saimme tuhottua kaksi venäläistä komppaniaa,” Dyachenko sanoo.
Dronen elinkaari on puolesta tunnista neljään vuorokauteen.
Majuri Andrey Dyachenko (oik.) kertoo prikaattinsa tekevän salaisia ja vaativia operaatioita. Tässä annetaan Lion Defence Teamin lahjoittama Mavic 3 Pro -drooni Lutskissa. Kuva: Timo RintakoskiSuurin tarve tällä hetkellä on erilaisille drooneille, koska niiden elinkaari on puolesta tunnista neljään vuorokauteen. Ainoastaan noin kolmasosa tulee valtiolta ja loput lahjoituksina.
”Teille suomalaisille on helppo puhua, koska ymmärrätte historiaa ja olette kokeneet Venäjän aggression ja taistelleet sitä vastaan. Olemme erittäin kiitollisia siitä, mitä Suomi ja Baltian maat ovat kokoonsa nähden tehneet Ukrainan hyväksi”, Dyachenko painottaa.
Samalla hän kertoo lukeneensa Kalevalan sekä tutustuneensa Mannerheimin ja Pavlo Skoropadskin yhteiseen historiaan. Kulttuurit ja historia kiinnostavat upseeria.
Lopuksi hän muistuttaa, että Venäjä ei ole pelkästään ukrainalaisten vaan kaikkien yhteinen ongelma.
”Mikäli Venäjä voittaisi Ukrainan, ei se tyytyisi siihen, vaan jatkaisi eteenpäin. Nyt on viimeinen hetki herätä sekä padota ja tukahduttaa Venäjän aggressiiviset pyrkimykset.”
- Osaston luetuimmat
