Monta sataa kiloa painava lehmä voi ystävällisellä tönäisyllään aiheuttaa vaaratilanteen, maidontuottaja Titta Pehkonen muistuttaa. Kuva: Jarno ArtikaLipreriLehmän hyökkäys oli viedä maidontuottajan hengen
Maitotaipaleen tilalla Liperissä työturvallisuus otetaan vakavasti. Muistissa on rutiinitilanne, joka hetkessä muuttui hengenvaaralliseksi.TilaajalleJoskus elämä on senteistä ja sekunneista kiinni.
Jos Titta Pehkonen ei olisi kierähtänyt aidan alta turvaan raivon valtaan joutuneen hiehon tieltä, hän ei ehkä olisi kertomassa vakavasta työtapaturmastaan.
Tapahtumista on pian seitsemän vuotta mutta traumat jäivät.
”Jokainen lehmän ölähdys saa hätkähtämään.”
Palataan toukokuuhun 2019.
Navetassa oli poikinut hieho, jonka vasikan Pehkonen oli aikeissa hakea omaan karsinaan – maitotilan rutiinitoimi.
Emänvaistot saivat naudasta yliotteen ja se koki ihmisen uhkaksi. Eläin kävi tutun hoitajansa päälle, puski ja polki kerta toisena jälkeen.
”Tilannesokeutta, sitä vaan meni karsinaan eikä ajatellut asiaa.”
Olisi pitänyt muistaa, että hieholle vasikka on sen elämän ensimmäinen, ja naudan käytös voi sellaisessa tilanteessa olla täysin arvaamatonta.
Hyökkäyksen seurauksena Pehkosen pohjeluu murtui kolmeen osaan ja nilkka murskaantui. Lisäksi tuli ruhjeita eri puolille kehoa. Sairauslomalla hän oli puoli vuotta.
Sairaalasta Pehkonen soitti kotiin, ettei hiehoa saa laittaa teuraaksi.
”Ei hyökkäys ollut sen vika.”
Hieho sai olla karjassa lypsykauden loppuun. Huono käytös on kuitenkin yksi syy poistaa eläin karjasta, sillä riskejä ei voi ottaa, Pehkonen kertoo.
Tiia Karhu pitää kuulosuojaimia aina navetassa työskennellessään. Lehmien joukossa kulkiessa suojain otetaan toisen korvan päältä pois. Kuva: Jarno ArtikaOnnettomuuden jälkeen Pehkosen ja hänen puolisonsa Mikko Lihavaisen Liperissä sijaitsevalla Maitotaipaleen tilalla on tehty paljon työturvallisuuden parantamisen eteen.
Esimerkiksi on laadittu tarkat kirjalliset ohjeet kaikille navetassa työskenteleville, ja uudessa poikimakarsinassa aitoja voi siirrellä, jotta vasikan saa yksi ihminen turvallisesti vietyä pois.
Työturvallisuutta on kuulosuojainten käyttö mutta lehmien parissa liikkuessa toisen korvan on oltava vapaa kuulemaan.
”Kaikkien aistien on oltava läsnä, kun eläinten kanssa tekee töitä”, Pehkonen muistuttaa.
”Jos lehmä vaikka ystävällisesti tarttuu takaapäin haalareihin ja heilauttaa päätään, siinä on aina mahdollisuus, että jotain sattuu.”
Maitotaipaleen tilalla on noin 170 lehmää.
Kestävät lehmät ovat Pehkosen mukaan osa työturvallisuutta, kun saman tutun lehmän kanssa ollaan vuosia. Tilalla on ollut peräti 17 satatonnaria sitten vuoden 2018 eli nykyisen lypsykarjapihaton valmistuttua.
Maitotaipaleen nautojen ei haluta olevan liian kesyjä ja tulevan ”iholle” nyhkimään ja nuolemaan. Eläimen pitää osata fiksusti väistää ihmistä.
”Lehmä painaa monta sataa kiloa. Jos se vain ystävällisesti tarttuu takaapäin haalareihin ja heilauttaa päätään, siinä on aina mahdollisuus, että jotain sattuu.”
Australiankelpiet Elsa (vas.) ja Nuppu ovat korvaamaton apu maitotilan töissä. Kuva: Jarno ArtikaAustraliankelpiet Elsa ja Nuppu ovat innokkaita työkavereita mutta ennen muuta lisäävät ihmisten turvallisuutta. Koirat varmistavat, että lehmät väistävät ihmistä tai tämän ajamaa konetta.
”Käden jatke kuivitustyössä”, Pehkonen kuvailee koiria.
Koirat auttavat myös siirtämään lehmiä laidunkaudella lohkolta toiselle sekä laitumen ja navetan välillä.
Nupusta Pehkonen suunnittelee kouluttavansa yleisapurin, joka olisi ihmisen seurana aina, kun karjan seassa on kuljettava. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi vesialtaiden puhdistaminen. Ihminen saisi keskittyä töihinsä, kun koira pitää uteliaat lehmät loitolla.
Koira turvaisi selustaa myös tilanteissa, joissa kiimassa oleva lehmä koittaisi hypätä ihmisen päälle. Tällaisestakin Maitotaipaleella on kokemusta.
Navettatyöntekijän puhdistaessa vesiastioita hormonimyrskyssä oleva lehmä yritti hypätä hänen päälleen. Onneksi tilanteesta selvittiin säikähdyksellä.
Tiia Karhu kehuu maitotaksia, jonka ansiosta vasikoiden juomaa ei tarvitse kantaa käsin paikasta toiseen. Kuva: Jarno ArtikaNelijalkaisten lisäksi navettatöiden turvallisuutta helpottavat erilaiset koneet.
Esimerkiksi pihaton hiekkaparret kuivitetaan kurottajan ja levityskauhan yhdistelmällä kerran viikossa. Hiekan ansiosta lantakäytävät eivät ole liukkaita.
Rehunsiirtorobotti pitää rehun lehmien ulottuvilla. Lisäksi käsin tehtävää työtä vähentää niin sanottu maitotaksi, jonka ansiosta vasikoiden juomaa ei tarvitse rahdata käsin paikasta toiseen.
Turvallisuutta lisää myös siirtokäytävä, jota pitkin ummessa olevat lehmät kulkevat lypsyssä olevien pihatosta omaan navettaansa.
Ruokintapöytiä reunustavat kaikkialla lukkoaidat, johon lehmän pää saadaan tarvittaessa kiinni esimerkiksi siemennystä tai eläinlääkärin tarkastusta varten.
Ruokintapöytiä reunustavat lukkoaidat, johon lehmän pää saadaan tarvittaessa kiinni. Kuva: Jarno ArtikaTurvallisuutta navettatyöskentelyyn tuovat luotettava työntekijä sekä oman lomarenkaan tuttu lomittaja. Tilan töistä pääsee lomalle, kun tietää, että työt sujuvat. Tämä on arvokasta, sillä yrittäjän oma jaksaminen on tärkeä osa työturvallisuutta.
Maitotaipaleella ei tehdä yötöitä kuin aivan poikkeustapauksissa. Kiireisimmänkin rehunteon aikaan pidetään kiinni yöunista sekä ruoka- ja kahvitauoista. Väsyneenä ja nälkäisenä työtapaturmien riski kasvaa, Lihavainen korostaa.
Pehkonen ja Lihavainen kuuluvat maatalousyrittäjien työterveyshuoltoon.
Sanojensa mukaan palveluun ollaan kuta kuinkin tyytyväisiä, sillä työterveyshuollossa alkaa vihdoin olla ymmärrystä siitä, mitä maatalousyrittäjän työ on.
”Navettaan ei saa tulla ilman vanhempien lupaa.”
Perheen nyt teini-ikäiset lapset on pienestä pitäen opetettu siihen, etteivät navetta ja sen ympäristö ole leikkipaikka.
"Navettaan ei saa tulla ilman vanhempien lupaa", Pehkonen kertoo. "Yleensä asiat hoidetaan puhelimella."
"Jos haluaa koneen kyytiin, pitää seisoa syrjemmällä käsi pystyssä ja odottaa, että kuski huomaa. Lupaa ei ole lähteä juoksemaan koneen perässä."
Maitotaipale oy
Kotipaikka Liperi, perustettu vuonna 2017.
Tilaa pitävät Titta Pehkonen ja Mikko Lihavainen.
Yksi vakituinen työntekijä, kaksi kausityöntekijää.
Lehmiä noin 170 ja nuorkarjaa 30. Hiehojen kasvatus ulkoistettu.
Päärotu holsteineja 70 prosenttia, ayrshirejä 30 prosenttia.
Kahden robotin pihatto.
Keskituotos 14 100 kg EKM, keskipoikimakerta >3
Peltoa viljelyssä noin 200 hehtaaria, josta 150 nurmella ja loput viljaa.
Lypsyssä olevat lehmät pääsevät jaloittelemaan ja terapialaitumelle. Ummessa olevat lehmät laiduntavat.
Voittanut Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melan Turvallinen maatila 2020 -kilpailun.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
