Kasvukausi kuvina: Kylmä kevät jarrutti starttia, sateet ja kuivuus haastoivat jatkossa

Vuoden 2024 viljasato on 3,3 miljardia kiloa, josta kauraa on 1,2 miljardia kiloa, ennakoi Luonnonvarakeskus. Sato on kymmenyksen suurempi kuin edellisvuonna, mutta seitsemän prosenttia pienempi kuin kymmenen edellisen vuoden keskimääräinen sato.

Tällaisiin lukemiin päästiin kasvukautena 2024, jolle kuivan kevään jälkeen leimallista olivat paikalliset ankarat kuurosateet ja paikoin pitkin kesää jatkunut kuivuus.

Kevätkylvöjä jarrutti kylmä sää. Toukokuun toinen viikko oli Ilmatieteen laitoksen mukaan tavanomaista kylmempi. Keskisessä Suomessa mitattiin viiden asteen yöpakkasia. Syysviljoihin tai marjakasveihin toukokuun alun kylmyys ei tuhoja kuitenkaan aiheuttanut.

Toukokuun puolivälissä sään lämpeneminen sai kylvöt vauhtiin, mutta pellot kuivuivat alueellisesti epätasaisesti, Vilja-alan yhteistyöryhmän (Vyr) kokoama tilannekatsaus kertoi. Monin paikoin odotettiin jo sateita syysviljoille.

Vähässäkyrössä, Vedenojan kylässä Myntin tilaa isännöivä Kari Hemminki kylvi vehnää 15.5. Uuteen kasvukauteen tilalla lähdettiin positiivisin mielin Kuva: Johannes Tervo

Kesäkuun alkuun mennessä kylvöt oli eri puolilla Suomea lähes kokonaan tehty. Jo tuolloin oli selvää, että osa satopotentiaalista on menetetty. Vettä tuli paikoin liikaa, rajujen kuurojen muodossa, paikoin sateita ei saatu ollenkaan.

Talvesta selvinneet syysviljat kärsivät pahoin kuivuudesta. Rukiista ja syysvehnästä yli 20 prosenttia jouduttiin kylvämään uudelleen kevätviljalla. Syysöljykasveilla meni vielä huonommin.

Tervolassa Lapin maakunnassa Hallikaisen tilalla peltotöihin päästiin keväällä jopa normaalia aikaisemmin.”Vappuna näytti siltä, että kevät on pari viikkoa myöhässä, mutta toukokuun alun lämpöjakso vauhditti kevättä ja ensimmäisiä kylvöjä päästiin tekemään 22. toukokuuta” kertovat Joosua Hallikainen ja Veli-Matti Hallikainen kaurapeltonsa laidalla kesäkuun alussa. Kuva: Jouni Porsanger

Ensimmäinen nurmisato oli paikoin hyvin heikko kuivuuden takia, mutta keskimäärin nurmen sato oli niin määrältään kuin laadultaan tyydyttävä ProAgria-keskusten liiton arvioissa. Kesäkuun puolivälin sateet jouduttivat toisen nurmisadon hyvään kasvuun. Kuivaheinän korjuuseen päästiin juhannusviikolla.

Marianna ja Janne Keräsen lypsykarjatilalla Ilmajoella aloitettiin ensimmäisen säilörehusadon korjuu hyvissä olosuhteissa kesäkuun alussa.  Kuva: Juho Hannuksela

Varhaisperunan pääsato viivästyi alkukesän kylmyyden vuoksi niin, ettei sitä saatu juhannukseksi.

Kesäkuun puolivälissä kuivuudesta johtuvat vahingot näkyivät eteläisen Suomen kasvustoissa. Muualla viljakasvustojen satonäkymät näyttivät toistaiseksi hyviltä. Kasvukausi oli noin viikon edellä tavanomaista.

Rikat ovat saaneet valtaa laitumella, jonka hanhet kalusivat puhtaaksi noin kuukausi sitten, kertoo kiteeläinen maidontuottaja Antti Timonen kesäkuun lopussa. ”Kakkossato on täällä pääsato. Ykkössato lähtee yleensä ihan nollasta, koska hanhet syövät sen aivan mullokselle. Sulavin rehu menetetään aina, se on suurin tappio.” Kuva: Terhi Torikka

Lämmin alkukesä siivitti viljakasvustot nopeaan kasvuun, ja osa kevätviljoista oli jo tulossa tähkälle kesäkuun lopussa.

Kuusamossa osa kevätkylvöistä jäi täysin tekemättä ja säilörehusadon tekemisen kanssa on ollut huomattavia haasteita, kertoo Kuusamon MTK:n paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Ville Pitkänen heinäkuussa.”Poudan aikana ehtii juuri edellinen sade kuivua, ja sitten sataa taas lisää.”  Kuva: Heikki Ketola

Kuivan ja kuuman touko-kesäkuun jälkeen heinäkuussa saatiin paljon sateita, erityisesti läntisessä Suomessa. Sateet olivat menneenä kesänä hyvin paikallisia, joten kasvustojen kesken oli suuria vaihteluita jopa samalla lohkolla.

Lämmin ja kostea sää lisää viljojen tautiriskiä. Homeita, laikkutauteja sekä ruostetta havaittiinkin heinäkuussa monin paikoin tautiruiskutuksista huolimatta.

Lisäksi viljoilla ilmeni jälkiversontaa ainakin Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla, Satakunnassa ja Hämeessä.

Kurikan Jurvassa Mika Tarkkasen tilalla on ylämaankarjaa. ”Olemme yleensä korjanneet vain yhden nurmisadon, joka on riittänyt talven yli. Tänä vuonna ensimmäinen sato oli kuitenkin heikko, ja heinän normaalista poikkeavan kasvurytmin takia korjasimme myös toisen sadon.” Kuva: Taina Renkola

Elokuuhun siirryttäessä toinen säilörehusato oli pääosin korjattu. Sen määrässä oli suuria alueellisia vaihteluita. Elokuun alun sateet pehmensivät peltoja. Ongelmia sadonkorjuussa oli muun muassa Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueilla.

Kasvustot olivat kosteita jatkuvien sateiden takia, mikä venytti puinteja. Puinnit oli kuitenkin saatu elokuun alussa vauhtiin kuminan, nurmisiementen, herneen ja syysviljojen puinneilla. Myös aikaisempia ohria on aloiteltu puimaan eri puolilla maata.

Pinaatille kesä oli ihanteellinen, totesi elokuussa Säkylässä Vesa-Pekka Matomäki. ”Hetkittäin vettä on tullut liikaa, mutta pahimmat kuurot eivät sattuneet kohdalle.”  Kuva: Pasi Leino

Elokuun alussa perunan tilanne näytti melko hyvältä. Alussa kylmyyden takia lähtö oli 7-10 päivää myöhässä, mutta elokuussa oltiin ison lämpösumman ansiosta saman verran edellä normaalia.

Elo-syyskuun vaihteen rankkasateet aiheuttivat hulevesitulvia ja nostivat jokien pintoja paikoin reilusti Etelä-Pohjanmaalla. Sademäärä ylsi paikoin yli 100 millin. Muutoin vesitilanne on suuressa osassa maata ajankohtaan nähden tavanomainen.

Ilmajoella tulvi syyskuun alussa rankkasateiden jäljiltä. Maatalousyrittäjä Tiina Lehtisaarella oli 40 hehtaaria puimatonta viljaa veden alla. Kuva: Johannes Tervo

Puinnit etenivät aikaisen aloituksen jälkeen nopeasti elokuun aikana. Satonäkymä oli viime vuosia parempi. Kevyet jyvät olivat suurin laatuongelma, lisäksi DON-hometoksiineita oli sekä kauralla että ohralla.

Aikaisten puintien ansiosta syysviljojen kylvöihin päästiin myös ajoissa.

”Ei mikään katovuosi, mutta parempikin olisi voinut olla”, arvioi taipalsaarelainen Jouni Hentunen viljasatoa elokuun lopussa, kun tilan ohrat ja vehnät oli puitu.  Kuva: mikko nikkinen

Syyskuun puolivälissä puinnit olivat loppusuoralla. Viimeisinä puitavina oli kevätöljykasveja, härkäpapua ja hernettä sekä hieman kevätviljoja.

Ylöskartanon tilan isäntä Otto Näsi katsasti 18. syyskuuta tyytyväisenä rehumaissisatoa . ”Syyskuu oli tosi lämmin. Oli lämpöisiä öitä, maissi tykkäsi pimeästä ja tärkkelykset olivat korkealla.” Kuva: Kimmo Haimi

Kuivuus pienensi paikoin satoja merkittävästi etenkin ohralla. Kuivuus vaivasi esimerkiksi Kymenlaaksoa, osaa Kanta-Hämeestä ja osaa Varsinais-Suomesta.

Kuiva alkukesä on jo muodostunut perinteeksi, totesi siikajokelainen Jaakko Tervakangas syyskuussa. ”Istutukset sujuivat hyvin, mutta kasvukauden aikana oli koko ajan sillä rajalla, onko vettä tarpeeksi”, hän kertoi. Keinokasteluun ei kuitenkaan jouduttu turvautumaan. Perunasadosta oli tulossa Tervakankaan mukaan hyvä.  Kuva: Kai Tirkkonen

Viljan hinnat laskivat koko sadonkorjuun ajan merkittävästi. Satokauden päätteeksi näytti siltä, että sadon tuotot eivät riitä kattamaan tuotantokustannuksia kuin niillä tiloilla, jotka sitoivat hinnan sopimuksilla ajoissa.

Pro Agria muistutti, että suunnitelmallisuuden merkitys viljelyssä tulee korostumaan ja tällaisen vuoden jälkeen suunnitelmallisuuden täytyy lisääntyä entisestään.

Omenat kasvoivat hyvin tällä kasvukaudella kotipuutarhoissa. Pakurlan tilalla Paimiossa sato oli normaali. ”Keskinkertainen sato ja laatu, tuholaiset eivät ole päässeet vaikuttamaan”, kertoo Pakurlan tilan isäntä Matias Lampinen syyskuussa. Kuva: Jarno Mela