Patrick Nyström on tyytyväinen Agat-rukiin syksyn kasvuun. Syys- ja kevätlannoituksen lisäksi rukiille annetaan täydennyslannoitus korrenkasvun alkuvaiheessa, jos kosteutta ja satopotentiaalia riittää. Kuva: Markku Pulkkinen
Kallis lannoite ei romuta kasvintuotannon kannattavuutta – jaettu lannoitus parantaa tulosta
Maatiloilla tarvitaan nyt ravinneviisautta. Hyvä tulos tehdään ravinteiden järkevällä käytöllä.
Patrick Nyström seuraa kasvuston ravinnetilaa käsikäyttöisellä lehtivihreämittarilla, kasvustonäytteistä ja Dataväxtin satelliittikuvista. Kuvan Agat-ruis sai kylvön yhteydessä 30 kiloa typpeä eikä lainkaan fosforia. Kuva: Markku PulkkinenKallis lannoite ei romuta kasvintuotannon kannattavuutta.
Vihtiläiset kasvinviljelijät, Patrick Nyström ja Sirkku Puumala, ovat jakaneet syys- ja kevätviljojen lannoituksen useampaan erään vuodesta 2015 alkaen.
”Annamme mallasohralle kylvön yhteydessä typpeä 90–100 kiloa hehtaarille. Sen jälkeen seuraamme kasvuston tilannetta silmämääräisesti, satelliittikuvista ja kasvustoanalyysein. Jos kosteutta ja satopotentiaalia riittää, tilaamme lisälannoituksen urakoitsijalta”, Nyström kertoo.
Tilan käyttämällä urakoitsijalla, Krokby Entreprenad Ab:llä, on Yaran kasvustosensori ja siihen kytketty keskipakolevitin. Laitteisto säätää lannoitteen määrää satopotentiaalin mukaan.
”Täydennystypen määrä on 20–40 kiloa hehtaarille. Kun lannoitetta menee vain niihin kohtiin, joissa sitä tarvitaan, säästyy lannoitetta noin viidennes tasalevitykseen verrattuna”, Nyström laskee.
”Päätökset tehdään aina lohko- ja kasvikohtaisesti.” Patrick Nyström
Jaettua lannoitusta sovelletaan tilalla myös syyskasveihin, rukiiseen ja syysvehnään. Ne saavat syksyllä 15–30 kiloa ja keväällä 80–100 kiloa typpeä hehtaarille.
Näilläkin viljoilla korrenkasvun alkuvaiheessa annettavasta lisälannoituksesta päätetään vasta satopotentiaalin selvittyä. Kaksi edellistä kesää ovat olleet kuivia eikä täydennyslannoitusta ole kannattanut tehdä.
Yrittäjät eivät ole harkinneet oman kasvustosensorin hankkimista, sillä käyttötarvetta olisi vain parina päivänä vuodessa. Palvelun ostaminen urakoitsijalta on kustannustehokas ratkaisu.
Tila säästää lannoitekuluissa myös optimoimalla fosforin käyttöä.
”Joillain lohkoilla fosforiluvut ovat korkeat, jolloin vuosittaista fosforilannoitusta ei tarvita. Päätökset tehdään aina lohko- ja kasvikohtaisesti.”
Syysvilja-alan kasvattaminen on myös parantanut sato-lannoitesuhdetta. Nyt 200 hehtaarin alasta 80 hehtaarilla kasvaa hehtaaria rehuksi viljeltävää syysvehnää sekä ruista ja kuminaa.
Yrittäjät tekevät myös omia lannoituskokeita ja saavat sitä kautta tietoa optimaalisesta lannoitusmäärästä. Ensi kesänä on tarkoitus kokeilla lannoitteen antamista nestemäisessä muodossa.
Myös palkokasvien osuutta viljelykierrossa on viime vuosina lisätty.
Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Tapio Salo kannustaa lannoituksen jakamiseen niin syys- kuin kevätkasveilla.
”Lannoituksen jakaminen on aina järkevää. Kaikkia panoksia ei kannata laittaa kerralla peltoon, koska tulevista kasvuoloista ei ole tietoa.”
Kokeneen tutkijan mielestä kustannustehokkaan viljelyn opit eivät ole muuttuneet.
”Monipuolinen viljelykierto, maaperän hyvä rakenne, toimiva ojitus ja sopiva happamuus ovat avainasioita ravinnetehokkuudessakin.”
Kasvinviljelytilan kiertoon hän kannustaa lisäämään hernettä, härkäpapua ja öljykasveja, jos ne sopivat tilan maalajeille.
Väkisin niitä ei kannata viljellä. Syyskasvialan kasvattaminen auttaa käyttämään tehokkaammin tarjolla olevan kosteuden ja ravinteet.
”Jos kosteutta ja satopotentiaalia riittää, tilaamme lisälannoituksen urakoitsijalta.” Patrick Nyström
Salo näkee, että myös fosforilannoituksesta voi hakea säästöjä.
”Suomen pelloissa on edelleen paljon fosforia ja sen käyttöä voi huoletta vähentää. Vain välttävässä tai sitä huonommassa fosforiluokassa voidaan fosforilannoituksella saada sadonlisän. Tyydyttävässä ja sitä paremmassa luokassa olevilla lohkoilla kannattaa valita fosforivapaa lannoite.”
Lannoitteita Salo kehottaa säästämään panostamalla hyvien lohkojen viljelyyn ja vähentämällä tuotantopanoksia huonossa kasvukunnossa olevilta lohkoilta.
Lannoitusta ei kannata lähteä vähentämään juustohöylämenetelmällä kaikilta lohkoilta.
Luonnonvarakeskus ei ole tehnyt laajoja lannoitustutkimuksia vuoden 1995 jälkeen. Tällä hetkellä ei olekaan tarjolla tietoa siitä, miten eri lannoitustasot vaikuttavat sadon määrään ja laatuun nykyisissä ilmasto-oloissa ja nykyisillä lajikkeilla.
”Luotettavan tutkimuksen tekeminen vaatisi laajan koesarjan, eikä siihen ei ole tällä hetkellä realistista saada rahoitusta. Kannustan viljelijöitä tekemään lannoituskokeita omilla lohkoillaan. Silloin tulokset ovat sovellettavissa suoraan oman tilan olosuhteisiin.”
Kierrätyslannoitteiden ongelmaksi Salo näkee niiden matalan ravinnepitoisuuden. Kierrätyslannoitteilla pystyisi kattamaan vain pienen osan Suomen viljelyalasta.
Sekaviljelyä on esitetty yhdeksi ravinteiden käytön tehostamisen keinoksi. Salo ei näe sekaviljelyä ratkaisuksi merkittävillä pinta-aloilla. Rehuksi menevällä sadolla kuitenkin esimerkiksi herne-viljasekakasvusto on hyvä esimerkki toimivasta sekaviljelystä.
- Osaston luetuimmat
