Ojasten lypsykarjatila teki sopimuksen vuokrapelloista 30 vuodeksi

Harvinaisen pitkän sopimuksen solmiminen peltojen vuokrauksesta on mahdollista, kun osapuolten välillä vallitsee luottamus, avoin keskusteluilmapiiri ja asioista sovitaan kirjallisesti viimeistä piirtoa myöten. Valmista mallia ei ollut, mutta se syntyi, kun niin haluttiin.

Pirkanmaalla Ruovedellä maitotilaa pitävät Tuula ja Tuomo Ojanen rakensivat vuonna 2014 robottinavetan. Samana vuonna he solmivat 10-vuotisen vuokrasopimuksen Virpi ja Viljo Niemisen kanssa 13 hehtaarin avo-ojissa olevasta peltoalasta. Pellot sijaitsevat lähellä Ojasten tilakeskusta.

Salaojituksen myötä pellon arvo on kasvanut. Tuula ja Tuomo Ojanen viljelevät vuokralohkojaan kuin omiaan. Kuva: Sanne Katainen

Tuula Ojasen mielessä siinsi peltojen salaojitus. Kehittyvän tilan nurmikoneiden oli vaikeaa mahtua työskentelemään sarkaojitetuilla pelloilla. Vuoteen 2023 voimassa ollut vuokrasopimus olisi ollut liian iso taloudellinen riski salaojitukseen. Salaojitus on kallista, eikä investointi ehtisi maksaa itseään 10 vuodessa takaisin. Salaojien tekninen käyttöikä on kymmeniä vuosia.

Vuonna 2016 saatiin toteutettua molemmille osapuolille riskitön sopimus, ja pelto salaojitettiin. Sopimukseen lisättiin liite, josta löytyy laskelma investoinnin poistamattomasta osuudesta vuoteen 2046 saakka. Liitteessä on eritelty kustannusten jakautuminen.

Käytännössä vuokranantaja voi sopimuksen päättymisen jälkeen jatkaa vuokrasopimusta, vuokrata pellon muille, myydä tai viljellä itse alaa. Poistolaskelman ansioita Ojaset saavat tällöin salaojainvestoinnista ”omansa pois”.

Salaojitus maksoi investointituet pois lukien yhteensä hieman yli 35 000 euroa. Jos vuokranantaja haluaa pellot omaan käyttöönsä esimerkiksi vuonna 2030, hänen pitää maksaa vuokralaiselle vielä reilu 24 000 euroa. Sen verran salaojainvestoinnista on laskennallisesti jäljellä.

Lisäksi on sovittu, että Ojasilla on etuosto-oikeus, jos pellot myydään. Tällöin salaojitusmenojen jäljellä oleva arvo vähennetään kauppahinnasta.

Pitkiäkin sopimuksia voi tehdä, kun keskustelu on avointa ja asioista sovitaan tarkasti. Kuva: Sanne Katainen

Sittemmin molemmilla tiloilla on tapahtunut muutoksia omistajuuksissa, mutta sopimukset ovat säilyneet ennallaan.

Tuula ja Tuomo Ojasen tila on muuttunut yhtymäksi ja mukaan on tullut nuorempi sukupolvi.

Myös Niemisten tilalla on tehty sukupolvenvaihdos, ja sopimuksia on jatkettu Ojasten kanssa.

Niemiset ja Ojaset ovat sopimukseen erittäin tyytyväisiä.

Pellot pysyvät hyvässä kasvukunnossa, ja niiden arvo on kasvanut salaojituksen myötä. Pitkästäkin sopimuksesta pääsee niin halutessaan eroon.

”Kun asiaa lähdettiin pohtimaan, ei ollut yhtään sopimusmallia valmiina”, Tuula Ojanen kertoo. Sopimuksen sanamuodot sovitettiin muotoonsa pankin lakimiehen pakeilla.

Myynti ei ollut vaihtoehto silloin, kun sopimuksia tehtiin, kertoo Viljo Nieminen. Tiedossa oli, että sukupolvenvaihdos on tulossa, ja se oli edullisempaa tehdä, jos kyseessä on maatila eikä pelkkä metsätila. Toisaalta tärkeämpänä vaakakupissa painoivat tunteelliset syyt. Pellot haluttiin pitää suvun omistuksessa.