Tämä voisi tehdä suomalaisesta viljelijästä vientimarkkinoiden voittajan

Miksi suomalainen viljelijä ei saisi työstään kunnon korvausta, kun maailman markkinat janoavat puhdasta ruokaa? Suomen ruokavienti on ollut pitkään keskeinen puheenaihe. Nykyisen hallitusohjelman tavoite sen kaksinkertaistamisesta on sysännyt kehitystä liikkeelle. Nyt tarvitaan kuitenkin uutta ajattelua ja rohkeita ratkaisuja.

Orpon hallitus on ottanut tärkeitä askelia ruokaviennin edistämiseksi. Investointien tukeminen, luvituksen helpottaminen, energiahuollon varmistaminen ja kilpailukyvyn parantaminen luo paitsi yrityksille myös viljelijöille paremmat edellytykset menestyä. Kun sekä pienet elintarvikealan yritykset että suuret kansainväliset toimijat pitävät Suomea houkuttelevana sijaintipaikkana, viljelijöille avautuu uusia markkinoita ja heidän tuottamistaan raaka-aineista maksettavat hinnat ansaitusti nousevat.

Meillä on maailman puhtaimmat raaka-aineet, vesi ja ilma. Kun moni maa kamppailee pohjavesien säännöstelyn kanssa, meillä peltojen kastelun tarve on vähäistä, sadanta on riittävä. Tämä etu voisi tehdä suomalaisesta viljelijästä vientimarkkinoiden voittajan. Puhtaan ruoan kysyntä kasvaa globaalisti, ja Suomi voi vastata siihen samalla kohottaen viljelijöiden arvostusta ja toimeentuloa.

Kuvittele suuri perunanjalostaja, joka sijoittuisi Pohjanmaalle. Tällainen 400–500 miljoonan euron perunatehdas voisi ostaa 200 miljoonaa kiloa perunaa vuosittain ja viedä jalostetut pakastetuotteet maailmalle. Tämä lisäisi kilpailua, nostaisi tuottajahintoja ja loisi satoja työpaikkoja sekä merkittäviä vientituloja Suomelle.

Pakasteperunamarkkinoiden ennustetaan kasvavan 21 miljardiin dollariin vuoteen 2030 mennessä, ja tuotantoa ollaan hajauttamassa uusille alueille. Suomi voisi olla seuraava investointikohde. Pohjanmaan peruna-alueiden keskelle, satamayhteyksien äärelle sijoittuva tehdas vahvistaisi perunantuotantoa ja elintarvikehuoltovarmuutta, samalla kun strateginen sijainti ja merirahti mahdollistaisivat tehokkaan pääsyn kansainvälisille markkinoille.

Myös kiertotalous tukee sekä viljelijöitä että taloutta. Perunanjalostuksen sivutuotteena syntyvät kuoret voitaisiin muuttaa biokaasuksi. Näin jokainen peruna kiloa kohden tuottaisi enemmän arvoa, ja suomalainen ruoka erottuisi vientimarkkinoilla kestävänä valintana.

Suomi voi nousta ruokaviennin kärkeen, kun hyödynnämme maatalouden vahvuudet, alueellisen yrittäjyyden ja innovatiivisen ajattelun. Viljelijät ansaitsevat työstään reilun korvauksen, ja taloutemme kaipaa vientitulojen kasvua. Puhdas ruoka on Suomen valttikortti, ja nyt se pitää pelata oikein.