Maanparannusaineet ovat Soilfoodin aluemyyntipäällikkö Aki Laaksosen mukaan teollisuuden sivuvirtojen jalosteita, joiden saatavuudessa ei ole ongelmaa. Hän on huomannut viljelijöiden tietoisuuden ja kiinnostuksen maanparannusaineista kasvaneen viime vuosina hankkeiden ansiosta.
”Monella tilalla haluttaisiin käyttää jopa enemmän, mutta taloudellinen tilanne ei anna siihen mahdollisuutta. Kaikkea ei voi laittaa kerralla, joten teemme viljelijöiden kanssa pitkäaikaisia suunnitelmia toimien mahdollistamiseksi”, Laaksonen kertoo.
Liedossa Luonnonvarakeskuksen (Luke) järjestämässä pellonpiennartilaisuudessa perehdyttiin rakennekalkin, maanparannuskuidun sekä kipsin käyttöön viljelypelloilla. Maanparannusaineiden yhteiskäytön mahdollisuudet (AIN3) -hankkeen tavoitteena on vähentää vesistöjen ravinnekuormitusta viljelijälle itselleen parhaiten sopivilla ratkaisuilla.
”Maanparannusaineita käytettäessä tärkeää on valita oikea aine ja oikea määrä. Ajoittaa sen levitys oikein oikeaan paikkaan. Nyt yritämme selvittää ja testata, mikä tämä ’oikea’ on”, kertoo erikoistutkija Jaana Uusi-Kämppä Lukelta.
Uusi-Kämppä muistuttaa, että maanrakenteella on suuri merkitys huoltovarmuuteen sekä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Hän uskookin, että maanparannusaineet tulevat olemaan isosti esillä Euroopan unionissa.
Sen lisäksi, että maanparannusaineiden ympäristö-, vesistö- ja satovaikutuksia tutkitaan, halutaan hankkeessa selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat viljelijöiden halukkuuteen käyttää maanparannusaineita.
Paappalan tilan maatalousyrittäjä Timo Laaksonen on levittänyt kipsiä jo aikaisemmin pelloilleen, nyt hänellä on kokeilussa sekä maanparannuskuitu että rakennekalkki.
”Oma suosikki on rakennekalkki, sen kanssa ei tarvitse ajaa niin paljon peltoa pitkin kuin maanparannuskuidun kanssa. Maa kuitenkin tiivistyy aina, kun siellä ajetaan”, Laaksonen toteaa.
Maanparannuskuidun ongelmaksi Laaksonen näkee logistiikan. Kipsi ei puolestaan vaikuta maan kasvukuntoon vaan jopa tiivistää sitä. Laaksonen uskoo, että rakennekalkki on paras vaihtoehto kasvukunnon parantamisen kannalta, sillä se kohottaa samalla maan pH:ta.
Laaksosen pellot ovat savimaita, joista hänen mukaansa maa-ainesta huuhtoutuu herkästi rankkasateiden mukana.
Erikoistutkija Pasi Valkama Suomen ympäristökeskuksesta kertoo, että Liedossa sijaitsevalla Savijoella on tehty pitkään mittauksia. Nyt tätä mittaustietoa hyödynnetään seuraamaan parannusaineiden vaikutuksia huuhtoumiin.
”Kalkki vähentää eroosiota ja fosforin huuhtoumaa. Sitä ei silmin havaitse, mutta mittalaitteet sen huomaavat. Mitä isompi käsitelty valuma-alue on, sitä voimakkaampi vaikutus on havaittavissa”, Valkama kertoo.
Valkaman mukaan valuma-alueesta tulisi käsitellä noin 40–100 prosenttia, jotta käsittelyllä olisi vaikutusta vesistöön. Levityksen jälkeen kipsin ja rakennekalkin vaikutus kestää noin 5 vuotta.
Ravinnekuidut:
– Sisältävät hidasliukoisia ravinteita
– Puupohjaisia tuotteita: maan on tottuva, joten heti levityksen jälkeen ei voi kylvää
– Muokataan maahan tasaisesti maaperän pieneliöiden saataville
– Pintamaan multavuus nousee
Ravinnekalkki:
– Muokataan maahan: maa ei liety, kun sekoitettu pieniin maamuruihin
– pH nousee, joten ravinteet ovat kasveille käyttökelpoisessa muodossa
Kipsi:
– Sitoo fosforia maahiukkasiin kasveille käyttökelpoisessa muodossa
– Lannoitusvaikutus: 200 kiloa kalsiumia, 160 kiloa rikkiä, 2 kiloa fosforia
