Johann Schledererin (vas.) johdolla joukko itävaltalaisia sikafarmareita pääsi tutustumaan suomalaiseen saparolliseen sikaan. Kuva: Jussi Partanen
Suomen ja Itävallan sika-alalla on yksi suuri ero: Itävallassa tuottajahinnat neuvotellaan viikoittain
Parisenkymmentä itävaltalaista sikafarmaria kävi kesäkuun puolivälissä tutustumassa suomalaiseen sikatalouteen. Tavoitteena on hakea oppia siitä, miten saparollisia sikoja kasvatetaan.Tilaajalle
Itävaltalaiset sikatilalliset pääsivät tutustumaan Sastamalassa sijaitsevalle Juha Savelan (oik.) tilalle. Kuva: Jussi PartanenItävaltalaisen sianlihan tuottajien yhdistyksen (Association of Agricultural Processing Producers Upper Austria) toimitusjohtaja Johann Schlederer työskentelee tehtävässä, jossa paljastuu suomalaisen ja itävaltalaisen sika-alan suurin ero.
Itävallassa nimittäin neuvotellaan sikojen tuottajahinnat viikoittain.
Vertailun vuoksi Suomessa teollisuus neuvottelee kaupan kanssa tällä hetkellä helmikuun 2024 hinnoista, MTK:n liha-asiantuntija Mari Lukkariniemi kertoi esitelmässään itävaltalaisille. Se herätti ihmetystä ja kysymyksiä.
”Se on aika uskomatonta, ei kukaan voi tietää mitä kustannukset, poliittinen tilanne tai inflaatio ovat siinä vaiheessa”, Schlederer ihmettelee.
”Seuraavan 10 vuoden aikana sikatilojen määrän arvioidaan tippuvan puoleen nykyisestä.” Johann Schlederer
”Monissa maissa kysellään, miten Itävallassa markkina toimii ja miten sen voisi saavuttaa. Se riippuu siitä, kuinka vahva neuvotteluasema on.”
Suomessa käytännössä kahden ison kaupan duopoli sanelee hinnat muulle ruokaketjulle. Systeemiä on vaikea muuttaa.
Schlederer on neuvotellut tuottajahintoja jo 30 vuoden ajan. Hänen johtamallaan yhdistyksellä on 60 vuoden historia takanaan ja vahva asema itävaltalaisella maataloussektorilla.
Yhdistykseen kuuluu reilu 55 prosenttia itävaltalaisista sikatilallisista. Loput neuvottelevat hinnat itse ja myyvät eläimensä joko välittäjälle tai suoraan teurastamoon.
Hekin tosin hinnoittelevat Schledererin noteerauksien mukaan.
Neuvotteluissa on mukana viisi isointa teurastamoa. Hinta riippuu aina viikoittaisesta tarjonnasta ja kysynnästä sekä muun muassa Saksan ja Espanjan markkinoista.
Kustannukset ovat nousseet yhtä lailla Itävallassa kuin Suomessakin. Myös rakennemuutos on ollut samansuuntaista.
”EU:iin liittymisen jälkeen sikatilojen määrä on pudonnut 115 000:sta 18 000:een.”
Se on toinen iso ero Suomen ja Itävallan sikatuotannossa. Suomessa sikatiloja oli viime vuonna hieman reilu 700.
”Keskimäärin sikatilalla on noin 175 sikaa. Suurimmissa lihasikaloissa on tuhatkunta paikkaa ja emakkosikaloissa 300–400 emakkoa”, Schlederer kertoo.
”Seuraavan 10 vuoden aikana sikatilojen määrän arvioidaan tippuvan puoleen nykyisestä.”
Syynä ei ole pelkästään taloudellinen tilanne vaan poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelu sekä kiristyvät hyvinvointi- ja ympäristövaatimukset. Nuoria tuottajia on vaikea saada alalle.
Savelan tilalla sioille on järjestetty virikkeitä. Kuva: Jussi PartanenItävaltalainen sikayhdistys pyrkii järjestämään ammattimatkoja ulkomaille joka viides vuosi.
Suomeen haluttiin tulla erityisesti siksi, että opittaisiin kasvattamaan saparollista sikaa.
Itävallassa sikojen saparoiden typistäminen on rutiinitoimenpide hännänpurennan ehkäisemiseksi.
EU:ssa käydään keskustelua sikojen saparoiden typistämisestä ja näköpiirissä on, että lähitulevaisuudessa tullaan vaatimaan saparollista possua myös muualla Euroopassa. Tällä hetkellä typistyskielto on voimassa ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa.
”Viljelijät eivät varmastikaan ole tyytyväisiä, jos typistäminen kielletään, mutta niin voi käydä.”
Vaatimus saattaa tulla joko kansalliselta tasolta tai EU:sta, Schlederer arvioi.
Itävalta liittyi EU:iin vuonna 1995. Silloin sovittiin, että sikojen saparoita ei typistetä muuta kuin poikkeusluvalla. Poikkeuslupa on jatkunut näihin päiviin asti.
”Nyt EU:ssa viljelijöiden pitää hakea poikkeuslupaa, jolla perustellaan, miksi saparo on pakko typistää.”
Työntekijä heittelee heinää possuille Juha Savelan sikatilalla. Kuva: Jussi Partanen90 prosenttia Itävallan tuotannosta on tavanomaisia tiloja. 10 prosenttia jakautuu erilaisiin eläinten hyvinvointiohjelmiin. Suomessa vuonna 2024 voimaan tuleva laki asettaa tiukemmat reunaehdot eläinten hyvinvoinnille.
Lisäksi hyvinvointituki kannustaa edelleen korkeampaan hyvinvointistandradiin.
Itävallassa tuotannosta käydään kriittistä keskustelua, jonka on synnyttänyt muun muassa tiloilla salaa kuvattu materiaali.
”Kuvat ovat hyvin kärjistettyjä, niissä esitetään likaisia tiloja ja loukkaantuneita tai sairaita eläimiä. Noin puolen vuoden välein tietyillä ryhmillä on kampanja, jossa murtaudutaan tiloille salakuvaamaan.”
Itävallassa ollaan 10 vuoden sisällä siirtymässä emakon liikkumista mahdollistaviin porsituskarsinoihin. Uusien investointien pitää täyttää ehto jo nyt.
Tilaa pitää olla 5,5 neliömetriä ja emakkoa saa pitää häkissä vain viisi päivää porsaiden suojelemiseksi.
5–10 prosenttia tiloista täyttää tällä hetkellä vaatimukset. Muiden pitää joko investoida uuteen tai saneerata vanhaa.
”Se on yksi syy miksi iso osa tuottajista lopettaa. Investointiin ei ole varaa.”
- Osaston luetuimmat
