Mitä viljatonnin tuottaminen maksaa? Näin kustannukset jakautuvat

Viljelyn tuotantokustannukset muodostuvat suorista tuotantopanosten hankintahinnoista. Kustannuksia syntyy siis kylvösiemenistä, lannoituksesta, kalkituksesta, kasvinsuojelusta ja polttoaineista.

Nämä niin sanotut muuttuvat kustannukset ovat kuitenkin vain vajaa 40 prosenttia viljelyn kokonaiskustannuksista.

Viljan tuotantokustannuksista puolet muodostuu kiinteistä kuluista eli koneiden, rakennusten ja pellon pääomakuluista sekä yleiskustannuksista.

Tämän lisäksi tuotantokustannuksiin lasketaan oman ja ostotyön kustannukset.

Kiinteät kustannukset ovat huomattava kasvintuotantoa rasittava kustannuserä Suomessa.

Tämän takia tuotantokustannuksissa on syytä tarkastella erityisesti tilan kiinteiden kustannusten tasoa. Näistä konekustannukset ovat suuri, yksittäinen kustannuserä.

Viljelypinta-alaan nähden liian suuri konekapasiteetti heikentää merkittävästi kannattavuutta, jos koneita ei pystytä käyttämään oman tilan viljelyn lisäksi muuhun käyttöön, esimerkiksi koneurakointiin, tai niiden käytössä ei ole mahdollista hyödyntää tilojen välistä yhteistyötä.

Konekapasiteetin oikea mitoitus on yksi tärkeimmistä tekijöistä tuotannon kannattavuutta ja sen parantamista tarkasteltaessa.

Sadontuotannossa tavoitteena on vähintään sellaisen myyntihinnan saaminen, jolla kustannukset saadaan katettua.

Kun kokonaistuotantokustannuksista vähennetään pois saatujen tukien osuus, saadaan nettotuotantokustannus, jota voidaan pitää vähimmäishintavaatimuksena myytävälle sadolle.

Tärkeintä on aina tuotannon muuttuvien kustannusten eli siemen-, lannoitus-, kasvinsuojelu- ja polttoainekulujen sekä työkustannusten kattaminen.

Jotta kannattavan viljelyn edellytykset säilyvät jatkossakin, tulee hintavaatimuksessa huomioida myös korvaus tuotantoon sidotulle pääomalle eli kiinteille kuluille.

Lisäksi tuotannon kehittämiselle ja investoinneille tulisi saada aika ajoin varoja.

Pro Agrian Lohkotietopankin tulokset ovat vuosien saatossa osoittaneet, että tuotantokustannuksissa on suuria eroja tilojen välillä.

Vuoden 2024 tulosten mukaan tiloilla keskimääräinen viljan, esimerkkinä kevätvehnän, nettotuotantokustannus eli sadon minimihintavaatimus oli 308 euroa tonnilta toteutuneen sadon määrän ollessa hieman vajaa 3 500 kiloa hehtaarilta.

Tämä tarkoittaa, että keskimääräiset satotasot eivät riitä lähimainkaan kattamaan viljelyn kustannuksia näillä markkinahinnoilla.

Parhaimmilla tiloilla nettotuotantokustannus oli 219 euroa tonnilta ja satotaso noin tuhat kiloa parempi kuin tiloilla keskimäärin, eli 4 500 kiloa hehtaarilta.

Heikoimmalla neljänneksellä kevätvehnän nettotuotantokustannus oli vastaavasti 488 euroa tonnilta sadon ollessa 2 550 kiloa hehtaarilta.

Tällainen tulos menee jo rankasti tappiolle, ja silloin on vakavan arvioinnin paikka.

Tarkastelussa neljänneksiin jako on tehty nettovoiton mukaan, jolloin kaikista tuotoista (satotuotot ja tuet) on vähennetty kaikki kustannukset (muuttuvat, työ ja kiinteät).

Oheisesta taulukosta nähdään kevätvehnän sato ja tuotantokustannus nettovoiton mukaan keskimäärin ja eri neljänneksissä Pro Agrian Lohkotietopankin vuoden 2024 tulosten mukaan.

Parhaalla neljänneksellä muuttuvat kustannukset olivat 620 euroa hehtaarilta ja kiinteät kustannukset noin 676 euroa hehtaarilta.

Heikoimmalla neljänneksellä muuttuvat kulut olivat 558 euroa hehtaarilta ja kiinteät kulut 863 euroa hehtaarilta.

Kiinteissä kuluissa konekustannukset ovat pellon pääomakulujen jälkeen isoimmat.

Parhaalla neljänneksellä ne olivat vajaa 260 euroa hehtaarilta, kun heikoimmalla neljänneksellä ne olivat hieman yli 300 euroa hehtaarilta.

Suurimmat erot tilojen välisissä tuloksissa ovat olleet sadon määrissä ja sen myötä saaduissa satotuotoissa, jotka ovat olleet kaksi kertaa isommat parhaalla neljänneksellä heikoimpaan verrattuna.

Sadosta saaduissa hinnoissa alkaa myös näkyä eroja parhaimman ja heikoimman neljänneksen välillä.

Paras neljännes sai kevätvehnästä keskimäärin 244 euroa tonnilta ja heikoin neljännes 211 euroa tonnilta.

Huomattavaa on, että muuttuvat kustannukset ovat olleet parhaalla neljänneksellä noin 60 euroa hehtaarilta korkeammat kuin heikoimmalla neljänneksellä.

Viljantuotannon kustannusjahdissa ei tuotantopanoksista tinkiminen siten johda toivottuun tulokseen.

Tilanne on itse asiassa toisin päin. Tavoitteena tulisi olla lohkon tuottokyvyn mukainen, mahdollisimman onnistunut sato ja sen mukainen tuotantopanosten käyttö.

Jos tuotantokustannukset ovat korkeat, eikä niiden alentamiseen ole mahdollisuuksia, tarvitaan lisää kiloja tai satotuottoja jakamaan kustannuksia.

Jos taas satotasojen nosto ei onnistu, on katseet suunnattava kiinteiden kustannusten karsimiseen tavalla tai toisella, tai pohdittava uudelleen kasvilajien valintaa pelloilla.

Kirjoittaja on kehityspäällikkö Pro Agria Keskusten Liitossa.

Kuviota tuotantokustannusten jakaantumisesta korjattu 14.8. klo 9:04.