Professori Mari Pihlatie tutkii, miten pellon dityppioksidipäästöjä voidaan vähentää. Kuva: Kimmo HaimiPuolet lannoitetypestä karkaa — yliopiston pelloilla selvitetään, miten arvokas ravinne pysyisi tallessa
Maaperän bakteerien hajottaessa typpilannoitteita maaperässä muodostuu dityppioksidia, jonka vaikutus ilmastoon on lähes 300 kertaa voimakkaampi kuin hiilidioksidin.TilaajalleLue artikkelin tiivistelmä- Maaperän bakteerien hajottaessa typpilannoitteita syntyy dityppioksidia, jonka ilmastovaikutus on lähes 300 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi. Professori Mari Pihlatien mukaan yli puolet pelloille levitetystä lannoitetypestä karkaa ympäristöön. Viikin SMEAR-Agri-asemalla tutkitaan päästöpiikkejä, joihin vaikuttavat esimerkiksi lannoitus, kosteus, routa ja sää.
Typpi on aivan liian kallis ravinne ja lannoitteiden raaka-aine kadotakseen taivaan tuuliin tai valuakseen vesistöön.
Toisaalta maaperän bakteerien hajottaessa typpilannoitteita maaperässä muodostuu dityppioksidia, jonka vaikutus ilmastoon on lähes 300 kertaa voimakkaampi kuin hiilidioksidin. Maatalous on yksi dityppioksidin suurimmista päästölähteistä.
”Yli puolet pelloille levitetystä lannoitetypestä karkaa ympäristöön eikä päädy kasveihin.”
”Tällä hetkellä yli puolet pelloille levitetystä lannoitetypestä karkaa ympäristöön eikä päädy kasveihin. Se tarkoittaa rahan hukkaan viljelijälle ja kuormitusta vesistöihin ja ilmakehään”, sanoo professori Mari Pihlatie Helsingin yliopistosta.
”Tässä ei osoiteta ketään sormella”, Pihlatie korostaa. Nyt tarvitaan tutkimusta monesta dityppioksidin päästöihin vaikuttavasta tekijästä, sillä moni asia on vielä vastausta vailla.
Suomalaiset tutkijat eivät ole jääneet toimettomiksi dityppioksidin edessä vaan päästöjä tutkitaan parhaillaan muun muassa Helsingin yliopiston Viikin tutkimustilan SMEAR-Agri mittausasemalla.
Tuloksilla voi olla suuri merkitys maatalouden ympäristökuormituksen vähentämisessä. Niiden pohjalta voidaan tulevaisuudessa ehkä päivittää lannoitussuosituksia Suomessa ja EU:ssa.
Laatikoiden teknologian avulla mitataan niiden sisään jäävän nurmialan vesihöyry-, hiilidioksidi-, dityppioksidi- ja metaanipäästöt, professori Mari Pihlatie selittää. Kuva: Kimmo HaimiDityppioksidipäästöt maaperästä eivät tule tasaisesti vaan piikkeinä. Niitä on erityisesti lannoituksen jälkeen silloin, kun maa kastuu, sulaa tai jäätyy.
Syitä piikkien muodostumiseen ei tarkkaan tiedetä, joten tarvitaan tietoa esimerkiksi siitä miten erilaiset typpilannoitteet, maaperä, lämpötila ja kosteus vaikuttavat maaperän mikrobiologisiin prosesseihin.
Päästöihin vaikuttavat myös routa ja sää.
Toisaalta tarvitaan tietoa siitä, kuinka paljon lannoitteiden typpeä kasvit oikeasti käyttävät, miten typpi maaperässä liikkuu ja millaisilla viljelymenetelmillä dityppioksidipäästöjä voitaisiin vähentää.
Esimerkiksi maan tiivistymisen on todettu edesauttavan dityppioksidipäästöjä, sillä maaperän bakteerit hyötyvät hapettomista oloista.
”Nurmi on hyvä hiilivarasto mutta kun se uudistetaan, koko nurmen kasvun aikana kerrytetty hiilivarasto voidaan menettää”, Pihlatie kertoo.
Väistöskirjatutkija Osmo Virta kertoo hanhien ruokailleen Viikin pelloilla, mikä näkyy selvästi nurmikasvustossa. Kuva: Kimmo HaimiMaallikon silmään Viikin pellolla näyttää tönöttävän kaikenlaisia pömpeleitä, putkia ja lieriöitä.
Näköpiirissä on esimerkiksi neljä valkoista laatikkoa. Jokainen niistä sulkeutuu hitaasti vuorollaan kerran tunnissa ja peittää alleen pienen alan nurmea.
Laatikoiden teknologian avulla mitataan niiden sisään jäävän nurmialan vesihöyry-, hiilidioksidi-, dityppioksidi- ja metaanipäästöt, Pihlatie selittää. Näin saadaan tietoa päästöjen ajallisesta vaihtelusta ja miten ympäristötekijät niihin vaikuttavat.
Mittauskammioiden vieressä on maahan haudattuja mitta-antureita, jotka kerryttävät tietoa muun muassa maaperän kosteudesta, happipitoisuudesta ja lämpötilasta.
Kaiken kaikkiaan Viikin pelloilta kerätään valtava määrä tietoa, jota yhdistämällä suomalaiseen ja myös kansainväliseen tutkimustietoon saadaan tulevaisuudessa lopulta selville, miten dityppioksidipäästöjä voitaisiin hillitä.
Peltojen päästötutkimusta
Helsingin yliopisto (HY) on mukana monissa peltojen kasvihuonekaasupäästöjä tutkivissa hankkeissa:
– N2O-Predict selvittää, miten ja miksi pelloista vapautuu N₂O‑päästöjä ja miten niitä voidaan ennustaa ja vähentää ilmaston kannalta.
– AGCLIMATE kehittää käytännön työkaluja maatalouden päästöjen mittaamiseen, seuraamiseen ja vähentämiseen sekä hiilijalanjäljen laskentaan.
– AgNUE selvittää, miten lannoitetyppi käytetään tehokkaammin, jotta päästöt ja ravinnehävikit vähenevät ilman että sadot kärsivät.
Viikin tutkimustilan SMEAR-Agri mittausasema on osana:
– ACCC:tä, joka on suomalainen ilmakehän ja ilmaston tutkimuksen lippulaivaohjelma
– INAR-ilmakehäkeskusta, joka HY:n ilmakehän ja maapallon järjestelmien tutkimuskeskus.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
