
Viljelyn kustannusten karkeaa arviointia tulisi tehdä jo viljelysuunnittelun yhteydessä.
Ennakkolaskelmissa käytetään edellisvuotista kustannusrakennetta pohjana ja muutetaan suurimpia kustannuseriä, kuten lannoitehintoja, vastaamaan uuden satokauden kuluja.
Tuottoja ennakoidaan tulevan kauden hintanoteerausten sekä oman tilan satotasojen mukaan.
Ennakkolaskelmista nähdään, millaista satotasoa tulee ennakoiduilla kustannuksilla ja hintanäkymillä tavoitella. Se kertoo myös sadon hintavaatimuksen eli millä hinnalla voi ja kannattaa myydä tai tehdä viljelysopimuksia.
Ennakkolaskelmien avulla voidaan arvioida, mikä merkitys on erilaisten kasvien ottamisella mukaan viljelykiertoon tai mitä kannattaa viljellä kasvukunnoltaan erilaisilla peltolohkoilla.
Ennakkolaskelmista nähdään myös, mikä merkitys tilan taloudelle on, jos satokasvin sijaan pellolle perustetaankin viherlannoitusnurmi tai kylvetään maanparannuskasvia.
Hintamuutoksiin liittyviä riskejä voidaan pienentää hajauttamalla myyntejä ja sopimalla osalle sadosta hinta jo talvikaudella.
Nettotuotantokustannus on minimivaatimus sadosta saatavalle hinnalle.
Ei ole järkevää myydä tai tehdä viljelysopimuksia hinnoilla, joilla viljely on varmasti tappiollista.
Hintamuutoksiin liittyviä riskejä voidaan pienentää hajauttamalla myyntejä ja sopimalla osalle sadosta hinta jo talvikaudella.
Tilakohtaista riskiä voidaan pienentää myös kasvilajivalintoja muuttamalla markkinatilanteen mukaan ja varmistamalla sadontuotto keskittämällä myyntikasvien viljely viljelyvarmoille lohkoille.
Epävarmat lohkot, joissa satovaatimusta ei saavuteta, on parempi ottaa kunnostuksen alle ja laittaa esimerkiksi viherlannoitusnurmelle.
Kirjoittaja on kehityspäällikkö Pro Agria Keskusten Liitossa.