Sukupolvenvaihdosten lama ei hellitä: tilojen määrä jatkaa vähenemistään ja tilakoko kasvaa

Sukupolvenvaihdosten määrä maatiloilla ei elpynyt viime vuonna. Nuoren viljelijän aloitustukea myönnettiin 230 hakijalle, kun määrä edellisenä vuonna oli 208.

Tuore lukema näyttäisi pientä kasvua, mutta osa siitä selittyy lainsäädännön muutoksella, Ruokaviraston erityisasiantuntija Aulis Kuusela kertoo.

Viime vuonna tuli mahdolliseksi myöntää tukea useammalle hakijalle tilaa kohti. Kuusela arvioi, että luvussa on mukana parikymmentä tilaa, lähinnä maatalousyhtymiä, joilla tuen sai esimerkiksi kaksi sisarusta.

Vuonna 2018 aloitustukea sai 470 nuorta viljelijää. Sen jälkeen aloittavien viljelijöiden määrä kääntyi laskuun, kun luopumistuki päättyi. Viime vuonna jäätiin siis alle puoleen tuolloisesta lukemasta.

Ruokaviraston tilastoissa näkyvät vain tuetut sukupolvenvaihdokset. Tilaston ulkopuolelle jäävät 41 vuotta täyttäneet jatkajat, mutta heitä Kuusela arvioi olevan suhteellisen vähän.

Paljon enemmän on niitä, joilla yrittäjätulo jää aloitustuen ehtojen mukaan liian pieneksi. Tällaiset tilat jäävät usein sivutoimisesti kaupungista käsin hoidettaviksi tai niiden pellot vuokrataan aktiiviviljelijöille.

Aloitustuessa on kyse kannattavien tilojen tuesta, Kuusela luonnehtii.

Aloitustuessa on kaksi porrasta. Alempi tuki vaatii 15 000 euron laskennallisen yrittäjätulon vuodessa, ylempi 25 000 euron.

Alemmassa luokassa avustus on 10 000 euroa ja ylemmässä 40 000 euroa. Myös korkotukilainan ja korkotuen määrät on porrastettu.

Kuusela havainnollistaa asiaa toteamalla, että esimerkiksi rehuviljaa tuottavalla tilalla pitää olla vähintään noin 50 peltohehtaaria, jotta alempi yrittäjätulovaatimus täyttyisi. Ylempi raja vaatii jo ainakin 70–80 hehtaaria, riippuen toki siitä, missä päin maata tila sijaitsee.

Jos tilalla on eläimiä tai erikoiskasviviljelyä, vaadittavaan yrittäjätuloon päästään pienemmillä peltoaloilla.

Tuottajahinnat nousivat viime vuonna harvinaisen paljon. Miksi tilan jatkaminen ei siis kiinnosta?

Kuusela toteaa, että myös tuotantokustannukset ovat erittäin korkealla. ”Esimerkiksi viljatilalla polttoaineen korkea hinta näkyy viljan kuivatuskustannuksissa, sika- ja siipikarjatiloilla taas ostorehu on kallista. Mahtavatko kustannukset enää laskeakaan parin vuoden takaisin tasoihin?”

Suomessa on tällä hetkellä noin 42 000 maatilaa.

”Kun ajatellaan, miten suuri osa näistä täyttää yrittäjätulovaatimuksen, alkaa olla aika vähän niitä, jotka voivat saada aloitustuen”, Kuusela toteaa.

Tilojen määrä jatkaa siis vähenemistään ja tilat kasvuaan. Peltoa vuokrataan ja ostetaan, ei niinkään siirretä sukupolvelta toiselle.

”Kun tällä aloitustukimäärällä ajatellaan vuosia eteenpäin, tuosta 42 000 tilasta tiputaan vielä paljon. Päätyykö määrä 10 000 tilaa pienemmäksi kuin nyt vai mennäänkö vielä alemmas, se jää nähtäväksi.”