

Euroopan viinialueet, jotka viime vuosisadan puolivälissä luokiteltiin pohjoisiksi, ovat hyötyneet ilmaston lämpenemisestä. Sadot ovat ovat keskimäärin selvästi parempia ja vaihtelut pienempiä.
”Vielä 1950-luvulla Rheingauta Saksassa pidettiin eurooppalaisen viininviljelyn pohjoisena raja-alueena”, Geisenheimin yliopiston professori Hans Reiner Schultz sanoo.
”Käytännössä tuo raja oli 50. pohjoinen leveyspiiri. 1980-luvulla Rheingaun sadot olivat vuodesta toiseen mieluummin erittäin huonoja kuin hyviä. Se oli tyypillistä pohjoiselle raja-alueelle”, Schulz kertoo etäyhteydellä Geisenheimista, joka sijaitsee Reinin rannalla Rheingaun viinipääkaupungin Rüdesheimin kyljessä.
Euroopan viininviljelyn pohjoisraja on 70 vuodessa siirtynyt Prahan tasolta Latvian Riikaan.
”Nyt pohjoinen raja on siirtynyt karkeasti 57. pohjoiselle leveyspiirille eli Britteinsaarten pohjoisosiin, Tanskaan ja Ruotsiin. Jopa Etelä-Norjassa on jo Riesling-köynnöksiä”, Schultz jatkaa.
2010-luvulla ja 2020-luvun alussa eurooppalaiset viininviljelijät nimesivät kyselyissä ilmastonmuutoksen suurimmaksi haasteekseen. Viime vuosina huoli ilmaston ääri-ilmiöistä on väistynyt taka-alalle. Nyt heikko kannattavuus rassaa tuottajia enemmän.

Keskeisin syy kannattavuuden romahtamiseen on se, että alkoholia kulutetaan maailmanlaajuisesti koko ajan vähemmän. Samaan aikaan tuotantokustannukset ovat erityisesti viime vuosina nousseet poikkeuksellisen voimakkaasti.
Professori Schultzin mukaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin pystytään vielä pitkään sopeutumaan myös Välimeren alueella, missä sään ääri-ilmiöt ovat olleet kaikkein rajuimpia.
Uusia muuttuvaa ilmastoa paremmin kestäviä rypälelajikkeita on kehitetty jo pitkään ja viljelijöitä koulutetaan varautumaan sekä äärimmäiseen kuivuuteen että rankkasateisiin.
Uusia muuttuvaa ilmastoa paremmin kestäviä rypälelajikkeita on kehitetty jo pitkään.
Vanhoja lajikkeita, jotka ennen kypsyivät liian hitaasti ja olivat kypsinäkin liian hapokkaita otetaan nyt käyttöön. Esimerkiksi Ranskassa kokeillaan jo portugalilaisia perinteisiä rypäleitä ja muiden muassa kreikkalaista Assyrtikoa”, Schultz listaa.
Jopa Ranskan kuuluisilla viinialueilla tuotantoa on kannattavuushaasteiden vuoksi jouduttu ajamaan alas.
”Pelkästään Bordeauxissa on pantu noin 20 000 hehtaaria pakettiin”, Schultz huomauttaa. Koko alueen suuruus on karkeasti 120 000 hehtaaria.
”Yksi jyrkkä alamäki täällä alkoi, kun Ukrainan sota syttyi ja myynti Venäjälle pysähtyi pakotteiden vuoksi kokonaan”, Entre-Deux-Mersin alueella 30 kilometrin päässä Saint-Émilionista asuva viinialan yrittäjä Virpi Sorvisto kertoo.
Suomalaisyrittäjän mukaan sekä ilmastonmuutoksen että heikon menekin vuoksi monet Bordeauxin tilat harkitsevat siirtymistä oliivinviljeljyyn. Professori Schultz muistuttaa, että tuotantomuodon vaihtaminen on haasteellista. Arvoketjut ovat hyvin erilaisia.
Samojen haasteiden kanssa painitaan myös Saksassa. Toisin kuin moni kuluneena kesänä luuli, ruskeaksi kellastuneet viinimäet Würtzburgin ympäristössä Main-joen rannoilla Pohjois-Baijerin Frankenissa kertovat enemmän viinin huonosta menekistä kuin kuivuudesta.

Alueen viinintuottajien etujärjestön mukaan kustannukset ovat viime vuosina nousseet noin 30 prosenttia. Viinin hinta taas on pysynyt jotakuinkin ennallaan.
Kun peltoja joudutaan panemaan pakettiin, vanhat eurooppalaiset kulttuurimaisemat menettävät hohtonsa.
Kun peltoja joudutaan panemaan pakettiin, vanhat eurooppalaiset kulttuurimaisemat menettävät hohtonsa.
”Viinialueet elävät turismista. Kun viinintuotantoa ajetaan alas heikon kannattavuuden vuoksi, myös turismilta putoaa pohja pois”, Hans Reiner Schultz muistuttaa. Tämä kehitys näkyy muiden muassa Saksassa erityisesti niillä alueilla, missä iso osa viininviljelystä on keskittynyt jokien jyrkille rantatörmille.