Laiduntava karja, kukkivat pientareet ja niittylaikut: niitä ilman suomalainen maalaismaisema ja luontoystävällinen maataloustuotanto eivät säily

Viljakriisin seurauksena EU-komissio höllensi maatalouspolitiikan ympäristövelvoitteita, muun muassa vaatimusta ei-tuottavien alojen vähimmäismäärästä tiloilla. Näihin aloihin kuuluu erityyppisiä kesantoja sekä pieniä maisemapiirteitä kuten metsäsaarekkeita ja kivikasoja.

Päätöksen seurauksena kesantoala romahti monissa maissa.

Viljelemättömät alueet kuuluvat kuitenkin ympäristövelvoitteisiin syystä. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet niiden luontoarvot.

Viime vuonna loppunut EU-komission tukema Birds@Farmland-aloite järjesti työpajoja, joissa eri sidosryhmien edustajat ja lintuasiantuntijat yhdessä miettivät, miten peltolintujen monimuotoisuus ja runsaus voidaan turvata tulevaisuudessa.

Suomessa maatalousympäristön lintujen runsaus on lähes puolittunut 1980-luvun alusta. Aiemmin yleiset lajit, kuten pääskyt, ovat Suomessa jo uhanalaisia.

Erilaiset viljelemättömät alueet – kesannot, luonnonhoitopellot, kosteikot, pientareet ja saarekkeet –todettiin parhaiksi keinoiksi auttaa peltolintuja. Samat alueet hyödyttävät myös muita eliöitä: luonnonkasveja, hyönteisiä, riistaa ja maaperäeliöstöä.

Hyödyt välittyvät myös tuotantoon. Juuri näiltä viljelemättömiltä alueilta tuholaisten pedot ja pölyttäjähyönteiset löytävät talvehtimispaikkoja, suojaa ja lisäravintoa ja leviävät viljellyille pelloille.

Erityisesti palkokasvien tuotannolle tärkeät kimalaiset asuttavat kesantopellot nopeasti silloin, kun niillä kasvaa kukkivia mesikasveja. Pitkäaikaiset kesannot taas ovat tärkeitä monien viljelykasvien tuholaisten luontaisille vihollisille, kuten rapsikuoriaisen loispistiäisille ja hämähäkeille.

Kun kesannot ovat osa viljelykiertoa, maaperän kunto vahvistuu ja sen eliöstö runsastuu.

Viljelemättömien alueiden hyödyistä on runsaasti tutkimusnäyttöä sekä Suomesta että muista maista. Kesanto tai piennar ei ole menetetty ala vaan investointi.

Laiduntamisella on todettu olevan suuri merkitys luonnolle. Erityisen rikasta luonto on peltojen ulkopuolisilla luonnonlaitumilla, mutta myös peltolaitumilla on arvoa.

Tuoreessa Just food -hankkeen tutkimuksessa luonnon monimuotoisuus oli suurempaa peltolaitumilla kuin niitettävillä rehunurmilla. Laiduntava eläin tuo tärkeää vaihtelua kasvillisuuteen ja maan olosuhteisiin sekä lantaa, jossa elää runsaasti selkärangattomia eläimiä.

Suomessa laidunala on puolittunut kahdenkymmenen vuoden aikana, mikä heikentää monimuotoisuutta ja tuotantoeläinten hyvinvointia.

Laidunalan lisäksi huomiota tulee kiinnittää eri laidunnustapojen vaikutuksiin. Esimerkiksi viime aikoina yleistynyt rotaatiolaidunnus voi olla tuhoisaa maassa pesiville linnuille, ellei alueelle jätetä suoja-alueita.

Parhaillaan monitieteinen Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskus Luken Graze-wel-hanke tutkii laiduntamisen hyötyjä karjan hyvinvoinnille ja luonnolle, sen haasteita ja ratkaisuja muuttuvassa tuotannossa.

Birds@Farmland-aloitteen tuloksena EU-maissa syntyi yli 20 uutta suojelutoimenpidettä, joista monet on sisällytetty kansallisiin maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmiin.

Suomessa aloite vaikutti siihen, ettei vuosittainen niitto tule pakolliseksi luonnonhoitopelloilla vaan niitto joka toinen vuosi riittää. Tämä auttaa monien lintulajien pesinnässä samalla kuin viljelijä säästää polttoainetta.

Joissain maissa tarjotaan myös lisätuki lajistoltaan rikkaille alueille, jolloin luonto nähdään maatalouden ”tuotteena”. On jo korkea aika pilotoida tätä aitoa tulosperusteista tukea myös Suomessa.

Julkisessa keskustelussa usein korkealle arvostettu perinteinen suomalainen maalaismaisema ja luontoystävällinen maataloustuotanto eivät säily ilman laiduntavaa karjaa, kukkivia pientareita, niittylaikkuja ja kesantoja sekä ilman töyhtöhyyppää ja kiurua.

Irina Herzon

Luontopaneelin jäsen, tutkija

Helsingin yliopisto

Marjaana Toivonen

erikoistutkija

Suomen ympäristökeskus Syke

Johan Ekroos

apulaisprofessori

Helsingin yliopisto

Aino Pietikäinen

väitöskirjatutkija

Helsingin yliopisto