
Sianlihantuottaja Lotta Iso-Tuisku Ilmajoelta näkee hyvänä kehityksenä sen, että suomalaiset aikovat kyselytutkimusten ja ravintosuositusten perusteella lisätä kasvisten syöntiä.
”Varmasti olemme harhaluulossa, että söisimme tarpeeksi kasviksia. Jos asiaa ajattelee täysin kansanterveyden kannalta, niin moni tässä maassa syö liikaa lihaa”, Iso-Tuisku pohtii.
Tuottajalla on kuitenkin kuluttajille ja julkisten ruokailujen hankintavastaaville terveisiä.
”Sitä toivoisi, että keskityttäisiin laatuun ja kotimaiseen niin lihassa kuin kasviksissakin. Sianlihaa tuotetaan Suomessa nyt sopiva määrä tämän maan kulutukseen ja ala on tehnyt koko ajan toimia ympäristövaikutusten pienentämiseksi ja eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi.”
Halpaan tuontilihaan sorrutaan usein etenkin julkisissa hankinnoissa.
”Jos niissä vähennetään lihan osuutta ravintosuositusten mukaisesti, lihan tuonti Suomeen voi vähentyä”, Iso-Tuisku arvelee.
Hän ei suunnittele muutoksia tilansa toimintaan ravitsemussuositusten ja kyselytutkimusten pohjalta.
”Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdyt isot investoinnit tuotantotiloihin kannustavat jatkamaan jo ihan lainamääränkin vuoksi.”
Lisäksi tuottaja on huomannut, etteivät kuluttajien aikeet aina toteudu ostotilanteessa.
”Kyllähän ihmiset sanovat aina suosivansa luomuakin, vaikka todellisuudessa eivät niitä tuotteita valitse.”
Keskustelut tuttujen ruokakauppiaiden kanssa ovat vahvistaneet, että kasvisten ja hedelmien kysyntä on kasvanut, mutta samalla joulukinkutkin tekivät kauppansa.
Iso-Tuisku seuraa ravintosuositusten ympärillä vellovaa keskustelua lukemalla muun muassa Helsingin Sanomia.
”Helpointa toki olisi pysyä omassa kuplassaan, jolloin voisi kuvitella, että kaikki on kuin ennen.”
Tuottaja on yllättynyt, miten kauan ja ääripäistyneenä vääntö lihan syönnistä on jatkunut. Osa näkökulmista saa enemmän huomiota kuin toiset.
”Edellisviikolla oli juttua antibioottiresistenssistä. Sillä yhdellä jutulla mentiin, eikä jatkopolemiikkia seurannut”, Iso-Tuisku ihmettelee.
Lisäksi tuottajaa harmittavat tiedon puutteesta kumpuavat väitteet.
”Tuntuu lannistavalta, kun sanotaan, että nykyisin rehun tuotannossa oleva peltoala voitaisiin ottaa käyttöön suoraan ihmisravinnoksi soveltuvan kasviproteiinin viljelyyn. Realiteetit unohtuvat eli Suomen kasvukauden lyhyys, ihmisravinnoksi kelpaavan valkuaisen laatuvaatimukset ja viljelykierto”, Iso-Tuisku listaa ja jatkaa:
”Jos lihan tuotanto loppuu, mistä saadaan orgaanista lannoitetta? Mitä viljellään niinä vuosina, kun lohkolla ei voi olla hernettä tai härkäpapua? Saadaanko jostain rahaa luonnonhoitopeltoihin? Verovaroin tuskin pystytään korvaamaan täysin siirtymää lihan tuotannosta kasvinviljelyyn. Viljely ei voi olla hyväntekeväisyyttä.”
Iso-Tuisku arvelee, että harva sianlihantuottaja pystyy harjoittamaan elinkeinoaan valoisin mielin.
”Ilouutisia tulee tosi harvoin. Koko ajan saa odottaa, että puun takaa tulee joku uusi määräys tai eläintauti tai hinnanpudotus tai tuotantopanosten korotus”, tuottaja tiivistää tunnelmat.
Lotta Iso-Tuisku toimii sekä Itikka osuuskunnan että Atrian hallinnossa, mutta kertoo jutussa näkemyksiään tuottajan roolissa.