Lehmistä tuli Juulia Paulannolle mieluisia työkavereita. Kuvassa mukana lehmä nimeltä Viallinen, yksi suosikeista. Kuva: Saara Lavi
Lehmätkin tykkäsivät kieltenopiskelijasta, joka tarttui rohkeasti maitotilan töihin: ”Alkuun hieman pelotti”
Saksan kieltä opiskeleva Juulia Paulanto halusi töihin karjatilalle, vaikka aiempaa kokemusta maataloudesta ei ollut. Maidontuottajat ovat tyytyväisiä, että tarttuivat tarjoukseen.TilaajalleParikkala
Parikkalalaiset maidontuottajat Virpi Laamanen ja Sami Laukkanen saivat kuukaudeksi helpotusta omaan arkeen, kun opiskelija Juulia Paulanto (edessä) työskenteli tilalla. Kuva: Saara LaviOttaisitteko kesätöihin 19-vuotiaan saksankielen opiskelijan, jolla ei ole aiempaa kokemusta maataloustöistä?
Tilan entisen maatalousharjoittelijan kysymys sai parikkalalaisen maidontuottajan Virpi Laamasen hetkeksi pohtimaan. Päätös syntyi kuitenkin puoliso Sami Laukkasen kanssa nopeasti.
”Ajateltiin, että jos tällä hetkellä joku kaupunkilaisnuori on kiinnostunut maataloustöistä, niin kyllä siihen pitää antaa mahdollisuus”, Laukkanen sanoo.
”Ajateltiin, että jos tällä hetkellä joku kaupunkilaisnuori on kiinnostunut maataloustöistä, niin kyllä siihen pitää antaa mahdollisuus.”
Niinpä Nurmijärvellä kasvanut ja Jyväskylässä opiskeleva Juulia Paulanto tuli talvella käymään tilalle viikonlopuksi ja tutustui yrittäjiin sekä lehmiin. Aluksi puhetta oli kahden viikon työjaksosta, mutta viikonlopun päätteeksi Paulanto kysyi, sopisiko kuukausi.
Työt sovittiin kevätkiireiden aikaan toukokuun puolivälistä noin kesäkuun puoliväliin. Paulanto asui työjakson ajan saman opiskelukaverin luona, jonka kautta työpaikka löytyi.
”Alkuun hieman pelotti, mutta kummasti siinä alkoi harjaantua, kun vaan alkoi tekemään”, Paulanto sanoo.
Hänen päivittäisiin töihinsä kuului lypsyrobotin pesu, viiveellisten lehmien ajaminen lypsylle, parsien kolaaminen sekä vasikoiden hoito.
”Ensimmäiset viikot olivat raskaimpia, kun tuli niin paljon uutta tietoa ja muistettavaa kerralla”, Paulanto kertoo.
”Kun kaikki on itselle niin rutiinia, piti jonkin verran miettiä, miten kaiken selittää, mutta tykkään itseni haastamisesta. Ensimmäisen viikon jälkeen pystyin jo jättämään hänet yksin töihin”, Laamanen kiittelee.
”Ja vaikka olin töissä yksin, niin se ei tuntunut siltä, koska lehmät olivat kanssani."
Apukädet navetassa kevensivät yrittäjäparin työtaakkaa kiireisenä aikana mukavasti.
”Pienikin rutiinihomma kun jää pois itseltä, niin tulee energiaa muuhun”, Laukkanen kiittelee. Hän oli suuren osan Paulannon työjaksosta peltotöissä.
Tila oli aiemmin mukana renkaassa, jossa viidellä tilalla oli yhteinen työntekijä. Taloussyistä tilat luopuivat järjestelystä jo useampi vuosi sitten.
”Vuoden 2014 jälkeen oli monta tosi tiukkaa vuotta. Nyt on vähän helpottanut, kun ei ole kovasti investoitu. Sama lypsyrobotti on ollut käytössä pian 20 vuotta”, Laukkanen kertoo.
Sijaisapuja on koetettu käyttää tilalla niin paljon kuin mahdollista, mutta niitäkin tahtoo olla nykyisin vaikea saada.
”Olisi tosi tärkeää saada nuoria lomittajiksi. Lähes kaikki alkavat olla pian eläkeikäisiä. Pelottaa, että romahtaa koko systeemi”, Laamanen pohtii.
”Kovasti toivon, että nuoretkin vielä löytäisivät maatalouden varteenotettavana ammattina.”
Juulia Paulannon vakiotöihin kuului muun muassa lypsyrobotin pesu. Uteliaat lehmät seurasivat usein työn sujumista. Kuva: Saara Lavi”Kovasti toivon, että nuoretkin vielä löytäisivät maatalouden varteenotettavana ammattina.”
Juhannusviikolla kuukauden työrupeama oli takana ja kolmikko istui navetan toimistossa hyvillä mielin. Yrittäjät kiittelivät Paulantoa täsmällisyydestä ja ohjeiden hyvästä omaksumisesta.
”Se auttaa jo paljon, kun asenne on kohdallaan”, Laukkanen toteaa.
Paulanto sanoi, että voisi tulla uudestaankin, ja tällä kokemuksella olla pidempäänkin.
Laamanen ja Laukkanen toivottaisivat hänet tervetulleeksi ensi vuonna samaan aikaan, mutta Paulanto on silloin opintoihin liittyen Saksassa.
”Lehmätkin on tykänneet Juuliasta, joka tekee asiat rauhallisesti, eikä kiirehdi pois navetasta.”
Maitotilan töihin Paulannon houkutti halu oppia uutta ja saada kokemusta työskentelystä eläinten parissa. Aiempaa kokemusta hänellä oli hevosten kanssa työskentelemisestä
”En osannut odottaa oikein mitään muuta, kuin että työ on ainakin lehmistä huolehtimista. Arvelin, että täällä haisee pahemmalta, mutta eihän täällä haise ollenkaan”, Paulanto kertaa.
Ennakkoluulottomasti hän kokeili myös käsinlypsyä ja maistoi tuoretta maitoa.
”Se oli hyvää. Paljon on ollut sellaista, mitä en ole ikinä ennen tehnyt. Ja vaikka olin töissä yksin, niin se ei tuntunut siltä, koska lehmät olivat kanssani."
Monista lehmistä tuli tuttuja ja tärkeitä. Vahvimmin mieleen jäävät ”laadunvalvojana” monessa tekemisessä toiminut Timantti sekä Tulisielu, joka tuntuu kuin suojelijalta, Paulanto kertoo.
”Lehmätkin on tykänneet Juuliasta, joka tekee asiat rauhallisesti, eikä kiirehdi pois navetasta”, Laamanen sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
