100 000 euron tukikattoa kaavaillaan maatalouteen – aktiiviviljelijän määritelmä voi tiukentua
Sekä tukikatto että aktiiviviljelijän määritelmän muuttaminen jakavat mielipiteitä.Tilaajalle
Komissio heittää maatalouspolitiikan uudistuksessa palloa jäsenmaille. Uudenlainen rahoitusratkaisu pakottaa jäsenmaita tekemään valintoja maatalouden tukemisesta. Kuva: Sanna VornanenAktiiviviljelijän määritelmästä on käyty Suomessa tänä vuonna keskustelua. Samansuuntaista keskustelua on muuallakin.
”Vielä ei ole varmaa muuttuuko nykyinen käytössä oleva määritelmä aktiiviviljelijästä vuoden 2027 jälkeen. Määritelmä tulee pysymään, mutta on vaikea sanoa, tuleeko siihen uusia ehtoja”, sanoo tutkimusprofessori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta (Luke).
Voi olla, että määritelmä tulee jatkossa vaihtelemaan entistä enemmän jäsenmaiden välillä.
Muiltakin osin EU:n yhteinen maatalouspolitiikka voi jatkossa olla vähemmän yhteistä, kun jäsenmaat saavat enemmän valtaa ja vastuuta.
Niemi pohtii mennäänkö aktiiviviljelijän määrittelyssä ojasta allikkoon. Keskustelussa on korostettu tukien kohdistamista ruuantuotantoon.
Tuotantomääriä ei ole kuitenkaan järkevää tukien avulla nykyisestä lisätä, Niemi toteaa.
Se nähdään nyt esimerkiksi ylituotannon vaivaamasta viljantuotannosta.
”Sen sijaan, että mietitään tiloille tukien ehdoksi myyntitulovaatimuksia, kannattaisi miettiä, mitä koko tukipolitiikalla halutaan tavoitella.”
”Suuria tiloja mahdollisesti jaettaisiin pienemmiksi yksiköiksi.”
Komissio on ehdottanut tilakohtaisen tukikaton asettamista vuoden 2027 jälkeisessä maatalouspolitiikassa. Kirjaukset tukikatosta ovat tosin vielä epäselviä.
Niemi tulkitsee komission ehdotusta, että 100 000 euron tukikatto koskisi mahdollisesti ainoastaan perustulotukea.
Siihen ei laskettaisi mukaan ainakaan luonnonhaittakorvausta ja ympäristökorvausta.
Epäselvää on koskisiko katto tuotantosidonnaisia tukia.
Tukikaton lisäksi tulisi jo 50 000 eurosta alkaen leikkuri, joka tiukkenisi 75 000 euron kohdalla.
Tukikatto jakaa mielipiteitä, joten sen läpimeno jäsenmaiden ja EU:n parlamentin käsittelystä on epävarmaa, Niemi toteaa.
Tukikatto voi myös olla melko tehoton. ”Suuria tiloja mahdollisesti jaettaisiin silloin pienemmiksi yksiköiksi.”
”Tulotuki parhailla alueilla on jäänne menneisyydestä. Isot maat hyötyvät siitä, jolloin siitä on vaikea luopua.”
Tukiehdoista tarkempi keskustelu voi alkaa kunnolla vasta, kun budjetista on sopu.
Jättiremonttia maatalouspolitiikkaan ei näytä tulevan.
”Komissiolle on vaikea pala lähteä tekemään isoa uudistusta. Se vaatisi koko järjestelmän uudelleen arvioinnin.”
Sen sijaan komissio heittää palloa jäsenmaille.
”On luova ratkaisu muuttaa rahoitusratkaisua suurempiin kokonaisuuksiin, jolloin jäsenmaiden täytyy tehdä valintoja”, Niemi sanoo.
Komission ehdotuksissa näkyy valmistautuminen EU:n laajentumiseen. Tukikatolla esimerkiksi Ukrainan jättitilat jäisivät tukien ulkopuolelle. Tukea ohjattaisiin pienille tiloille.
EU:n maatalouspolitiikan valuvika sen sijaan näyttää säilyvän. 1990-luvulta peräisin olevat hinnanalennuskorvaukset, jotka suosivat EU:n parhaiden viljelyalueiden tuottajia ovat pysymässä.
”Tulotuki parhailla alueilla on jäänne menneisyydestä. Isot maat hyötyvät siitä, jolloin siitä on vaikea luopua.”
Tuen ehtona parhailla alueilla pitäisi korostaa mieluummin esimerkiksi ympäristönäkökohtia.
”Uudistus tarjoaa uudenlaista liikkumatilaa. Jatkossa voi olla mahdollista tehdä parempaa maatalouspolitiikkaa kuin nyt.”
Suomalaisen viljelijän näkökulmasta Niemi ei näe komission ehdotuksissa ainakaan suurta uhkaa.
”Jos nykyinen kansallisen rahoituksen osuus säilyy, uudistus ei ole uhka.”
Maatalousbudjetin kokoa tärkeämpää on, miten rahat käytetään.
”Uudistus tarjoaa uudenlaista liikkumatilaa. Jatkossa voi olla mahdollista tehdä parempaa maatalouspolitiikkaa kuin nyt.”
Nähtäväksi jää kuinka paljon komission esitykset muuttuvat matkalla, kun parlamentti ja jäsenmaat ottavat ne käsittelyynsä.
- Osaston luetuimmat
