Nurmipellot tasapainottavat viljamarkkinoita: ”Kunnianpalautus laskinta käyttäville viljelijöille”
Nurmipellot ovat osa peltoreserviä, mutta saadaanko reservi käyttöön pahan päivän koittaessa?Tilaajalle
Suomessa on jatkuvasti lievää ylituotantoa viljasta. Kuva: Timo AaltoKokonaan myyntitulottomien tilojen määrä on nostettu viimeaikaisissa keskusteluissa mittariksi arvon tuottamiselle ja aktiivisuudelle maataloudessa.
Arviot tällaisten tilojen määristä vaihtelevat riippuen tarkastelutavasta. Luonnonvarakeskus arvioi vuonna 2022, että kaikkiaan 3200 tilalla ei ollut lainkaan maataloustuotteiden myyntituloja edeltävän viiden vuoden tarkastelujakson aikana.
Yksittäistä vuotta tarkasteltaessa määrä voi nousta jopa 10 000 tilaan, kuten esimerkiksi vuonna 2020.
”Nämäkin tilat toki täyttävät ehdollisuuden vaatimukset esimerkiksi pellon ja maatalousmaiseman ylläpidosta. Kun sadonkorjuuvelvoitetta ei ole, on helppo ymmärtää miksi myyntituloja ei ole, jos kannattavuus jää olemattomaksi”, kertoo erikoistutkija Olli Niskanen Luonnonvarakeskus Lukesta.
Tuottamattomasta toiminnasta ei voida puhua silloinkaan, jos tilalla ei ole myyntituloja.
”Viljelijätukien ehtona on ehdollisuuden vaatimusten täyttäminen”, Niskanen muistuttaa.
Ehdollisuuden vaatimusten toteutumiseksi maatalousmaalle on tehtävä vuosittain toimenpiteitä, vähintään niitto.
”Tukien leikkaus korjaamattomilta aloilta tai sadonkorjuuvelvoitteiden asettaminen lisäisi viljojen tuotantoa ja se vaikeuttaisi viljamarkkinoiden tilannetta”
Hoitaessaan maatalouspolitiikan tavoitetta siitä, että pelto pysyy käyttökunnossa, pellon omistaja pitää huolta myös omasta omaisuudestaan, peltonsa arvosta.
Se on myös satoaan myyvien viljelijöiden etu.
”Tukien leikkaus korjaamattomilta aloilta tai sadonkorjuuvelvoitteiden asettaminen lisäisi viljojen tuotantoa ja se vaikeuttaisi viljamarkkinoiden tilannetta”, Niskanen muistuttaa.
Suomessa on jatkuvasti lievää ylituotantoa viljasta.
”Markkinoiden integroituminen Eurooppaan ja toisaalta kustannustason jatkuva nousu ovat pudottaneet kasvinviljelyn kannattavuutta niin paljon, että satotason on oltava hyvä ja tuotannon kaikilta osin kohdallaan, että kannattavuuteen voisi päästä. Etenkin pienimuotoisessa tuotannossa kannattavuuden saavuttaminen on usein vaikeaa. Kannattamattomaan tuotantoon ei ole järkeä pakottaa.”
Niskanen toteaa, että viljelijät, jotka ovat käyttäneet laskinta ja todenneet, että on kannattavampaa niittää rehunurmi peltoon kuin tuottaa viljaa, ovat toimineet aivan oikein.
Suomessa on vuositasolla rehunurmiksi ilmoitettua alaa noin 750 000 hehtaaria. Tiloilla, joilla ei ole märehtijöitä nurmia hyödyntämään eikä sopimuksia nurmen luovuttamisesta eteenpäin, voi olla alaa 250 000-300 000 hehtaarin suuruusluokkaa.
”Haasteena on että aktiiviviljatilalla nurmivuosien ei nähdä kannattavan riittävästi ja laajaperäisellä nurmitilalla puolestaan viljavuodet eivät kannata riittävästi.”
Osalla tästä alasta voidaan tuottaa vaikkapa heinää omille hevosille ja samalla maisema- ja ympäristöhyötyjä.
”Nurmien saaminen mukaan viljatilojen viljelykiertoihin on kuitenkin tärkeää ja viljelykierron mahdollistamiseksi markkinatilannetta seuraten tällaisia joustoja on alunperin laadittukin. Nurmialaa ei ole koko maan tasolla liikaa. Haasteena on että aktiiviviljatilalla nurmivuosien ei nähdä kannattavan riittävästi ja laajaperäisellä nurmitilalla puolestaan viljavuodet eivät kannata riittävästi”.
Korjaamaton ala kasvaa edelleen pikkuhiljaa, etenkin kotieläintilojen määrän alentuessa.
”Viljanviljelyn kannattavuus on jatkuvasti heikkoa, vaihtoehtoisten kasvien viljely puolestaan koetaan haastavaksi, ja myös markkinointi voi olla vaikeaa.”
Kokonaisuuden kannalta kyseessä on kuitenkin vain pieni osa maataloussektoria. Ilman myyntituloja oleville tiloille kohdistuu alle viisi prosenttia tukien kokonaisuudesta.
”Myyntitulottomat tilat ovat useimmin varsin pienikokoisia ja tukisummat vaatimattomia. Valtaosa tuista kohdistuu hyvinkin aktiiviseen tuotantoon”, muistuttaa erikoistutkija Olli Niskanen.
”Viljanviljelyn kannattavuus on jatkuvasti heikkoa, vaihtoehtoisten kasvien viljely puolestaan koetaan haastavaksi, ja myös markkinointi voi olla vaikeaa.”
Kukaan tuskin suunnittelee alkavansa maatalousyrittäjäksi, joka ei myy mitään tuotteita tilaltaan. Miten tällaisia maatiloja, joilla ei ole myyntituloja, syntyy?
”Tilanteita on monia, mutta yksi tyypillinen on pienehkön kotieläintilan luopuminen kotieläimistä ja peltoviljelyn jatkaminen nurmien tuotannolla, joilla ei kuitenkaan ole alueella markkinoita tai sato korjataan ilmaiseksi”, Niskanen toteaa ja jatkaa, että vaikka ikä ei ratkaise tilan hoitamisen tapaa, asia liittyy jossain määrin yli 65-vuotiaiden viljelijöiden osuuden kasvuun.
Samasta syystä asialle ei olla tehty mitään.
”Nämä pellot tulevat kyllä markkinoille ajan myötä. Nykyisen maailmantilanteen vuoksi tukisummien tuskin voi odottaa kasvavan, mikä voi helpottaa päätöstä pelloista luopumiseen jatkavien tilojen hyväksi.”
”Maataloustuilla on monia ympäristöön, maaseutuun ja ruoantuotantoon liittyviä tavoitteita.”
Aktiiviviljelijäkeskustelussa on jäänyt taustalle se, että maataloustuilla on monia tavoitteita.
”Maataloustuilla on monia ympäristöön, maaseutuun ja ruoantuotantoon liittyviä tavoitteita. Politiikka puolestaan on kehittynyt suuntaan, jossa pyritään kannattelemaan yrittäjätuloa antamalla viljelijöille vapaus valita mitä pelloilla kannattaa markkinoille tuottaa.”
Tukijärjestelmän painopiste on siirtynyt tuohon suuntaan, kun tuet EU:ssa irrotettiin pääosin tuotannosta vuonna 2003. Sadonkorjuuvelvoitteesta puolestaan luovuttiin vuonna 2015. Muutosten avulla on haluttu antaa vapaus tehdä tuotantopäätökset ilman rajoitteita, mutta samalla pitää olemassa oleva maatalousmaa kunnossa, pahan päivän varalle.
Viime vuosien myötä on valjennut, että paha päivä, jolloin peltoa tarvittaisiin lisää, voi tosiaan vielä koittaa.
Itse asiassa melkoisen paha päivä koitti jo vuonna 2022 Venäjän hyökättyä Ukrainaan, mutta silloin Suomen peltoreserviä ei saatu kovin tehokkaasti käyttöön, vaikka peltokasvien hintojen odotusarvo olikin kylvöaikaan korkealla.
”Reservipeltoja ei laajasti otettu sadontuotantoon, mutta toisaalta enempään ei ollut valmiuksia. Tuotantopanoksia ylimääräisille kylvöille oli vaikea saada ja esimerkiksi siemenvilja oli kortilla”, muistelee Niskanen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
