

Valmiusharjoitus lähti liikkeelle kuvitteellisesta tilanteesta, jossa maastosta on löytynyt kuollut villisika, joka Ruokaviraston testeissä on paljastunut ASF-positiiviseksi.
ASF-virus eli afrikkalainen sikarutto on sikojen, villisikojen ja minisikojen vakava verenvuotokuumetauti.
Positiivinen tulos käynnistää aina joukon erilaisia toimenpiteitä, jossa yhteispelin eri viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa on toimittava saumattomasti.
Ensimmäiseksi harjoituksessa Ruokavirasto määritteli tartuntavyöhykkeen, jonka avulla taudin leviäminen pyritään estämään.
Vyöhykkeellä astuu samantien voimaan metsästyskielto eikä alueella suositella liikkumista tai esimerkiksi metsätöitä. Myös muita bioturvallisuustoimia alueella tehostetaan.
Tartuntavyöhyke muodostetaan maaston ja villisikojen kulkureittien mukaan, ja sitä muokataan tilannekuvan täsmentyessä.
”Yleensä se on alue, jonka säde vaihtelee 7–20 kilometrin välillä. Lappeenrannan harjoituksessa tuhannen neliökilometrin alue oli rajautunut lännessä 6-tiehen, pohjoisessa Vuokseen Imatralla, idässä Venäjän rajaan ja etelässä Ylämaan kirkonkylälle”, Ruokaviraston erityisasiantuntija Susanna Pesonen kertoo.

Seuraavaksi Etelä-Suomen aluehallintovirasto otti tilanteesta vastuuta alueellisena taudintorjuntakeskuksena. Keskeisenä viranomaisena AVI:n johdolla alueelta etsitään jokainen tautiin kuollut villisika.
Tämä on tärkeää, sillä villisikojen raadot pysyvät tartuntalähteinä pitkään. ASF-virus säilyy esimerkiksi villisian veressä useita kuukausia.
”Ensimmäinen kuolleena löydetty sika harvoin on se ensimmäinen tautiin kuollut sika, vaan tauti on yleensä ehtinyt jo riehua alueella jonkin aikaa”, sanoo maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Eero Rautiainen.
AVI myöntää myös poikkeuslupia, jolla voidaan pyytää alueella oleskelevia villisikoja. Sikojen pyytäminen on tarpeen, sillä osa villisioista voi selvitä taudista ja jäädä taudin kantajaksi.
Harjoituksessa keskityttiin konkreettiseen toimintaan. Metsään oli piilotettu kolme hiekkasäkkiä, jotka esittivät tautiin kuolleita villisikoja. Lisäksi maastossa oli neljä muuta luun- tai lihanpalaa, jotka esittivät jo kauemmin kuolleena olleen sian jäänteitä.
Etsijöiden tehtävänä oli etsiä kohteet ja merkitä ne selkeästi sekä maastoon että karttasovellukseen.
Harjoituksessa paikallisista metsästäjistä koostuva ryhmä onnistui löytämään kaikki metsään piilotetut kohteet yhtä luuta lukuun ottamatta.
Etsinnässä kävi kuitenkin selväksi, että metsässä tarvitaan paljon etsijöitä. Vaikeakulkuisessa maastossa raatoja on vaikea erottaa edes muutaman metrin päästä.
Toisessa harjoituksen vaiheessa liikkeelle lähti noutoryhmä, jonka tehtävänä oli kuljettaa yksi raadoista pois metsästä niin, että tauti ei pääse leviämään. Tämän takia jo suojavaatteiden pukeminen ja riisuminen oli tehtävä huolellisesti.
”Tässä auttaa se, että kuvittelee, että virus olisikin vaarallista säteilyä, johon ei tule koskea”, vinkkasi läänineläinlääkärin ominaisuudessa harjoituksessa mukana ollut Riku Pukonen.
”Tämän päivän jälkeen ymmärtää paremmin, miten iso asia tautiuhka on ja miten paljon työtä sikaruton torjuminen vaatii.”
Ruotsissa ASF saatiin hävitettyä ennätysnopeasti vähän yli vuodessa.
”Nopea toiminta on tärkeää, sillä jos tautia ei heti alkuvaiheessa saada torjuttua, on siitä hyvin vaikeaa päästä myöhemminkään eroon”, Pesonen totesi ja korosti, että ilman metsästäjien apua tautia ei olisi selätetty Ruotsissa yhtä nopeasti.
Harjoituksessa metsästäjien edustajana mukana olleet Jarkko Nevalainen ja Anu Hulkkonen pitivät harjoitusta hyödyllisenä.
”Tämän päivän jälkeen ymmärtää paremmin, miten iso asia tautiuhka on ja miten paljon sikaruton torjuminen vaatii”, Hulkkonen totesi.

Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmiseen, mutta sikaelinkeinon kannalta se on vaarallinen tauti.
”Taudin löytyminen Suomesta tarkoittaisi sitä, että sianlihan vienti pysähtyisi ja sikojen kuljetus tartunta-alueella lopetettaisiin kokonaan”, sanoi harjoituksen fasilitaattorina toiminut asiantuntijaeläinlääkäri Kati Näsärö Suomen Sikayrittäjistä.