”Täältä lehmät syövät kohta kukat, muuten silmälläpidettävää ketoneilikkaa ei kannattaisi poimia”, toteaa luontokartoittaja Kati Gürsönmez Jarno Tuomiselle, jonka laidunta hoitavat kyytöt. Kuva: Heli LehteläPaimioNäin vuosisatoja laidunnettu niitty voi – parjattu märehtijä on uhanalaisimpien luontotyyppien elinehto
Laidunnus kurittaa tehokkaasti myös haitallisia vieraslajeja.TilaajalleHarjaantumattoman ei ole helppoa saada tarkkaa 20-kertaista suurennosta kasvin lehdestä luupin läpi.
”Laita se ihan silmään kiinni”, neuvoo luontokartoittaja Henna Tanskanen.
Se toimii. Muutaman sentin mittaisen korvavoikeltanon lehden alapinnalla näkyy pitkiä säärikarvoja muistuttavia hapsikarvoja.
”Katsopas sitten tätä”, toteaa Tanskasen työpari Kati Gürsönmez.
Saman näköisen lehden alapinnalta tarkentuu kuva, jossa hapsikarvojen alla on huopamainen kerros.
”Ne ovat tähtikarvoja, eli kyseessä onkin huopavoikeltano, Pilosella officinarum. Molemmat ovat harvinaistuvia niittykasvilajeja, jotka viihtyvät uhanalaisiksi käyneillä kuivilla ja kuivahkoilla niityillä.”
Kasveista löytyi näytealalta muutamia lehtiä Paimion Vähäjokeen rajoittuvalla niittylaitumella, jolla Suomen ympäristökeskus (Syke) tekee parhaillaan kartoitusta.
”Tärkeää olisi, että näitä tutkimustuloksia hyödynnettäisiin pitkäjänteisesti luontotyyppien suojelussa. Kartoitukset kertovat muun muassa minkälainen laidunpaine toimii suojelussa parhaiten”, pohtivat Kati Gürsönmez ja Henna Tanskanen. Kuva: Heli Lehtelä”Laidunekosysteemit ovat kaikkein vaarantuneimpia luontotyyppejä. Laidunnus on niille elintärkeää”, kartoittajat toteavat.
Tanskanen ja Gürsönmez kertovat, että erityisesti paahteisimpien paikkojen kasvit hyötyvät laidunnuksesta, joka pitää kasvupaikan avoimena ja riittävän ravinneköyhänä vaateliaalle niittykasvilajistolle.
”Olisi tärkeää, että jatkossakin löytyisi tilallisia, jotka ottaisivat laidunniittyjä hoitaakseen ja tukijärjestelmä kannustaisi siihen”, he toteavat.
Ilman laidunnusta esimerkiksi juolavehnä, nurmipuntarpää ja kosteammilla niityillä mesiangervo valtaavat nopeasti tilaa niittykasveilta.
”Täältä löytyy oikein hyvää niittylajistoa, mutta emme luonnollisesti vielä osaa kartoitusvaiheessa sanoa, miten tulokset vertautuvat aiempien vuosikymmenten tilanteeseen”, Tanskanen toteaa.
Kyseisen laitumen kasvit on kartoitettu viimeksi vuonna 1999. Tämän kesän jälkeen nähdään, kuinka ekosysteemin kasvilajisto on muuttunut neljännesvuosisadassa.
Heinäkuinen niitty hivelee paitsi silmää, myös tuoksuu ja pörisee. Kuva: Heli LehteläVähäjoen jokivarren ekosysteemiä on hoidettu yhtäjaksoisesti usean sadan vuoden ajan laiduntamalla. Tätä Jarno Tuomisen laidunta hoitavat kyyttöemot vasikoineen.
”Laidunnus on ollut täällä aina luonnollinen osa maatilan arkea. Ajatuksena on, että näin saadaan samalla hyödynnettyä peltoviljelyyn huonosti soveltuvat alueet”, hän pohtii.
Lohkolta kartoitetaan tulevina viikkoina myös sieltä löytyvät perhoslajit.
”Vähäjoesta on löytynyt myös tosi harvinainen luontainen purotaimenkanta, joka on ilmeisesti myös voinut hyötyä laidunnuksesta.”, kertoo Jarno Tuominen.
Viime vuosina on tutkittu myös sitä, vaikuttavatko laidunnus ja niitto eri lailla ketojen kasveihin.
”Useimmiten ketokasvit hyötyvät köyhdyttämisestä. Sekä laidunnus että niitto köyhdyttävät niittyä. Erityisesti niiton jälkeen on tärkeää kerätä kaadettu kasvimassa pois alan köyhdyttämiseksi”, toteaa Tanskanen.
Vähäjoen jokipenkat ovat paikoitellen rikkonaisia, mikä Syken kartoittajien mukaan on erinomainen asia monille kasveille. Se, että penkereet ovat kuitenkin niittykasvien peitossa, auttaa maanvyörymien ehkäisyssä.
Laidunnus on tärkeää myös vieraslajien torjumiseksi.
”Esimerkiksi jättipalsamin hävittämiseen laiduntaminen on tehokas keino”, Gürsönmez toteaa.
Luontokartoittajan tutkinnon suorittaneet Tanskanen ja Gürsömez tekevät kartoitusta niin sanotusti kesätyönään.
”On hienoa, että työnantajalta löytyy joustoa ja olen saanut vapaata tätä hommaa varten.Olen aina pitänyt kasvien kartoituksesta. Ne eivät karkaa kuten eläimet, vaan tarkastelua saa tehdä kaikessa rauhassa”, nauraa Nokian kaupungilla luontokartoittajana työskentelevä Gürsönmez.
Tanskanen puolestaan työskentelee päätyökseen suojeluasiantuntijana WWF:llä.
Tutkimusruudut rajataan mitalla. Kuva: Heli LehteläJotta tutkimustulos olisi mahdollisimman luotettava, kartoitusta tehdään neliömetrin kokoisista koeruuduista, jotka on etukäteen arvottu tutkimusalueen keskipisteestä satunnaisille etäisyyksille. Ruudun kaikki kasvit tunnistetaan ja merkitään ylös.
”Joskus ruudulla voi kasvaa vain heinää ja vieressä on upeasti kukkivaa ketolajistoa. Mutta emme luonnollisesti voi siirtää koeruutua, jotta tulos olisi luotettava.”
Perinneniittyjen hoitoa on tuettu osana ympäristökorvausjärjestelmää jo noin 30 vuoden ajan.
”Sitä pidetään tärkeimpänä maatalousluonnon monimuotoisuuden tukena. Ilman hoidon taloudellista tukea laidunniityt eivät säilyisi”, toteaa erikoistutkija Mikko Kuussaari Sykestä.
Hän kertoo, että Suomen ennallistamissuunnitelmassa laidunnettujen niittyjen pinta-alaa pyritään jatkossa kasvattamaan.
”Tavoitteen saavuttamiseksi keskeistä on, että hoidosta saatava tuki ja tarkemmat tukiehdot ovat viljelijöille mielekkäät ja houkuttelevat. Nykyisellä tukikaudella tiukentuneet ehdot ovat johtaneet hoidetun pinta-alan vähenemiseen.”
Jarno Tuominen kertoo yleisen kiinnostuksen monimuotoisuuskohteiden hoitoon laskeneen viime aikoina tiukentuneiden tulkintojen ja valvontojen vuoksi.
”Takaisinperintöjä ja byrokratiaa pelätään entistä enemmän. Nykyisen ohjelmakauden aikana useat 30 vuotta mukana olleet alueet saattoivat pirstaloitua pahoin, jolloin kokonaisuus hävisi”, hän avaa.
Tuominen korostaa laidunnuksen olevan erinomainen tapa täyttää ennallistamisvaatimusta.
”Se tuo selkeää taloudellista hyötyä maatalouteen ja hyödyt luonnon monimuotoisuudelle ja kulttuurisen maisema-arvon säilymiselle ovat kiistattomat.”
”Laidunnus olisi erinomainen tapa ennallistamisvaatimuksen täyttämiseen. Fiksumpaa kuin peltojen metsitys”, Jarno Tuominen pohtii. Kuva: Heli LehteläNyt tehtävä kartoitus on osa laajaa EU-rahoitteista Metsähallituksen luontopalvelujen koordinoimaa Priodiversity-LIFE -hanketta, joka on kautta aikojen suurin Suomessa toteutettu luonnonsuojeluhanke.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
