”Mielestäni ei ole mitään nätimpää kuin eläimet laitumella”, Ellen Rydbeck sanoo. Kuva: Kimmo HaimiKaksi viljelijää kertoo, mitä pelto heille merkitsee: ”Lyhyen ajan lainassa seuraavilta sukupolvilta”
MT kysyi kahdelta viljelijältä, mitä pelto heille merkitsee. Molemmat toteavat olevansa osa pitkää jatkumoa ja pellot ovat vain lyhyen aikaa itsellä. Maan hoitamisessa on iso vastuu.TilaajallePellot tuottavat ison osan meidän syömästämme ruuasta. Ne luovat maalaismaiseman ja ovat osa luonnon monimuotoisuutta.
Pelloilla on merkittävä taloudellinen arvo ja maatalouspolitiikka sekä ruokamarkkinat ohjaavat peltojen käyttöä. Keskustelua käydään myös vaihtoehtoisista maankäyttötavoista niin turvemaiden ennallistamisesta kuin aurinkopaneelipelloista.
Mitä pelto merkitsee viljelijälle?
”Siihen ei ole yhden lauseen vastausta”, toteaa Hattulassa Suontaan kartanoa viljelevä Ellen Rydbeck.
”Lähtisin ajattelemaan sitä historian kautta. Tällä alueella on ollut asutusta tuhansia vuosia. Maa on ollut ihmisten viljelyssä ja hyödynnettävissä pitkään.”
Tilan alueelta on löydetty rautakaudelle ajoittuvia esineitä.
”Oma sukuni on pitänyt tilaa vain lyhyen aikaa ja itse olen pieni osa kokonaisuutta ja jatkumoa.”
”Maan omistaminen on valtava etuoikeus. Samalla siinä on iso vastuu. Viljelyä on tehtävä varovaisesti ja harkiten. Jos maa pilaantuu, sitä on vaikea korjata. Peltomaa on rajallinen resurssi.”
Metsän monista arvoista, kuten virkistyskäytöstä, puhutaan usein, Rydbeck toteaa.
”Pellolla on myös monia arvoja, kuten kulttuurimaisema. Mielestäni ei ole mitään nätimpää kuin eläimet laitumella.”
”Taloussyistä peltoja viljellään, mutta muitakin arvoja on.”
”Pellon omistamiseen tarvitaan huolenpitoajattelutapaa. Pelkkä omistaminen ei ole paras ajatus maankäyttöön.”
”Pelto merkitsee toimeentulonlähdettä. Se on tärkein tuotannontekijä ja pääomaa”, sanoo maanviljelijä Juuso Joona.
Kyse ei kuitenkaan ole vain taloudesta, vaan paljon suuremmasta kokonaisuudesta.
”En itse ajattele omistavani peltoja. Ne ovat lainassa seuraavilta sukupolvilta sen lyhyen ajan, jonka itse niitä hoidan”, Joona toteaa.
”Pellon omistamiseen tarvitaan huolenpitoajattelutapaa. Pelkkä omistaminen ei ole paras ajatus maankäyttöön.”
Juuso Joona viljelee Tyynelän tilaa Joutsenossa. Tila on ollut vuodesta 1943 alkaen hänen suvussaan. Vuoteen 1987 tilalla oli lypsykarjaa. Sen jälkeen on keskitytty kasvinviljelyyn.
Nykyisin tuotanto on luonnonmukaista uudistavaa viljelyä.
”Sukutila oli suurin syy, miksi lähdin viljelijäksi. Lisäksi oli aito kiinnostus alaan”, Juuso Joona sanoo.
Kiinnostus viljelyyn on ajan myötä vain kasvanut. Joona on mukana monissa peltomaan kuntojen parantamiseen tähtäävissä yrityksissä ja projekteissa muun muassa Baltic Sea Action Groupin hallituksessa.
Hänen tilalla myös tehdään tilakokeita. ”Tieto on yksi päätuotteistamme.”
Peltomaisema on hänelle ollut aina tärkeä, mutta sitä mukaa, kun tietoa on karttunut lisää, on maanpinnan alapuolella olevat asiat alkaneet merkitä entistä enemmän.
”Maan alla tapahtuu enemmän kuin päällä. Siellä on valtava mikrobisto, oikea bioreaktori.”
Viljelyssä Tyynelän tilalla on 150 hehtaaria peltoa. Siitä 50 hehtaaria on vuokrattua.
”Vuokrapeltoja viljelen kuin omiani. On pyritty pitkiin vuokrasopimuksiin. Tehty perusparannuksia ja ojituksiakin vuokrapelloille.”
Juuso Joona on mukana monissa peltomaan kuntojen parantamiseen tähtäävissä yrityksissä ja projekteissa. Syysrypsi kukki hänen pelloillaan touko–kesäkuun vaihteessa. Kuva: Hanna KoikkalainenMaisema on Juuso Joonalle tärkeä. ”Viljelykierron myötä maisema on monipuolinen.” Muun muassa loppukevättä värittää syysrypsin kukinta.
Pientareita tilalla raivataan maltillisesti. ”Olen istuttanut lisääkin puita pientareille.”
Yhdelle peltoaukealle on tehty kosteikko. Isoja kiviä ja puita on säästetty pelloilla. Nurmien niitot tehdään niin, että koko ajan säilyy osalla pelloista kukkivia kasveja pölyttäjille.
Tilan metsien hoidossa käytössä on jatkuva kasvatus. ”Se pitää metsät metsän näköisinä.”
”Maan omistaminen on valtava etuoikeus. Samalla siinä on iso vastuu.”
Ellen Rydbeckille äidin suvussa kulkeneen tilan jatkaminen on ollut aina selvää. ”Lapsuudessani meillä oli lypsylehmiä ja olin äidin mukana tilan töissä.”
Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2020. Sitä ennen hän ehti opiskella kauppatieteitä ja olla muualla töissä.
Suontaan kartano on ollut suvun omistuksessa vuodesta 1918. Vuoteen 2006 asti tilalla oli lypsykarjaa. Sen jälkeen noin 10 vuotta hiehokasvatusta.
Pari vuotta meni ilman eläimiä, mutta nykyisin tilalla on emolehmäkarja. Tila on luomussa ja viljelyssä on 270 hehtaaria, josta alle 30 hehtaaria on vuokrattua.
Vuokramaita hoidetaan samalla tavalla kuin omia peltoja, Rydbeck sanoo.
Tänä vuonna on tehty uusi vuokrasopimus. Alueella on muun muassa tarkoitus laiduntaa karjaa, kuten omilla mailla.
Suontaan kartanon alueelta löytyy muun muassa kuvassa näkyvä rautakautinen kuppikivi. Ellen Rydbeckin mukana rhodesiankoira Shumba ja labradorinnoutaja Rufus. Kuva: Kimmo HaimiEU:n ennallistamisasetuksessa on tavoitteena ennallistaa tietty osa Suomen pelloista. Se tarkoittaisi esimerkiksi joidenkin turvepeltojen vettämistä.
Samaan aikaan muun muassa aurinkopaneeleja tai sähkövarastoja kaavaillaan myös pelloille.
Millaisia ajatuksia nämä peltojen vaihtoehtoiset käyttötavat viljelijässä herättävät?
”Olisin valmis ennallistamaan jonkin peltoalueen, jos siitä olisi todettavissa merkittäviä ympäristöhyötyjä”, Joona sanoo.
Lähtökohtaisesti hän kuitenkin pyrkii monimuotoiseen peltoekosysteemiin, koska esimerkiksi pellon metsittämisessä ympäristöhyötyjen saavuttaminen voi kestää pitkään.
”Jos pelto nyt metsitettäisiin, menisi pitkälle yli sata vuotta ennen kuin se olisi monimuotoisimmillaan.”
Peltoluonnon monimuotoisuutta voi lisätä esimerkiksi puu- ja pensaskujanteilla, Joona toteaa. ”Ne alueet eivät ole pois tuotannosta, vaan hyödyttävät sitä.”
Aurinkopaneeleita hän ei ottaisi pelloilleen.
”En innostu yhteyttävän alan peittämisestä. Heikkotuottoisille pelloille ne voi olla vaihtoehto, eikä ne estä kaikkea viljelyä. Esimerkiksi laidunnus voi onnistua hyvin. Itse en kuitenkaan paneeleita ottaisi”, Joona sanoo.
”Omalla kohdalla ennallistaminen ei ole käynyt mielessä, sillä aluetta on viljelty niin pitkään”, Ellen Rydbeck sanoo.
”Jos olisi hyviä syitä ennallistaa jokin alue, olisin valmis sitä miettimään. Jos sillä olisi kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna saavutettavissa hyötyjä ilmastolle tai luonnon monimuotoisuuteen.”
”Vaikutuksista pitää olla tietoa. Yhtä metsäpalstaa mietin ennallistettavaksi, mutta asiantuntija katsoi, että se ei ollut järkevää. Hyödyt olisivat jääneet siinä vähäisiksi.”
”Aurinkopaneelit voi olla vaihtoehto, jos viljely ei ole taloudellisesti järkevää, eli jos peltolohko ei ole tuottava. En vastusta aurinkopaneeleita, energiaomavaraisuus on tärkeää. Itsellä pellot ovat hyvää viljelymaata, niin sinne en näe aurinkopaneeleita vaihtoehtona.”
Rydbeck on miettinyt paljon ilmasto- ja ympäristöasioita. Myös nautojen kokonaisvaikutukset ovat olleet tarkassa pohdinnassa.
”Uskon, että suuri osa viljelijöistä haluaa hoitaa peltojaan hyvin ja tehdä ilmaston sekä luonnon monimuotoisuuden kannalta oikeita toimia. Se ei kuitenkaan ole helppoa, kun moni asia vaikuttaa lopputulokseen.”
Ellen Rydbeckille äidin suvussa kulkeneen tilan jatkaminen on ollut aina selvää. ”Maan omistaminen on valtava etuoikeus. Samalla siinä on iso vastuu”, hän pohtii. Kuva: Kimmo HaimiMaatila on yritys ja sen tärkein tarkoitus on tuottaa omistajalleen elanto. Kuinka yritystoiminnan talousnäkökohdat ja tilaan sekä peltoihin liittyvät tunteet ja arvot pystyy yhdistämään?
”Ei ole ollut isoja konflikteja niiden yhdistämisessä. Taloustilanne on tilalla ihan ok. Luomussa pysyminen on taloudellinen elinehto”, Rydbeck sanoo.
Hän antaa kiitosta äitinsä ja jo sitä aiempien sukupolvien tekemille ratkaisuille, jotka ovat antaneet hyvät edellytykset jatkaa tilaa.
Samalla hän toteaa nykyajan epävarmuuden ja maatalouden tiukan taloustilanteen mietityttävän. ”Jos nyt kaksivuotias poikani haluaa aikanaan jatkaa tilaa, mitkä silloin ovat maanviljelyn taloudelliset edellytykset?”
Juuso Joona katsoo, että hän pystyy tilallaan yhdistämään talousnäkökulmat ja omat arvonsa erittäin hyvin.
Hän sanoo uudistavassa viljelyssä niiden kulkevan hyvin käsi kädessä.
Tilalta esimerkiksi myydään luomuruista Yhdysvaltoihin ja saadaan siitä lisähintaa.
Tilan Sangaste-maatiaisrukiin ostajana on ollut yhdysvaltalainen perheyritys, joka on käynyt tilalla paikan päällä todentamassa tuotantotavat.
Mylly on erikoistunut maatiaislajeihin ja se on luonut Tyynelän tilan rukiista oman tuotteen. ”Suomalaisen tuotannon puhtaudessa on paljon hyödynnettävää viennissä”, Joona sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
