Jätetäänkö pellot jatkajalle paremmassa kunnossa? Näistä syistä niin ei usein käy

Maataloudessa elää vahvana ajatus, että tila ja pellot jätetään seuraavalle sukupolvelle parempina kuin ne on itse saatu.

Samaan aikaan peltojen kunto herättää paljon huolia. Ojituksissa on paljon korjausvelkaa niin valtaojissa kuin salaojissa. Kalkitusvelasta puhutaan, ja huolta on myös maan viljavuusfosforin laskusta. Raskaat koneet tiivistävät maata.

YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö Fao on varoittanut, että ruokamulta katoaa pelloista ajan myötä nykyisillä viljelykäytännöillä.

Vuokrapelloista pidetään tutkimusten mukaan heikommin huolta kuin omista.

Voiko maanomistajan rakkaus peltoaan kohtaan olla tällöin haitallista pellolle, jos peltoa ei raaski myydä, mutta vuokralla ollessa sen kunto heikkenee?

On tutkimusnäyttöä, että etenkin lyhyissä vuokrasopimuksissa kalkitus, ojitus ja fosforikin jäävät heikommin hoidetuksi kuin viljelijän omissa pelloissa, sanoo erikoistutkija Olli Niskanen Luonnonvarakeskuksesta.

”Laki sallii 20 vuoden vuokrasopimukset. Motivaatio tehdä kunnostuksia on parempi pitkissä sopimuksissa”, Niskanen toteaa.

”Vuokrasopimuksiin kannattaa kirjata hoitovaatimukset, jos omistaja haluaa varmistaa peltojen kunnon”, hän suosittelee.

Peltojen hinnoissa pellon kasvukunto ei välttämättä näy, Niskanen sanoo.

Peltoa tulee harvoin myyntiin – kerran sukupolven aikana tai harvemmin. Silloin ostossa painavat enemmän muut asiat kuin maan kasvukunto.

Tutkimusten mukaan kivennäismaiden hiilivarasto pienenee keskimäärin neljä promillea vuodessa, sanoo maanviljelijä ja maan kasvukunnonasiantuntija Juuso Joona.

Samaan aikaan maanrakenteen ongelmat haittaavat tuottavuutta, hän toteaa.

”Tältä pohjalta voi sanoa, että pellot eivät siirry parempina jatkajille.”

”Pelto ja maa on viljelijän tärkein tuotannontekijä ja pääoma. Jos maan kunto heikkenee, pääoma pienenee. Ei sellaista hyväksyttäisi muilla aloilla”, Juuso Joona sanoo.

Hän toteaa, että on myös sellaisia tiloja, jossa peltojen kuntoa on saatu paremmaksi, mutta iso yleiskuva on, että peltojen kunto heikkenee.

Peltojen kunnon heikkenemiseen on useita syitä. Yksi on eläin- ja peltotuotannon eriytyminen toisistaan. Silloin nurmi voi puuttua kokonaan viljatilan viljelykierroista, Joona sanoo.

Raskaat koneet tiivistävät nykyisin maata. ”Ehkä nykyään mennään keväällä vähän liian aikaisin pelloille ja samaan aikaan paripyörien käyttö on vähentynyt havaintojeni mukaan.”

Lyhyet vuokrasopimukset ovat vuokrapeltojen ongelma, Joona sanoo. Ongelmia maan kunnolle voi myös aiheuttaa ”kilpahuudatus”, jossa maanomistaja pyrkii saamaan korkeimman vuokran niin, että muut näkökohdat jäävät vähemmän esille.

”Maanomistajien on ymmärrettävä pitkäjänteisyys. Ehkä jonkinlaista pitkiä vuokrasopimuksia suosivaa verokannustinta voisi miettiä”, Joona pohtii.

Joonalla viljelyn ohjenuorana on: ”Kaikki mitä pelloilla tehdään, pitää parantaa pellon kasvukuntoa.” Sadonkorjuu voi olla tähän poikkeus.

Toiminnan perustana on monipuolinen viljelykierto. Juuso Joonan maatilalla se alkaa monipuolisella nurmiseoksella, joka on pellossa kolme vuotta. Siitä ei korjata satoa, vaan se niitetään parantamaan maata ja lopetetaan kevytmuokkauksella.

Sen jälkeen vuorossa on syysrypsi. Sitten syysruis, herne-vehnäseos ja viimeisenä kaura.

Pelloilla on jatkuva kasvipeitteisyys ja aluskasvit ovat käytössä. Muokkaus on minimoitu.

Lannoitteeksi käytetään lähellä sijaitsevan biokaasulaitoksen jäännöstä. Lisäksi käytössä on metsäteollisuudesta peräisin olevia maanparannuskuituja.

Joona toteaa viljelyn olevan helpompaa silloin, kun maat ovat kunnossa. Aikaikkuna esimerkiksi kylvöille kasvaa. Kuivina kausina hyvässä maassa säilyy kosteutta hyvin.

Kun maa on kunnossa, sadot voivat olla luomuviljelyssä samaa luokkaa kuin tavanomaisessa viljelyssä, Joona sanoo. ”Joskus parempiakin.”