Anna Tamminen haaveili jo pikkutyttönä omasta lypsytilasta – ”Olen kiitollinen, että voin opetella farmarin askelmerkit vanhempieni rinnalla”

Raahelainen Anna Tamminen, 27, on tehnyt lyhyen ajan sisällä suuria päätöksiä.

Vuoden 2023 alusta lähtien hän on toiminut virallisesti kotitilansa osaomistajana.

"Tunne on suoraan sanoen vapauttava. Siitäkin huolimatta, että maatalousyhtymä perustettiin keskelle maatalouskriisiä. Olotila on kuitenkin turvallinen, sillä meillä on käytössä kahden sukupolven tietotaito.”

Vetoapua tilanpitoon antaa Tammisen puoliso, Iida Martin, joka on hyvää vauhtia pureutumassa alan saloihin ja opetellut hiljalleen navettahommia.

Anna Tamminen tarttuu tilan kaikkiin töihin, konehommista lähtien. En pelkää likaisia käsiä enkä pitkiä työpäiviä, Anna alleviivaa. Kuva: Anne Anttila

Tamminen on aina ollut maatalon tyttö, tykännyt lehmistä ja rakastanut ryskähommia.

Ennen lopullista siirtymistään kotitilan palvelukseen hän opiskeli agrologiksi (AMK) ja työskenteli muutaman vuoden ajan Luonnonvarakeskuksen (Luke) palveluksessa.

"Toimenkuvani keskiössä olivat viljapuolen kokeet. Viihdyin työssä, mutta viihdyin myös kotitilan hommissa. Ajan myötä kahden työn täyttämä kalenteri verotti jaksamista, joten jostakin on luovuttava”, Tamminen kuvailee.

Kaksi vuotta sitten tilalla ryhdyttiin tekemään laskelmia. Päätös kotitilalle siirtymisestä oli lopulta helppo isoista numeroista huolimatta.

Päätöstä helpotti osaltaan Tammisen puolison kiinnostus maatilan töihin.

"Roolini tilanhoitoa ajatellen on vielä pieni, mutta innostus sitäkin suurempi. Haluan oppia ja opetella. Tavoitteena on vielä jossakin vaiheessa siirtyä kaupan kassalta kokonaan maatilan töihin”, Martin paljastaa toiveikkaana.

Jalometallialan artesaaniksi opiskellut Martin valmistaa hopeakoruja konehallin kylkeen rakennetussa pajassaan.

Tammisen maitotilalla on tekemisen meininki.

Anna Tamminen sanoo saaneensa turvalliset lähtökohdat, sillä karja-aines on hyvä ja toiminnan suuntaviivat selkeät.

"Tästä on hyvä jatkaa. Keskitymme nyt päivittämään vanhaa.”

Perusparannusten lista on pitkä, sillä pihatolla on ikää jo 35 vuotta.

”Tässä vaiheessa panostamme ennen kaikkea eläinten hyvinvointiin. Vasikkapuolta on paranneltu, parsipetejä uusittu ja suunnitelmissa on muuttaa vanhat laakasiilot umpilehmien käyttöön.”

Tammisen mukaan tilan investoinnit tehdään kuitenkin tarkkaan harkiten ja tarpeen tullen myös jarrutellen.

"Mitään ei tehdä hetken mielijohteesta. Jos minä satun innostumaan, Tuomo-isä pyytää harkitsemaan ja kassanvartijana toimiva Riitta-äiti sanoo lempeästi viimeisen sanan. Toimivan tiimityön ansiosta säästymme mahdollisilta virheliikkeiltä”, Tamminen paljastaa kiitollisena.

Tilanväellä on kuitenkin yhteinen unelma. Jos kaikki menee mallikkaasti, kymmenen vuoden sisällä tilalle nousee uusi pihatto.

"Aika näyttää mihin ja missä muodossa, mutta suunnitelmissa on kehittää tilaa ja viedä maidontuotantoa napakasti eteenpäin.”

Anna Tamminen työskenteli ennen kotitilalleen siirtymistä Luonnonvarakeskuksen palveluksessa. Iida Martin työskentelee vielä kaupan alalla, mutta opeteltuaan tilan työt ja tavat, myös hän siirtyy tilan tekijätiimiin. Kuva: Anne Anttila

Napakasti Tamminen on tarttunut myös tilanhoitoon, sillä nuori yrittäjä on tuttu näky peltohommissa. Vuodet Luken palveluksessa antoivat viljelypuolelle vahvaa tartuntapintaa.

”Olen onnekas, kun saan olla kaikessa mukana, vaikuttaa ja ottaa vastuuta. En pelkää likaisia käsiä enkä pitkiä työpäiviä. Haluan oppia koko ajan myös uutta.”

Traktorihommiin Tamminen ei tarvitse enää "esiliinaa", mutta kaivinkonehommat ja puintityöt ovat vielä opettelussa.

”Teen kaikkea mitä tarvitaan ja jos en heti osaa, opettelen.”

Tamminen on kiitollinen puolisonsa tuesta.

"Iida katkaisee sopivalla tavalla tilasokeutta. Hän tuo rohkeasti esiin omia näkemyksiään ja erityisesti navettapuolelle uudet ajatukset ovat erittäin tervetulleita. Olen toiveikas, että Iida käy jossakin vaiheessa tilasiemennyskurssin.”

Tamminen sanoo elävänsä ennen kaikkea ammatillista unelmaansa, sillä työ kotitilalla on muotoutunut elämäntavaksi.

"Juureni ovat syvällä kotipellon mullassa, joten en voisi kuvitella tekeväni muuta. Toki elämässä täytyy olla aina varasuunnitelma, mutta luotan siihen, että unelmat kantavat eteenpäin. Olen todella kiitollinen, että voin opetella farmarin askelmerkit vanhempieni rinnalla.”

Maatalousyhtymä antaa pelivaraa myös jaksamiseen. Kun käytössä on navettavuorot, aikaa jää muuhunkin.

”Joskus on kiva näppästä parempaa päälle ja käydä vaikka teatterissa.”