Minipossu ei nimestään huolimatta ole kovin pieni – ”Uhmaikäinen possu on pahimmillaan kuin pyörremyrsky, joten sievä kaupunkiasunto saattaa olla hetkessä remontin tarpeessa”

Vastaanotto muhoslaisella minipossufarmilla on kaikenkirjava ja niin ihanalla tavalla mieleenpainuva.

Ilmassa on lisäksi mieltä hivelevää ylpeyttä, sillä arvovaltainen possujengi hyväksyi minut nipistelemättä joukkoonsa.

"Tämä meidän porukka on vähän sellaista, että vieras toivotetaan tervetulleeksi tai sitten ei. Käytöstavoissa ei välimallia tunneta”, farmin emäntä Marjo Saarimaa paljastaa naureskellen.

Villasika Pulla on kuvasta puuttuvan Pilli-veljensä kanssa farmin ensimmäisiä asukkaita. Seitinohuella sokerimassalla päällystetty leivos on edelleen veljesten suurinta herkkua. Kuva: Anne Anttila

Saarimaa tietää mistä puhuu, sillä hänellä on vahva kokemuspohja possuista, niin henkilökohtaisella tasolla kuin Suomen minipossuyhdistyksen pitkäaikaisena puheenjohtajanakin.

"Elämäni on ollut jo pitkään täyttä sikailua. Kaikki sai alkunsa vuonna 2012, kun tiluksille tulivat saksalaisilla kantakirjoilla olevat villapossuveljekset, Pilli ja Pulla. Kaksi vuotta myöhemmin vastaanotimme ensimmäisen minipossun, 1,5 vuotiaan Paten. Poika oli alkujaan hieman stressiherkkä, mutta ajan myötä komistuksesta kasvoi hyvin huomionhakuinen päällikkö”, Saarimaa esittelee.

Minipossut tarvitsevat rinnalleen lajikumppanin, joten Pate sai seurakseen arkajalka Perttulin.

"Tällä kokoonpanolla mentiin muutama vuosi, kunnes taloon saatiin kaltoinkohdeltu ja kotia vailla ollut Elvi. Nelivuotias possuneiti oli erittäin varautunut ja pelokas, joten siinä meni kaksi pitkää vuotta ennenkuin Elvi-poloisen luottamus ihmisiin palautui. Tästä opimme sen, että minkä ihminen hajoittaa, ihminen pystyy myös korjaamaan”, Saarimaa tietää kertoa.

Elvin vanavedessä Saarimaan farmi täydentyi vielä karjalaissisaruksilla, Lempillä ja Leidillä.

"Siskostenkaan alkutaival ei ollut helpoimmasta päästä, sillä tytöt olivat tänne tullessaan todella laihoja. Ennusteista huolimatta elämä voitti ja nykyään tämä pyöreähkö vanhapiikakaksikko rakastaa koko elopainonsa voimalla rapsutuksia, ruokaa sekä arjen pieniä ihmeellisyyksiä.”

Possut ovat älykkäitä ja jokaisella on omat luonteenpiirteensä.

Päällikkönä toimiva Pate, 10, on itsevarma pehmonalle. Vuotta nuorempi Perttuli on porukan draamakuningatar, kahdeksanvuotiaat Lempi ja Leidi ovat tyypillisiä ikäneitoja ja kymmenvuotiaille Pillille ja Pullalle sopii kaikki, kunhan se vain maistuu hyvältä.

”Possut ymmärtävät syy-seuraussuhteen ja hallitsevat manipuloinnin. Lisäksi nämä ovat hyvin reviiritietoisia. Vieraiden on varauduttava siihen, että painija-asennossa seisova sika on se, joka päättää tulijan kulkuluvasta”, Saarimaa muistuttaa naureskellen.

Pate on päällikkö ja Paten mielestä kaikki ovat vain häntä varten. Siinä vaiheessa kun valot sammuvat, lähes satakiloisesta possupojasta tulee lempeä ja koko maailmaa rakastava köriläs. Kuva: Anne Anttila

Marjo Saarimaa uskaltaa luvata, että minipossun omistajalla ei ole koskaan tylsää.

"Ihminen on possun palvelija ja tästä roolijaosta ei tingitä. Täytyy kuitenkin muistaa, että minipossu ei toimi kuin koira. Possun mieli saattaa muuttua hetkessä, joten tämän lemmikin kohdalla täytyy pitää henkiset ohjakset löysällä.”

Saarimaan mukaan minipossun omistajaksi ei sovi hallitseva persoona. Lisäksi possua hankittaessa kannattaa miettiä lemmikin tuleva pehkupaikka.

"Nimestään huolimatta pikkupallero kasvaa jopa satakiloiseksi. Parivuotias uhmaikäinen possu on pahimmillaan kuin pyörremyrsky, joten sievä kaupunkiasunto saattaa olla hetkessä remontin tarpeessa. Yhdistyksen edustajana voin sanoa, että vain pieni osa possuista pystyy elämään pitkään sisällä. Suosittelen varalle tallitiloja.”

Karjalaisneitoset Lempi ja Leidi tulivat aikoinaan Marjo Saarimaan hoiviin langanlaihoina kodinvaihtajina. Elämä oli ohuen narun varassa, mutta ruoka, rakkaus ja rapsutukset saavat ihmeitä aikaan, Saarimaa sanoo. Kuva: Anne Anttila

Sikarutto on tiukentanut määräyksiä minipossutiloilla.

Saarimaan mukaan ulkoilu tapahtuu vain aidatulla alueella. Ruokinnan määräykset ovat tiukentuneet.

"Sallittujen listalla ovat maitotuotteet sekä kananmuna ja eläinperäisistä tuotteista vain kala. Vastaavasti tarvittavat vitamiinit, kivennäiset ja hivenaineet tulevat rehusta.”

Itse harrastuksena minipossut ovat tällä hetkellä niin sanotussa lepotilassa.

"Suomessa ei ole tällä hetkellä yhtään kasvattajaa. Myös karjujen vähäisyys ja geenipoolin pienuus vaikuttavat tilanteeseen. Osasyy kiinnostuksen laimenemiseen on muutaman vuoden takainen kodinvaihto-ongelma. Yksistään vuonna 2017 yhdistyksen kautta sijoitettiin 70 minipossua.”

Marjo Saarimaa kiittelee minipossuiluun sitoutunutta yhdistystä.

"Yhdistyksellä on yli 80 sijoituskotia ja ympärillä satojen harrastajien joukko. Toiminnan selkänojaa ei kaadeta kuitenkaan kevein perustein. Nyt tarvitaan vain asiallinen ja kysyntään perustuva kasvatus. Minipossut ovat enemmän kuin lemmikkejä. Nämä opettavat elämän perustarkoituksen, pyyteetöntä rakkautta ja välittämisen jalon taidon.”

Marjo Saarimaa on hankkinut puolisonsa kanssa pienen maatilan Pelsolta.

Saarimaan haaveena on ollut pitkään omavarainen elämäntyyli.

"Tilalla on pari hehtaaria peltoa sekä vierellä hyvät kalastus- ja metsästysmaat. Eläinmäärä täydentyy entisestään. Sikojen ohella hankimme kalkkunoita, kanoja, lampaita, vuohia sekä pari maatiaisrotua olevaa lehmää. Maatilan myötä voimme nostaa myös minipossujen määrää. Tämä on unelmiemme täyttymys”, Saarimaa kiteyttää.