
Jaana ja Jukka Kallio-Kujalan lypsykarjatilalla Peräseinäjoella ei ole ollut omaa viljankuivuria sitten 1980‒90-lukujen taitteen lavakuivurin. Viljat on kuivattu kahdellakin kuuden kilometrin päässä olevalla maamiesseuran kuivaajalla, mikä osoittautui vuosi vuodelta työläämmäksi.
”Tielle paloi paljon aikaa ja rahaa, kun viljaa kuskattiin edestakaisin, jotta kärryt saatiin taas tyhjiksi seuraavaksi päiväksi. Usein yöunet jäivät vähiin, sillä illan ja yön aikana saatoin kuivata neljäkin erää kahdella kuivaajalla, ja aamulla noustiin viideksi navettaan”, Jukka Kallio-Kujala kertoo.
”Tielle paloi paljon aikaa ja rahaa, kun viljaa kuskattiin edestakaisin, jotta kärryt saatiin taas tyhjiksi seuraavaksi päiväksi.”
Tilalla on 50 lehmän pihatto ja peltoa 140 hehtaaria, josta nurmella 50 hehtaaria. Ruokinnassa käytetään kuivattua viljaa sen helppouden vuoksi, mutta viljaa riittää myös myyntiin.
Vaikka uusi oma kuivuri ei ole normaalia maitotilalla, Kallio-Kujalaan se kävi kuitenkin tarpeelliseksi suuren työmäärän lisäksi vilja-alan kasvamisen, pienten varastotilojen ja tulevaisuudenkin näkymien vuoksi.
”Riittävän siilotilan puuttuessa ylimääräiset viljat on jouduttu myymään heti syksyllä”, Jukka Kallio-Kujala kertoo esimerkin.

”Riittävän siilotilan puuttuessa ylimääräiset viljat on jouduttu myymään heti syksyllä.”
Pitkän harkinnan jälkeen investointi päätettiin toteuttaa vuonna 2024 ja kuivaamaan päästiin viime syksynä. Syksy olikin ensimmäinen vuosikymmeniin, kun yhtenäkään yönä ei tarvinnut valvoa.
Kun kuivuri-investointia pääsi suunnittelemaan puhtaalta pöydältä, eri kuivurimerkkeihin ja vaihtoehtoihin tutustuttiin huolella.
”Lopulta Antin laatu, omaan mieleen sopiva kokoonpano sekä myyjien asiantuntemus ja ratkaisujen löytyminen kaikkiin tilanteisiin vaikuttivat päätökseen”, hän tiivistää.

Tilalla päädyttiin 41-kuutioiseen verhoiltuun 43MF3 StandAlone -malliin, jonka oheen tuli kaksi 188 kuution sisäkartiopohjasiiloa. Malliin päädyttiin kustannussyistä, sillä pakettikuivaamo olisi ollut jopa kolmanneksen kalliimpi.
”Oli myös selvää, ettei vaakakuljettimia tarvita, ainoastaan elevaattori. Tässä oli pieni rinne luonnostaan, mikä hieman auttoi asiassa. Kuivurin koko osoittautui sopivaksi, sillä kaksi kärryllistä menee siihen nätisti”, hän huomasi viime syksynä.
”Kartiopohjasiiloihin päädyimme useasta syystä. Halusimme välttää kosteusongelman ja vähentää käsityötä, kun siilossa ei tarvitse lapioida loppuja viljoja ruuville. Näin ei myöskään altistu viljapölylle.”
”Kartiopohja maksoi, mutta se oli myös panostus terveyteen. Se myös toimi oletetusti, eikä siiloon jäänyt yhtään viljaa tyhjennyksessä”, Kallio-Kujala korostaa.
Tyhjäykseen siiloissa on Jussi-tuotteen kanuunat. Pölynpoistoon otettiin Antin 7 kuution pölykontti, ja imureissa on myös pölyn talteenotto, jotta ympäristö pysyy siistimpänä.
”Nyt siilot mahdollistavat kahden pääasiallisen viljalajin varastoinnin. Navetan varastoihin saadaan kaikki karjan tarvitsema viljamäärä.”
”Kartiopohja maksoi, mutta se oli myös panostus terveyteen.”
Antin 850 kilowatin biouuni on Ala-Talkkarin poltinjärjestelmällä, ja uuni, syöttölaitteet sekä ohjauskeskus ovat omassa lämpökontissa. Erillinen 16 kuution hakesäiliö täytetään etukuormaajalla viereisestä lämpökeskuksen hakevarastosta.
Biouuni oli tilalle selvä valinta, sillä tilakeskus lämpenee jo muutenkin hakkeella. Omasta metsästä korjattavat hakepuut käy hakettamassa paikallinen urakoitsija.
”Valintaan vaikutti osaltaan myös, että ehdimme juuri saada biolaitteisiin 50 prosentin investointituen ennen kuin se laski 40 prosenttiin”, Kallio-Kujala perustelee.
Maansiirto- ja rakennustyöt tehtiin omana työnä. Kuivurin ja siilot pystytti Antin asennusporukka ja siinä tehtiin itse, mitä pystyttiin. Työtunteja kertyikin tilanväelle melkoinen määrä.
Jaana ja Jukka Kallio-Kujalan tilan päätuotantosuunta on maito
Peltoala 140 hehtaaria, lehmiä 50
Lisäksi viljanviljelyä, metsätaloutta ja pienimuotoista kaivinkoneurakointia
Tila työllistää yrittäjäpariskunnan lisäksi pojat Jonin ja Janin