Kuva: Vuokko Lukinmaa
Maatilan osakeyhtiöittäminen ei ole oikotie vaurauteen
Maatilojen osakeyhtiöittämisen suosio on kasvanut tasaisesti, mutta asiantuntija Vuokko Lukinmaa Pro Agria Oulusta korostaa harkinnan merkitystä. Edes taloudellisesti menestyvillä tiloilla ei kiirettä kannata pitää, sillä yhtiöittämisen hyödyt ja riskit tulee punnita tarkoin.Tilaajalle
Talousasiantuntija Vuokka Lukinmaalle tulee ajoittain vastaan yhtiöitettyjä tiloja, joilla ulospäin kaikki näyttää hyvältä, mutta maksukyky on heikko. Kuvituskuva. Kuva: Jaana KankaanpääMaatilaosakeyhtiöiden määrä on tähän saakka kasvanut hienoisesti vuosi vuodelta. Tahti ei ole ainakaan kiristymässä, arvioi talouden ja yhtiöittämisen asiantuntija Vuokko Lukinmaa Pro Agria Oulusta.
”Viljelijät ovat edelleen erittäin kiinnostuneita maatilojen osakeyhtiöittämisestä, mutta hätäily on vähäisempää kuin ennen.”
Kaikkia maatiloja ei kannatakaan yhtiöittää, mutta se on lopulta aina asiakkaan oma päätös, Lukinmaa sanoo. Asiantuntijana hän kuitenkin joutuu välillä kieltäytymään tilan yhtiöittämisestä.
”Jos näen, että yhtiöittäminen on maatilalle riski, en lähde sitä asiantuntijana tekemään.”
Ajoittain vastaan tulee yhtiöitettyjä tiloja, joilla ulospäin kaikki näyttää hyvältä, mutta maksukyky on heikko.
Laskennallisesti suoriteperusteisen tuloksen ja taseen saa näyttämään siltä, että yritys kannattaa yhtiöittämisen jälkeen. Ne ovat kuitenkin eri asia kuin maksukyky.
”Julkinen tase on suoriteperusteinen, yrityksen tilikauden voitossa on mukana eläinten ja varastojen arvo. Kirjanpidollisesti voidaan myös tehdä arvonkorotus kiinteistöille, mutta se ei kerro sitä, onko kassassa rahaa.”
Koska verottajalle vastaavat laskelmat ovat maksuperusteisia, on niissä kiinteistöjen arvon oltava ostohintojen mukaiset. Tuloksessa on vain maksetut laskut sekä tilille tulleet maksusuoritukset.
Maatilan yhtiöittämisen vaiheet
1.Yhtiöittämisselvitys: verotuksen, tuloksen ja varallisuuden laskenta nykymuodossa sekä osakeyhtiömuodossa
2. Pankin kanssa neuvottelu. Laaditaan maksuvalmiuslaskelma itselle ja pankille, jos osakeyhtiö näyttää tilalle sopivalta yritysmuodolta
3. Lopullinen taselaskenta huomioiden kaikki yksityiskohdat (myös pankille)
3. Ennakkoratkaisuhakemuksen laadinta niin, että verottajan on helppo ymmärtää mitä yhtiöittämisen takana on ja miten yhtiöittäminen aiotaan tehdä
4. Päätöksen jälkeen pohditaan paras hetki yhtiöittää talous huomioiden, laaditaan välitilinpäätös ja päivitetään lainasaldot ja poistoarvot
5. Korkotukilainoille haetaan siirtolupa ely-keskuksesta
6. Kaupanvahvistuspäivä, jolloin apportti allekirjoitetaan ja perustetaan osakeyhtiö. Apportti tarkoittaa muuna kuin rahasijoituksena osakeyhtiöön laitettua omaisuutta osakkeen merkintähintana.
7. Y-tunnus saadaan noin viikon sisällä
8. Osakeyhtiö rekisteröidään Patentti- ja rekisterihallituksessa
9. Pankin kanssa allekirjoitetaan lainojen ja käyttötilin sopimukset
10. Yhteistyökumppaneille ilmoitetaan muuttunut yritysmuoto rekisteröidyksi, vakuutukset ja laskut ynnä muut muutetaan osakeyhtiön nimiin
11. Sähköisessä kirjanpidossa opetellaan tilitoimiston kanssa laskujen maksaminen ohjelmassa ja päästään alkuun yhtiön toiminnassa
12. Ensimmäinen vuosi on yleensä hieman hämmentävää, kun tulee uusia käsitteitä ja opeteltavia toimintatapoja.
Lukinmaa muistuttaa, että yhtiöittäminen ei ole ainoa vaihtoehto tulosta tekevälle yritykselle. Nettovarallisuus, tulonjako, strategia ja tilan tulevaisuus ratkaisevat.
”Mitään yhtä tulorajaa ei ole, milloin kannattaisi yhtiöittää.”
Yhtiöittäminen lähtee liikkeelle asiantuntijan kanssa tehtävästä yhtiöittämisselvityksestä. Siinä tutkitaan, onko tuloksen ja toiminnan kehitys sekä varallisuus tarpeeksi positiivinen ja tarkastellaan yrityksen tulevaisuutta.
”Yhtiöittäminen voidaan tehdä myös negatiivisella taseella, tässäkin on huomioitava erityisesti tilan tuloksentekokyky.”
Tärkeää on laskea yksityistalouden tarpeet.
”Riittäkö tulos omiin menoihin, ja miten se vaikuttaa verotukseen. Myös yksityistalouden lainat, remontit, auton hankinta, matkat ja harrastukset on summattava.”
Lukinmaa on työssään huomannut, että monet eivät ole kovinkaan hyvin perillä siitä, paljonko yksityistalouteen on syytä varata rahaa.
”Monesti saatetaan sanoa, että 20 000 euroa vuodessa riittää, mutta todellisuudessa vielä 35 000–40 000 eurollakaan ei vietetä yltäkylläistä elämää. Hyvä osakeyhtiö toimii niin, että tuon verran pystyisi tarvittaessa nostamaan palkkaa henkilöä kohden ja yhtiölle jää vielä reilu tulos.”
Osakeyhtiössä on tarkkaa, että esimerkiksi yksityistalouden sähkö- ja vesilaskuja sekä lainoja ei makseta yhtiön pussista.
”Se katsotaan peitellyksi osingonjaoksi. Jos siitä jää verottajalle kiinni, tiedossa on veroseuraamuksia”, Lukinmaa varoittaa.
Rahaa ei yhtiöittämisen jälkeen siirrellä noin vain, vaan raha yksityistalouden käyttöön nostetaan joko palkkana, osinkoina tai svop-varoina.
Aloitustaseeseen lasketaan svop-rahasto eli sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto muun muassa kiinteistöjen ostohintojen perusteella. Toisin sanoen osakeyhtiön rekisteröintihetkellä lasketaan, paljonko yrityksessä on varoja ja velkaa.
Niiden erotuksesta muodostuu ”ylijäämäraha” eli svop-rahasto. Osinkoja voi svop-rahastosta nostaa verovapaasti 10 vuoden ajan.
Svopiin liittyy Lukinmaan mukaan väärinkäsityksiä.
”Joskus on tullut vastaan yrittäjiä, jotka haluavat perustaa osakeyhtiön sillä perusteella, että kassasta voi sitten nostaa 200 000 euroa verovapaasti. Osakeyhtiö ei ole mikään kultakaivos. Rahaa ei yhtiöittämisvaiheessa mitenkään taikaiskusta ilmesty.”
Svop-nostoja voi tehdä vain, jos kassassa on rahaa.
”Osakeyhtiön maksukyky ei saa koskaan vaarantua”, Lukinmaa painottaa.
”Joskus on tullut vastaan yrittäjiä, jotka haluavat perustaa osakeyhtiön sillä perusteella, että kassasta voi sitten nostaa 200 000 euroa verovapaasti. Osakeyhtiö ei ole mikään kultakaivos. Rahaa ei yhtiöittämisvaiheessa mitenkään taikaiskusta ilmesty.”
Tilan tuleva sukupolvenvaihdos kannattaa huomioida yhtiöittämisessä aikaisessa vaiheessa.
Osakeyhtiön sukupolvenvaihdos aiheuttaa ongelmia, jos luopuja haluaa myydä osakkeet. Pankit eivät rahoita osakkeiden ostoa ilman vakuutta, eikä osakeyhtiö voi taata jatkajan osakkeiden hankintaa. Tämän vuoksi osakkeet annetaan usein lahjana.
”Jatkajalla ei yleensä ole omaisuutta, joka riittäisi vakuudeksi.”
Luopujien on tällöin pitänyt ennakoida sukupolvenvaihdosta, nostaa osakeyhtiöstä rahaa suunnitellusti ennen osakkeiden luovutusta ja mahdollisesti sijoittaa rahat esimerkiksi kiinteistöihin tai rahastoihin.
Toinen vaihtoehto on lainata rahat jatkajille, jotka sitten tilanpidon aikana maksavat lainaa saamillaan palkka- ja osinkotuloilla takaisin.
”Siihen tietysti liittyy riskejä. Jatkajat eivät hallitse sitä, mitä maailmassa tapahtuu eli rahoja ei välttämättä saa takaisin”, Lukinmaa huomauttaa.
Haastavammaksi tilanne voi mennä, jos tilaa myydään ulkopuoliselle. Rahat voi toki lainata omalla riskillä myös ulkopuoliselle.
- Osaston luetuimmat
