Vanhasta tallista on tehty juhlatila, jossa järjestetään esimerkiksi erilaisia teemailtoja. Kesäksi ulos pystytetään lisäksi juhlateltta. Kuva: Tuulikki Viilo
Metsälaitumilla samoavien herefordien liha on Teiraksen tilan ylpeys
Liljendalissa luonnonlaitumilla kasvaneiden nautojen lihaa myydään gourmet-tuotteena.TilaajalleLiljendal
Vanhan tallin pihapiirissä märehtii kaksi pientä hereford-laumaa. Niitä tilalla käyvät vieraat saavat käydä ihastelemassa, Ted Nybondas kertoo. Kuva: Tuulikki ViiloHevosia oli ollut Ted Nybondaksen elämässä aina.
Kun sukupolvenvaihdos tehtiin, kotitilalla oli vielä ollut emakoita. Liljendalissa sijaitsevan maatilan ohella hän pyöritti rakennusfirmaa.
Aika ajoi kuitenkin nopeasti sikalan ohi. Lyhyessä ajassa kustannukset nousivat ja tuottajahinnat lähtivät luisuun.
Tallia pyörittäessä kävi selväksi, etteivät hevosissakaan olisi järkeä: Loviisan alueella tallipaikoista oli ylitarjontaa.
Kun tilalle astelee nyt, ei kavioiden kopinaa kaipaa. Vanha talli on muutettu juhlatilaksi.
Yläkerrassa, vanhalla tallivintillä, järjestetään tanssiaisia. Juhlien suunnittelusta Nybondas vastaa itse. Hän varaa bändit ja suunnittelee illalliset.
Menu järjestetään vieraiden toiveiden mukaan erilaiset ruokavaliot huomioiden, mutta päätähti pysyy samana: Pöytään katetaan tilaisuudesta riippumatta oman tilan herefordinlihaa.
Teiraksen tilan herefordien lihaa myydään stressittömänä gourmet-tuotteena.
Herefordit Teiraan ovat tulleet vuonna 2007. Tuolloin Nybondas osti niitä neljä.
Aluksi tilalle harkittiin maisemanhoitoon ylämaankarjaa.
Ylämaankarjan hintalappu oli kuitenkin tuolloin korkea ja lisäksi myytäviä eläimiä oli vaikea löytää.
Naapurin herefordit saivat Nybondaksen vakuuttuneeksi: Nämä olisivat eläimet, jotka heille tulevat. ”Hereford on rauhallinen ja sympaattinen. Kaikki lehmät ovat erilaisia.”
Helpommin leipä olisi saattanut löytyä muualta. Karjasta luopuminenkin tuntui kuitenkin vaikealta.
”Tilalla on aina perustamisvuodesta 1782 saakka ollut eläimiä.”
Toimintaa piti kuitenkin jotenkin kehittää, jotta karjan pitämisessä olisi mieltä.
Vaikka ulkopäin niin voisi ehkä kuvitella, tämän rakennuksen sisällä ei ole hevosia. Loviisan alueella talleista on ylitarjontaa, Ted Nybondas kertoo. Kuva: Tuulikki ViiloEräässä saunaillassa Nybondas kertoi ystävälleen siitossonnistaan, joka oli lähdössä teuraaksi.
Ystävä ehdotti, ettei hän jättäisikään sonninlihoja teurastamolle vaan ottaisi ne kotiin myytäväksi.
Ajatus jäi kummittelemaan takaraivoon. Ihan yksinkertaiselta päätös ei kuitenkaan vaikuttanut.
Miten lihat saisi takaisin teurastamolta? Ja miten ne toimittaisi eteenpäin ostajille?
Nybondas sai yhteyden leikkaamoon ja pakkaamoon. Hän antoi lihanleikkaajille ruhon suhteen vapaat kädet. Kotiin toimitetut lihat tekivät kauppansa.
Onnistuneista kokeilusta inspiroituneena Nybondas päätti perustaa elintarvikehuoneiston kotitilan kellariin.
Nykyään tilalta löytyy myös oma myymälä.
Luonnonlaitumella aika pysähtyy, Ted Nybondas pohtii. Monine kasveineen se antaa eläimille myös valinnanvaraa. Naudat saavat syödä sitä mitä haluavat. Kuva: Tuulikki ViiloEläimet laiduntavat kesäisin pääasiassa perinnebiotoopeilla.
Metsälaidunta täplittävät sammalen peittämät kivet ja taustalla soi viserryskonsertto. Lintuääniä tunnistava puhelinsovellus kertoo, että äänessä ovat mahdollisesti ainakin tiltaltti, sinitiainen ja kivitasku.
Kasvukauden mittaan lajit vaihtuvat. Kun tähän istuu, aika pysähtyy, Nybondas virkkoo.
Lehmät siistivät vanhat niityt ja poistavat perinnebiotoopeilta puskat ja jopa pienet puut.
Luonnonsuojeluliitosta tarjottiin Nybondakselle apua ja tukea alueen hoitamiseen. Hän ilmoitti, että työvoimaa löytyy omasta takaa. ”Herefordit hoitavat kyllä.”
Liitosta suhtauduttiin eläimiin luonnonhoitajana hyvin myönteisesti, hän kertoo. ”Mikään ihminen ei pysty samaan, mitä lehmät tekevät.”
Rehua luonnonhoitolaitumille ei saa antaa, vain vettä ja suolakiven.
Konekalustoa Nybondas uusii harkiten. ”En tarvitse viimeisintä huutoa, ajan sillä mitä on. Kustannusten pitää pysyä niin maltillisina kuin mahdollista.”
Hänen suosikkimaassaan Irlannissa isotkin tilat ostivat konepalvelut muilta. ”He eivät saaneet korjauslaskuja, siitä tykkään.”
Teiraksen tilan perinnebiotooppeja samoavan karjan lihaa mainostetaan stressivapaana gourmet-lihana. Ely-keskuksen kartoittajatkin hämmästyivät, miten luonto oli alueella muuttunut monimuotoisemmaksi laidunnuksen jälkeen. Kuva: Tuulikki ViiloOn sääli, että alueen muut karjatilat ovat lopettaneet, Nybondas pohtii.
”Haluaisit vaihtaa ajatuksia, eläimiä... mutta ei ole muita.”
Yhteistyötä esimerkiksi rehujen suhteen Teiraksen tila tekee paikallisen maitotilan kanssa.
Jos määräykset eivät olisi niin tiukkoja, Teiras olisi luomutila, Nybondas jatkaa.
Silloin esimerkiksi paikalliset niityt jäisivät kuitenkin korjaamatta. ”En saisi korjata niitä, vaikka niissä ei ole käytetty myrkkyjä tai lannoitteita.”
Teiras herefordin eläimet ovat lyhytjalkaista tyyppiä, sillä on Ted Nybondaksen mukaan vähemmän poikimavaikeuksia verrattuna pitkäkoipisiin lajitovereihinsa. Kuva: Tuulikki ViiloKarjan rehuksi päätyy esimerkiksi suojavyöhykkeiden ja luonnonhoitopeltojen kasvustoa.
Vieraita kyyditetään tilan laitumilla ”safarilla”. Osa kävijöistä ihmettelee, miten eläimiä hennoo teurastaa.
”Kiinnyn niihin, mutta ei se tunnu pahalta. Ilman meitä ne eivät olisi täällä. Kaksivuotiaina ne päätyvät teurastukseen, se on se elämän polku. ”
Gourmet-lihaksi Nybondas tituleeraa lihaa erityisesti siksi, että eläimet saavat kasvaa laitumilla omissa tahdissaan. Hän vertaa kasvatusta metsään.
”Jos metsä kasvaa liian nopeasti, tulee isot vuosirenkaat. Jos metsä kasvaa hitaasti, saadaan tiheämpi puu ja parempi lopputuote.”
- Osaston luetuimmat
