

Pula jauhelihasta on näkynyt viime kuukausina suomalaiskauppojen hyllyillä.
Liljendalissa sijaitsevalla Teiraksen tilallakin jauhelihaa menisi nykyistä runsaammin.
”Kyllä se kysyntä on kasvanut niin, että enemmänkin menisi”, kertoo Ted Nybondas.
Noin 11 kilometrin etäisyys Loviisaan toisaalta rajoittaa asiakaskuntaa. Reko-renkaassakaan tila ei ole mukana.
Silti on löytynyt uusia asiakkaita. ”Kysyntä on kasvanut ilman muuta.”
Hinnassa Nybondas ei ainakaan toistaiseksi pysty kilpailemaan kaupan jauhelihan kanssa.
Polkuhinnoitteluun suoramyyntitila ei voi mennä, jos valvontamaksut ja muut kulut on tarkoitus hoitaa.
Toisaalta kaupassakin jauhelihan hinta on noussut.
Hävikkiä ei ole, hän huomauttaa. Eläimen hän pyrkii käyttämään kielestä häntään. Maksa, kieli ja sydänkin ovat tehneet kauppansa.
Ainoa heikosti myyvä osa ovat munuaiset.
Nautaa on kokkailtu täällä poikkeuksellisen laajasti. Tilalla ollaan savustettu kieltä, tehty häntäkeittoa ja maksapateeta.
Jopa munuaisista Nybondaksella on lämmin muisto. Aluksi löyhkä keittiössä oli munuaispiirasta kokatessa kammottava.
”Avasin kaikki ikkunat. En muista, montako kertaa kaveri vaihtoi veden sitä tehdessä. Sitten kun syötiin munuaispiirakka, se oli aivan loistavaa.”
”Täytettävä lomake oli sanalla sanoen hirveä.”
Lihan myynti kotitilalta ei ollut aivan mutkaton operaatio.
Elintarvikehuoneistoa varten Nybondaksen tuli tulostaa ja täyttää pitkä kaavake valvontasuunnitelmaa varten.
Täytettävä lomake oli sanalla sanoen hirveä. Noin 50-sivuinen kaavake oli suunnattu ennemmin lihatehtaille, hän kuvailee. Suurin osa täytettävistä kohdista ei koskenut hänen toimintaansa mitenkään.
Lopulta Nybondas kirjoitti vapaamuotoisen hakemuksen elintarvikehuoneistosta ja liitti mukaan pohjapiirustukset.
Leimalla varustetut paperit saapuivat postissa viikkoa myöhemmin.
Tilamyymälälle pitäisi olla oma lomakkeensa, hän sanoo. ”On eri asia, jos esimerkiksi käsittelet lihaa. Siinä tulee niin monta vaihetta.”