Maalaji ja viljelytapa vaikuttavat siihen, mikä pellon pH taso on järkevin

Suomen maaperä on moneen muuhun maailman maahan verrattuna hapanta. Tämän takia viljelykasvien ravinteiden saanti on vaikeutunut. Asian korjaamiseksi on kohtuullisen yksinkertainen keino, kalkitus. Kun pellon pH on alle 6, monet viljelyskasvit kärsivät suoranaisesta ravinteiden puutteesta, vaikka maaperässä kyseisiä ravinteita olisikin.

Kalkituksella pH nousee ja maassa olevat ravinteet vapautuvat kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Tästä voisi äkkiä vetää johtopäätöksen, että mitä korkeampi pellon pH on, sitä parempi tilanne on kasvien kannalta. Suosituksena on pitkään pidetty pH 6,5 tasoa, jota monet viljelijät pitävät liian matalana.

Tavanomaisessa viljelyssä käytettävät väkilannoitteet sisältävät suoloja, joiden hapattava vaikutus vaatii jatkuvaa ylläpitokalkitusta. Kasvien ravinteiden saannin ja pH:n välinen suhde ei ole pelkkä numero, vaan kyseessä on varsin monimutkainen kemiallinen prosessi.

Tarvittavan kalkitusaineen määrä ja laatu eivät riipu pelkästään pH:sta, vaan huomioon on otettava eloperäisen aineen määrä ja maaperän rakenne. Savikot ja runsaasti orgaanista ainesta sisältävät maaperät vaativat enemmän kalkkia samaan pH-muutokseen kuin muut maalajit.

Kalsiitti sisältää kalsiumkarbonaattia (CaCO₃) ja sen magnesiumpitoisuus on alle kaksi prosenttia. Yli kymmenen prosenttia magnesiumia sisältäviä kalkkituotteita kutsutaan dolomiittikalkeiksi.

Dolomiittikalkki sisältää kasveille tärkeää magnesiumia. Mutta siinä piilee myös ongelma. Liika magnesium pellossa ja väärä Ca:Mg-suhde etenkin savimailla heikentää maan rakennetta. Mururakenne huononee ja maan vedenpidätyskyky heikkenee. Myös maan tiivistymisen uhka kasvaa.

Kärsämäkinen luomukarjatilaa pitävä Jari Vierimaa on havainnut, että jos pH nostetaan hyvälle tasolle, mutta ei kiinnitetä huomiota maanäytetutkimusten muihin ravinnetasoihin, näiden arvojen korjaaminen kalkituksen yhteydessä vaikeutuu merkittävästi.

Teollisuuden sivutuotekipsi on toimiva lääke, jos pellon pH on turhan korkea tai magnesiumin määrä pellossa on noussut liian korkeaksi kalsiumin suhteen. Kipsillä voidaan parantaa myös fosforin pidättymistä. Kuvituskuva.  Kuva: Carolina Husu

Kalkitusaineita on useampaa sorttia ja netissä on useita laskureita, joiden avulla kalkitusaineen valinnassa pitäisi osua oikeaan. Ongelma on kuitenkin se, että kalkkia markkinoivilla yrityksillä ei välttämättä ole valikoimissaan kaikkia tuotteita, joilla pH ja hivenravinteiden suhteet saadaan ihanteelliselle tasolle.

Maa-akatemian kasvintuotannon asiantuntia Reijo Käki valittelee sitä, että maatalouskaupassa helposti myydään sitä, mitä varastossa on eikä sitä, mikä kyseisen viljelijän pelloille olisi soveliainta.

Maalaji ja viljelytapa vaikuttavat siihen, mikä pH:n taso on järkevin. Kaura, peruna, ruis ja heinä pärjäävät mukavasti, vaikka pH olisi kuuden pinnassa. Mutta muut viljat, sokerijuurikas ja öljykasvit viihtyvät paremmin pH seitsemän paikkeilla olevassa pellossa.

Monet liian korkeaan pH:n ongelmat liittyvät luomuviljelyyn, missä tilannetta ei voida korjailla kemikaaleilla. Kun pH:ta nostetaan, etenkin mangaani, mutta myös rauta, sinkki ja kupari, muuttuvat kasveille hankalammin käytettävään muotoon.

Näiden hivenravinteiden puutetta voidaan paikata lehtilannoituksella. Mutta tämä aiheuttaa yhden ylimääräisen ruiskutuskeikan pellolle. Toisaalta hivenet voi lisätä tankkiseokseen torjunta-aineruiskutuksen yhteydessä. Mutta luomuviljelyssä tämä konsti ei tietenkään onnistu.

Jos pH on turhan korkea tai magnesiumin määrä pellossa on noussut liian korkeaksi kalsiumin suhteen, teollisuuden sivutuotekipsi on toimiva lääke. Kipsillä voidaan parantaa myös fosforin pidättymistä. Kemiallisen lannoiteteollisuuden sivutuotteena saatava kipsi ei kuitenkaan ole luomussa hyväksytty.