
Suomen läpi muuttavien valkoposkihanhien suojametsästys on viime viikolla lähtenyt käyntiin Pohjois-Karjalassa sekavissa tunnelmissa.
Valkoposkihanhesta saatiin väännön jälkeen riistalaji, mutta sekä metsästäjät että viljelijät pitävät metsästystä koskevia määräyksiä tulkinnanvaraisina, sillä suojametsästys on sallittua vain tietyillä peltolohkoilla.
Vähintään viiden yksilön parvessa esiintyvien valkoposkihanhien ympärivuotinen suojametsästys on sallittua vain pelloilta, joilla sato on korjaamatta. Pelloilla tulee olla myyntiin tai tuotantoeläinten ravinnoksi kasvatettavaa korjaamatonta satoa.
Mikäli yksivuotisen viljelykasvin sato on kokonaan korjattu eikä peltoon ole kylvetty esimerkiksi rehukasvin siementä, ei metsästystä saa kyseisellä pellolla harjoittaa.
”Joka päivä eri puolilta aluetta tulee kysymyksiä, että missä hanhia saa ampua ja missä ei. Suurin ongelma on alueiden pirstaleisuus. Jos täällä on tuhat hehtaaria peltoja, niin niistä 150 hehtaaria on sellaisia, joilla saa hanhia ampua”, Suomen Metsästäjäliiton Pohjois-Karjalan piirin hallitusjäsen ja maanviljelijä Mika Piiroinen laskee.
Lisäksi on otettava huomioon vielä erilliset hanhipellot ja Natura-alueet, joissa hanhia ei saa ampua.
Järjestelmästä on Piiroisen mukaan tehty aivan liian monimutkainen.
”Hirveän työmäärän metsästysseurat tekevät, kun soitellaan maanviljelijöille ja käydään peltoja lohkokohtaisesti läpi ja kysellään, mitä mitä niillä on tarkoitus viljellä. Kaikista pelloista ei vielä tässä vaiheessa vuotta edes välttämättä tiedetä, mitä niille on tarkoitus tehdä”, Piiroinen huokaa.
Suojametsästyksestä huolimatta pellot tulevat kokemaan samanlaisen tuhon kuin aiempinakin vuosina.
Piiroinen uumoilee, että suojametsästyksestä huolimatta pellot tulevat kokemaan samanlaisen tuhon kuin aiempinakin vuosina.
”Itse olin tänään pellolla puolisen tuntia ja ammuin neljä hanhea. Pellolla pitäisi päivystää käytännössä koko valoisan ajan. Heti kun lähdimme pois pellolta, hanhet valtasivat sen.”
Hanhien valtava määrä aiheuttaa toisenkin haasteen.
”Tänäänkin hanhia olisi saatu ammuttua niin paljon kuin patruunoita olisi ollut mukana, mutta eihän siinä ole mitään järkeä. Ei minulla riitä hermot, pakkasessa tilat eikä metsästäjän sielu siihen, että niitä tappamalla tapetaan.”

Piiroinen kertoo, että viimeiset hanhet jatkavat muuttomatkaansa vasta marraskuussa. Jos on pitkä ja lämmin syksy, ei niillä ole mihinkään kiire, koska ne ovat täällä kuin herran kukkarossa.
”Tämä ei voi olla ratkaisu hanhiongelmaan, sillä tämä ei vähennä vahinkoja. Jos tuudittaudutaan tähän, niin vahinkomäärät vaan lisääntyvät.”
Vuonna 2025 hanhien aiheuttamista satovahingoista korvauksia maksettiin jo yli 3,7 miljoonaa euroa.
MTK:n kenttäpäällikkö Timo Leskinen löytää kuitenkin myönteisiäkin näkökulmia suojametsästyksestä.
”Karkottamisen toteutusmahdollisuus välittömästi kun lintuparvi ilmaantuu pelloille on ensiarvoista. Muutoin viljelijöiden pitäisi ennakoida karkotuslupien hakemisen tarvetta ennakkoon”, Leskinen arvioi.