Vinnikainen investoi verkkoihin, joilla torjutaan porkkanakemppejä. Kuva: Kimmo Haimi
Tuottajahinnat junnaavat, kulut kasvavat – avomaaviljelijälle jää käteen entistä vähemmän
Kotimaisten avomaankasvisten ja marjojen viljelijät kamppailevat kannattavuuden rajoilla. Kohonneita tuotantokustannuksia on vaikea viedä kuluttajahintoihin.Tilaajalle
Vihannesviljelijä Ville Vinnikainen kertoo, että kulut ovat nousseet ja tuottajahinnat pienentyneet vuosi vuodelta. Kuva: Kimmo HaimiForssan Savijoella varastoporkkanaa, punajuurta ja nippusipulia viljelevä Ville Vinnikainen summaa kuluneen kasvukauden tavanomaiseksi.
”Korjuukelit ovat olleet hyvät ja esimerkiksi porkkana on onnistunut tänä vuonna.”
Viime vuonna porkkanan kiusana pörräsivät porkkanakempit, joiden vuoksi sato jäi pieneksi. Tänä vuonna Vinnikainen kylvi koko porkkana-alan kemppiverkon alle.
Investointi verkkoon oli iso, mutta toisaalta tavara on nyt laadukkaampaa, Vinnikainen sanoo. Kemiallinen torjunta olisi edullisempaa, mutta vie aikaa, työllistää ja lisäksi tehoaa melko huonosti kemppiin.
Vinnikaisen sadonkorjuu on loppusuoralla lokakuun puolessavälissä. Kaikilla avomaaviljelijöillä tilanne ei ole ollut yhtä onnekas.
”Kasvukausi on ollut hankala erityisesti kesällä korjattaville kasveille, joita ei varastoida, kuten kukka- ja parsakaalille sekä salaattikasveille”, sanoo MTK:n puutarhakasvien asiantuntija Mika Virtanen.
Hän muistuttaa, että alueellinen vaihtelu Suomen kokoisessa maassa on suurta.
Kylmän ja sateisen kevään vuoksi moni istutus epäonnistui ja kasvien kehitys oli hidasta. Hellejakson aikaan heinäkuussa taas siirryttiin kasteluun.
”Sikäli se on ihan tavallista, mutta viime vuosina sään ääri-ilmiöt ovat yleistyneet. Ongelmaksi se muodostuu, kun äärimmäinen säätyyppi tulee päälle pitkäksi aikaa”, Virtanen sanoo.
Tunnelimansikan viljely yleistyy, kertoo HML:n hallituksen puheenjohtaja Tarja Matomäki. Arkistokuva vuodelta 2020. Kuva: Jarno MelaAvomaamarjoilla säätyypin vaihtuminen kylmästä helteisiin aiheutti sen, että marjoja kypsyi kerralla paljon. Se ei kuitenkaan aiheuttanut mansikalla ylitarjontaa, kertoo Hedelmän- ja marjanviljelijäinliiton hallituksen puheenjohtaja Tarja Matomäki.
”Yksittäisillä tiloilla satoa jäi peltoon. Tarjontaan vaikutti enemmänkin se, että keväällä istutetut taimet eivät antaneet täyttä satopotentiaalia kylmän kevään takia. Lisäksi mansikkaa oli maassa vähemmän, sillä edellisenä vuonna avomaalla tuli isot talvivauriot”, Matomäki kertoo.
Isommaksi haasteeksi muodostui työvoiman mitoittaminen, kun poimittavaa oli kerralla paljon.
Mansikan kysyntä pysyi Matomäen mukaan hyvällä tasolla.
”Tuottajahinta pysyi kohtuullisena, mutta kipurajoilla aletaan olla”, hän sanoo.
Kohonneita tuotantokustannuksia on vaikea saada enää siirrettyä mansikan kuluttajahintaan.
Sähkölasku on muutamassa vuodessa 2,5-kertaistunut ja pakkaustarvikkeiden hinta on noussut noin 25 prosenttia.
Vinnikaisen mielestä tuottajan käteen jäävä siivu jää tänäkin vuonna melko ohueksi. Hän ei voi kertoa tarkkoja hintoja, mutta tuottajahinta on laskenut parin viimeisen vuoden aikana.
Kulut puolestaan ovat moninkertaistuneet.
”Sähkölasku on muutamassa vuodessa 2,5-kertaistunut ja pakkaustarvikkeiden hinta on noussut noin 25 prosenttia”, Vinnikainen kuvailee.
Lisäksi palkkakustannukset kasvavat joka vuosi. Vinnikaisen noin 50 hehtaarin tila työllistää ympäri vuoden kahdeksan henkilöä ja kesäaikaan määrä tuplaantuu. Työvoimakustannus on kaikista suurin, sillä kaikkia työvaiheita ei voi koneellistaa.
Vinnikainen viljelee muun muassa varastoporkkanaa. Kuva: Kimmo HaimiKesällä korjattavia vihanneksia viljelevän tilan vuoden tulos on pitkälti tilakohtainen, sanoo MTK:n Virtanen. Osalla satoa jäi peltoon.
”Tällaisille tiloille tulee isommat tappiot.”
Tuotteiden hinnoittelussa on ollut normaalia kesäkauden aikaista vaihtelua. Virtanen toivoisi elintarvikeketjuun läpinäkyvyyttä, sillä kaupan katehaku on tuotteissa ajoittain posketon ja voi heikentää menekkiä.
”Jos viljelijä saa parsakaalista pari euroa kilolta, ja kaupassa se maksaa 7 euroa, niin kyllä tässä taloustilanteessa se jää hyllyyn ja menee hävikkiin.”
Muun muassa parsakaalin kehitys oli alkukesästä hidasta kylmyyden takia. Arkistokuva. Kuva: Jaana KankaanpääVinnikaisen tilalla tuotanto on edelleen kannattavan puolella, vaikka kate onkin pienentynyt vuosi vuodelta.
Tiukkaan talouskuriin kuuluu se, että isommat investoinnit odottavat parempia aikoja. Nyt Vinnikainen yrittää pitää kaluston ja rakennukset kunnossa kohtalaisin kustannuksin, jotta homma voi jatkua.
”Ei tämä kehityssuunta voi ikuisuuksiin jatkua. Kun tulee parempi vuosi, toimintaa voi taas kehittää”, Vinnikainen pohtii.
”Haluan tehdä tätä työtä. Olen ollut tässä hommassa aina mukana, ja olen jo kolmannen sukupolven vihannesviljelijä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
