Teknologia mullisti viljan lajittelun: Värilajittelijan konenäkö syynää jokaisen jyvän yksitellen

Rukiinjyvät vilisevät läpinäkyvillä liukulevyillä.

Jyvien tarkkaa määrää ei tiedä kukaan. Ja koska olemme Suomen suurimmalla ruismyllyllä, voinee todeta, että niitä on joka tapauksessa enemmän kuin laskea kannattaa.

Fazerin myllyllä Lahdessa hyödynnetään viljan lajittelussa konenäön apua.

Kamerat kuvaavat jyvien vuota ja suhauttavat tummat yksilöt pois paineilman avulla.

Tummista jyvistä osa on torajyviä: Myrkyllinen, sienen aiheuttama torajyväpahka muodostuu tähkään pölytyksen epäonnistuttua.

Myllylle toimitettavassa rukiissa torajyvien suurin sallittu pitoisuus ja vastaanottoraja on 0,30 prosenttia, kertoo Fazerin viljanhankintajohtaja Tero Hirvi.

Pääosa torajyvistä postetaan ensin mekaanisilla lajittelijoilla. Loput seulotaan pois värilajittelijalla.

Värilajittelijan tehtävä on poistaa poikkeavan väriset jyvät. Rukiilla tummat jyvät ovat pääasiassa torajyviä. Kuva: Sanne Katainen

Fazerilla uusinta teknologiaa edustaa vuonna 2013 käynnistetty kauramylly.

Myös kaura kuljetetaan puhdistuksen ja kuorinnan jälkeen värilajittelijan syyniin. Se erottelee pois tummat ytimet.

Jos ne pääsisivät jalostukseen saakka, tuloksena olisi tummia hiutaleita.

Sateinen sää puintiaikaan lisää hometoksiinien ja tummien jyvien riskiä.

Tällä satokaudella puinnit ovat vielä alkutekijöissään, mutta tummaa jyvää tulee olemaan enemmän kuin yleensä, Hirvi mainitsee. Kaurat ovat kärsineet sateista: jälkiversontaa on havaittu tavallista suurempia määriä.

Vastaanottokelpoisen kauran osuus ennakkonäytteissä vaihtelee suuresti vuodesta toiseen: Hyvänä vuonna luku voi olla 95, huonona vain 75 prosenttia.

Pahimpina vuosina hometoksiinit voivat jättää neljänneksen myllylle tarjottavasta kaurasta laaturajojen ulkopuolelle.

Koneita on työn touhussa muitakin: Yksi laite heiluu kuin olisi joutunut Zetorin tanssilattialle.

Se on kivenerottaja, jonka mekaaninen heilunta erottaa jyvien seasta pois pikkukivien lisäksi esimerkiksi muiden kasvien siemeniä.

Viljan lajittelussa hyödynnetään myös magneetteja. Jos puimurista on esimerkiksi irronnut pultti, se ei päädy viljavirrassa esipuhdistusta pidemmälle.

Kivenerottajan heilunta erottelee viljasta pois pikkukivien lisäksi esimerkiksi vieraiden kasvilajien siemeniä. Kuva: Sanne Katainen

Jos ilmaan aukeaisi aikaikkuna, jonka kautta voisi kurkistaa suomalaiseen myllyyn 20 vuotta sitten, olisi näky tyystin toisenlainen.

Värilajittelun sijaan erottelu oli puhtaasti mekaanista.

Sen sijaan vastaanottorajat olivat osin tiukempia. Teknologian kehitys on siis helpottanut myös viljelijän työtä.

Toisaalta laatuvaatimukset asiakkailta ovat vuosien saatossa kiristyneet ja EU:n asettamat raja-arvot esimerkiksi torajyvien osalta tiukentuneet, Hirvi kertoo.

Laborantti Janita Kurkela tarkistaa vastaanotetusta viljasta otettuja näytteitä. Kuva: Sanne Katainen

Mutta mihin laaturajoja enää tarvitaan, jos värilajittelija ja muut laitteet pystyvät erottelemaan kelvolliset jyvät muusta tavarasta?

Lajittelun haasteena on, että sen mukana menetetään myös käyttökelpoista viljaa, Hirvi toteaa. ”Mitä likaisempaa vilja on, sen enemmän hukkaa syntyy ja sitä haastavampaa lajittelu on.”

Ennen kuin vilja pääsee värilajittelijan tarkastukseen, sen laatua on syynätty jo useaan otteeseen.

Ensin tarkistetaan viljelijän lähettämä ennakkonäyte, sitten kuorman kyydistä otettu näyte ja lopuksi viljavirrasta otettu näyte.

Hinnoittelu tapahtuu viljavirrasta otetun näytteen perusteella. Myös myllärit ottavat näytteitä tuotannon eri vaiheissa.

”Viljelijän rooli korkean laadun takaajana on edelleen todella tärkeä.”

Kylvösiemenen lajittelussa käytettävä tekniikka on perinteisempää.

Seulalajittelijat erottelevat pois isot ja pienet siemenet, mainitsee Hankkijan tuoteryhmäpäällikkö Tuomas Uusitalo. Pöly sekä kasviroska saadaan pois puhalluksen avulla.

Näin siemenestä saadaan tasalaatuista.

Automaatiota hyödynnetään punnituksessa.

Konenäön käyttö on Hankkijalla ulkoistettu. Jos esimerkiksi torajyvää tavataan, erä voidaan käyttää värisilmälajittelijalla. ”Tarve on ollut vähäistä”, Uusitalo virkkoo.

Yleisempi syy hylkäyksiin on heikko itävyys.

Kylvösiemenellä sallitut torajyväpitoisuudet ovat vastaanotettavassa viljassa elintarvikeviljaa pienemmät.

Myös puhtaus on keskeistä. Jos toimitettavan kylvösiemenen joukossa on liikaa vieraita viljalajeja, lajittelutappiot kasvavat liikaa.

Erästä ei saada laadukasta siemenviljaa, Uusitalo toteaa.