Hehtaaritukien asteittainen alentaminen auttaisi aktiiviviljelijöitä enemmän kuin tukien tuotantosidonnaisuuden lisääminen

Säännöllisin väliajoin yhteiskunnalliseen keskusteluun nousevat maataloustukien maksuperusteet ja se, pitäisikö tuki kohdistaa vain ruuantuotannolle.

Nykytilanteessa olisi vaikea suositella tuotantomääriin sidottujen maataloustukien lisäämistä, sanoo maatalouspolitiikan tutkimusprofessori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskus Lukesta.

”Tuotantosidonnaisten tukien lisääminen olisi silloin perusteltua, kun yhteiskunta haluaa lisätä tuotantoa. Nyt lisätuotannolle ei ole tarvetta, sillä ruuan tuotantoa ja tarjontaa riittää. Tässä tilanteessa tuotantoon sidotut tuet pilaisivat markkinan ja laskisivat tuottajahintoja”, Niemi sanoo.

Toisen maailmansodan jälkeen tilanne oli erilainen. Silloin oli ruuasta pulaa ja tarve kasvattaa tuotantoa. Siihen tuotantomääriin sidotut tuet olivat ratkaisu.

1980- ja 1990-luvuilla tuotantosidonnaiset tuet aiheuttivat ylituotantoa, jota purettiin EU:sta maailmalle muun muassa vientitukien avulla. Se aiheutti kustannuksia ja maailmalla kritisoitiin EU:n aiheuttamaa hintojen poljentaa.

Lisäksi maataloustuista valuu aina osa ketjun muille osapuolille.

Ylituotannon aiheuttamista monista ongelmista on EU:ssa päästy 2000-luvulla eroon. Maatalouspolitiikasta on tehty markkinalähtöisempää muun muassa irrottamalla tukia tuotannosta.

Suorien hehtaariperusteisten tukien idea on, että viljelijä päättää silloin tuotantomääränsä sen perusteella, mille markkinoilla on kysyntää. Eli tuotantoa lisätään tai vähennetään sen mukaan, miten tuottajahinta vaihtelee. Hinnat taas vaihtelevat kysynnän ja tarjonnan tasapainon mukaan.

Eivät hehtaariperusteiset tuetkaan ongelmattomia ole, Niemi toteaa.

Osa niistäkin valuu maatalouden ulkopuolelle ja tuet nostavat pellon hintaa. Pellon korkea hinta hidastaa rakennekehitystä ja laajentavien tilojen kehittymistä.

”Hehtaariperusteisten tukien vuoksi viljelyssä pidetään suurempaa peltoalaa kuin olisi tarpeen”, Niemi sanoo. Se heikentää maatalouden tuottavuutta ja tehokkuutta.

Toisaalta viljelyssä pysyvä ylimääräinen ala vahvistaa ruokaturvaa. ”Markkinat määräävät nykyisen tuotannon määrän. Tukien avulla säilytetään nykyistä tarvetta suurempaa viljelyalaa hyvässä kunnossa, jolloin potentiaalia on olemassa, jos tuotantoa tarvitaan joskus lisää.”

Niemi muistuttaa, että noin neljäsosa Suomessa maksettavista maataloustuista on edelleen tuotantoon sidottuja.

Pääosa niistä on kohdistettu maidon ja naudanlihan tuotantoon. Ne ovat olleet tärkeitä pitämään tuotantoa yllä koko maassa.

Kasvintuotannossa tuotantosidonnaisia tukia maksetaan valkuaiskasveille, sokerijuurikkaalle ja tärkkelysperunalle.

Koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ovat nostaneet ruokaturvan julkiseen keskusteluun.

”On mielenkiintoista nähdä, millaista keskustelua EU:n jäsenmaiden välillä aletaan käydä seuraavasta cap-uudistuksesta. EU:n Pellolta pöytään -strategiassa on kunnianhimoiset ympäristö- ja ilmastotavoitteet, mutta ruokaturvan painottaminen todennäköisesti nousee tässä maailmantilanteessa”, Niemi pohtii.

Euroopassa ruuan tuotantomäärät ovat kaikesta hintojen heilunnasta huolimatta säilyneet riittävinä. Myös maailmanlaajuisesti ruuan tarjontaa on riittänyt ja hinnat siten laskeneet viime kevään piikistä.

Tuotantoaan laajentavia ja ruuantuotantoon tiukasti keskittyviä tiloja auttaisi Niemen mukaan hehtaaritukien asteittainen alentaminen.

Tukien alentaminen toisi peltoa myyntiin ja siten pellon osto- ja vuokrahinnat laskisivat. Kustannusten lasku olisi aktiivituottajien etu.

Niemi katsoo, että ravinnonsaanti turvataan pitkälti markkinoiden kautta. Tukitoimilla sen sijaan täytyy varmistaa yhteiskunnan haluamat ympäristö-, ilmasto-, maisema- ja eläintenhyvinvointitavoitteet.

Ympäristö- ja ilmastotoimissa pitäisi Niemen mukaan siirtyä kustannusperusteisista tuista tulosperusteisuuteen. Viljelijä voisi tällöin hyötyä, jos pienillä kustannuksilla saa aikaan paljon myönteisiä tuloksia.

Ongelmana on, että maatilojen päästöjä ei pystytä nykyisin mittaamaan tilakohtaisesti eikä tuloksia siten toteamaan.