
Kukkivat kaistat pelloilla tarjoavat ravintoa pölyttäjille sekä tuhohyönteisten luontaisille vihollisille. Viljely-ympäristön monimuotoistaminen onkin yksi keino kasvintuhoojien hallintaan ja luontokadon torjuntaan.
”Jo kolmen kasvilajin seos – härkäpapu, rehuvirna ja hunajakukka – lisäsi hyötyhyönteisten esiintymistä kaalilohkoilla”, kertoo tiedotteessa erikoistutkija Sari Himanen Luonnonvarakeskus Lukesta.
Himasen mukaan Lukessa on tutkittu kukkivien kasvustojen merkitystä tuholaisten luontaisten vihollisten tukemisessa. Kukkivissa seoskasvustoissa on testattu monia eri kasvilajiyhdistelmiä viherlannoituskasveista niittykasveihin.
Tutkimuksissa on todettu, että kukkivat kaistat eivät haitanneet pääsatokasvin viljelytoimia tai lisänneet havaittavasti tuholaisongelmia.
”Kukkakaistojen lisäksi peltolohkotason kasvimonimuotoisuutta voidaan lisätä sekaviljelyllä”, Himanen kertoo.
”Esimerkiksi kevätrypsin ja härkäpavun kaistasekaviljely on kiinnostava menetelmä ajatellen niin pölyttäjien kuin kasvintuholaisten luontaisten vihollisten esiintymistä ja niiden tuottamien ekosysteemipalvelujen vahvistamista viljelyalueilla.”
Kukkakaistojen yksi tavoite on tarjota tuholaisten luontaisille vihollisille ravinnoksi mettä ja siitepölyä sekä kasveja syöviä hyönteisiä. Tuholaiset eivät kuitenkaan saa runsastua kukkakaistoilla.
”Kokeissa jätimme virnat pois kaalipeltojen seoksista kolmantena vuonna, sillä niissä havaittiin runsaasti Lygus-suvun luteita. Niistä peltolude on vihanneksille haitallinen”, kertoo tiedotteessa Luken erikoistutkija Anne Nissinen.
Kukkakaistalle ei saisi muodostua rikkakasveista ongelmaa. Siksi yksivuotisissa seoksissa on tärkeää, että kasvit lähtevät nopeasti kasvuun.
Vihannesviljelmillä on hyvä suosia monivuotisia monimuotoisuuspeltoja ja -kaistoja, joilla voidaan edistää hyödyllisten hyönteisten lajimäärää. Pelloille ja kaistoille on hyvä kylvää monilajisia kotimaisia niittykasviseoksia, Luke suosittelee.