Kotimainen broileri kerää palkintoja näiden syiden vuoksi – ”Suomella on positiivinen ongelma”

Torkon tilan broilerihallissa Ylistarossa on rauhallinen tunnelma, vaikka siellä täällä onkin pieniä ”kukkotappeluita”. Parin viikon ikäisillä broilereilla riittää virtaa kisata keskenään ja kylpeä pehkussa.

Kuiva pehku on yksi suomalaisen broilerintuotannon kivijalka. Kylpymahdollisuuden lisäksi broilereiden jalat pysyvät kunnossa, mikä on painavalle linnulle erittäin tärkeää.

Broilereiden jalkapohjapisteet (jalkapohjaindeksi) ovatkin keskeinen mittari broilereiden hyvinvoinnin ja kasvuolojen, erityisesti pehkun kuivuuden, seurannassa.

Keskuslämmitys pitää pehkun kuivana ja broilereiden jalat terveinä. Matti Torkko pitää käsissään pariviikkoista broileria. Kuva: Päivi Karjalainen

Pehku ei pysy kuivana itsestään, mistä päästään suomalaiseen erikoisuuteen: broilerihallien vesikiertoinen patterilämmitys. Sitä suomalaiset Broilernet-hankkeessa mukana olevat ovat esitelleet EU-pöydissä esimerkkinä suomalaisen broilerintuotannon hyvistä käytännöistä.

Suomesta hankkeessa on mukana Helsingin yliopisto ja Suomen Siipikarjaliitto.

Vesikiertoinen lämmitys uusiutuvalla energialla on tuonut Suomelle voiton hankkeen säännöllisesti järjestämissä kilpailuissa. Voitto heltisi kategoriassa lääkkeiden käytön vähentäminen.

Torkon tilan broilerihalliin mahtuu kerrallaan 65 000–70 000 lintua. Kuvan broilerit ovat parin viikon ikäisiä.  Kuva: Päivi Karjalainen

Samassa kategoriassa on Suomelle tullut toinenkin voitto. Niin sanottu all in all out -käytäntö on voittanut stressin vähentäminen harvennuksessa -kategoriassa.

Tuotannossa, jossa lintuja harvennetaan, niitä on alunperin huomattavasti enemmän kuin all in all out -kasvatuksessa, kertoo eläinlääkäri Päivikki Perko-Mäkelä Atrialta.

Harvennuksessa osa linnuista teurastetaan, kun laskennallinen maksimineliökuorma saavutetaan.

”Harvennusta voidaan tehdä jopa 2–3 kertaa kasvatuksen aikana. Tavoitepainoa ei ole vaan kasvatetaan koko ajan täysillä ja harvennetaan, kun neliökuorma tulee vastaan.”

Suomessa broileriparvia ei harvenneta, vaan koko parvi kasvatetaan tavoitepainoon ja lähetetään samaan aikaan teuraaksi.

Vesinippojen korkeus on tärkeä, jotta broileri ylettyy juomaan. Pariviikkoisten lintujen sulkapeite on vasta kasvamassa.  Kuva: Päivi Karjalainen

Kunniamainintoja suomalainen broilerintuotanto on saanut vesinippalinjojen desinfioinnista, uusiutuvan energian sekä aurinkopaneelien käytöstä sekä hiilijalanjäljen laskemisesta.

Suomen esittelemät hyvät käytännöt ovat olleet jo vuosia osa kaikkien noin suomalaisen 170 broileritilan arkea. Tämä on monille hankkeessa mukana oleville ulkomaalaisille tahoille ollut yllätys, kertovat Perko-Mäkelä ja siipikarja-asiantuntija Katariina Latva Siipikarjaliitosta.

Ihmetystä ulkomailla aiheuttaa myös se, miten suomalaiset onnistuvat kasvattamaan tuotantopolven broilereita ilman lintujen lääkitsemistä antibiooteilla. Samoin meikäläisen lihaketjun salmonellattomuus on asia, joka ei muualla onnistu.

Torkon tilalla on show room, jonka lasin takaa voi katsella broilereiden elämää. Kuvassa broilereita katselee Atrian eläinlääkäri Päivikki Perko-Mäkelä. Kuva: Päivi Karjalainen

Lopulta kyse on olosuhdehallinnasta, Perko-Mäkelä kiteyttää. Broilerilla on oltava hallissa juuri oikeanalainen valaistus, lämpötila ja ilmastointi. Vesinippojen ja rehujen on oltava oikealla korkeudella.

Suomalaisen broileriketjun kokonaisnäkemystä ja suunnitelmallisuutta korostaa myös projektisuunnittelija Miina Tuominen-Brinkas Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta.

Suomessa pyritään ottamaan huomioon lintujen hyvinvoinnin ja terveyden lisäksi tuotannon vaikutukset ympäristöön, Tuomnen-Brinkas toteaa.

Kuivassa pehkussa on hyvä kylpeä tai levätä lajitoverin vieressä.  Kuva: Päivi Karjalainen

Broilernet-hankkeen kautta suomalaiset broilerintuottajat saavat tietoa muiden maiden hyvistä käytännöistä.

Suomalaiset voisivat ottaa oppia ainakin vakavien siipikarjatautien torjumisesta ja tukahduttamisesta.

”Suomella kun on se positiivinen ongelma, ettei täällä ole ollut esimerkiksi lintuinfluenssaa tuotantosiipikarjassa”, Perko-Mäkelä toteaa.

Ala yhdessä viranomaisten kanssa harjoittelee vakavien eläintautien varalta. Käytännön kokemusta suomalaisilla ei kuitenkaan ole esimerkiksi suurten lintumäärien lopettamisesta nopeasti tilanteessa, jossa niitä ei voi taudin takia viedä teurastamolle.

Automaattivaaka punnitsee lintujen painoa ja tarjoaa samalla tähystyspaikan uteliaille broilereille  Kuva: Päivi Karjalainen

Virikkeiden käytöstä broilerihalleissa voisi Suomessa ottaa oppia, Tuominen-Brinkas sanoo. Toisena esimerkkinä hän nostaa esiin erilaiset tasot, joilla linnut voivat olla. Hän kuitenkin muistuttaa, että jos halliin tuodaan virikkeitä tai tasoja, niitä pitää huoltaa ja puhdistaa säännöllisesti.

Kolmantena Tuominen-Brinkas ottaa esiin ilmaston lämpenemisen vaikutukset broilerintuotantoon.

Suomea etelämpänä kesät ovat entistä kuumempia, joten muista maista voi saada tietoa siitä, millaista teknologiaa on tarjolla broilereiden hyvinvoinnin takaamiseksi sään äärioloissa.

”Suomessa on osattava hallita ääripäät; kesällä voi olla 30 astetta lämmintä ja talvella saman verran pakkasta”, sanoo Laura Leskelä, joka pitää Torkon broileritilaa yhdessä puolisonsa Matti Torkon kanssa. Kuva: Päivi Karjalainen