Tuottajalle jää tutkitusti luu kouraan: Viljan ostajat maksavat järjestelmällisesti myöhässä

Viljakaupan yleisin ongelma ovat ostajien viivästyneet maksut, kertoo elintarvikemarkkinavaltuutetun viljantuottajille suunnattu kysely.

Vastanneista viljelijöistä 73 prosenttia koki, ettei tilityksiä tehdä elintarvikemarkkinalain mukaisessa 14 päivän maksuajassa. Kolmannes vastaajista kertoi, ettei maksua tehty aikataulussa silloinkaan, kun maksuajasta oli erikseen sovittu ostosopimuksessa.

Koottujen vastausten mukaan yleisin viljatilityksen maksuaika on 15–30 päivää. Lain mukainen maksuaika näyttää kyselyn valossa pikemminkin poikkeukselta kuin vakiintuneelta käytännöltä.

Pitkät maksuajat näkyvät viljelijälle ennen kaikkea kassavirtapulana. Tuotantopanosten laskut erääntyvät nopeasti, mutta viljasta saatavia tilityksiä joudutaan odottamaan viikkoja. Maksuvalmiuteen ja rahoituskustannuksiin liittyvät ongelmat korostuvat etenkin suuremmilla tiloilla.

Odottelu vaikeuttaa juoksevien menojen hoitoa, lisää rahoituskustannuksia ja hankaloittaa toiminnan suunnittelua. Vastaajien kokemuksissa toistuu ajatus siitä, että viljelijä joutuu käytännössä rahoittamaan ostajaa.

Suuri osa vastaajista ei ollut neuvotellut maksuajoista ostajan kanssa lainkaan, ja runsas kolmannes uskoi, ettei neuvottelu ole edes mahdollista. Niistä, jotka olivat neuvotelleet, liki puolet pääsi haluamaansa lopputulokseen.

Maksuaikojen jälkeen toiseksi eniten ongelmia liittyy sopimusehtojen yksipuolisiin muutoksiin. Vastaajat kuvasivat esimerkiksi laatuhinnoittelun epävarmuutta, vastaanotto- ja noutoaikojen siirtelyä sekä hinnan alentamista vedoten erilaisiin virheisiin.

Tuottajat kokevat, että ehtoja voidaan muuttaa kesken kauden ja että analyysit ovat ostajan hallinnassa, mikä lisää epävarmuutta hinnoittelusta ja sopimusten toteutumisesta.

Elintarvikemarkkinavaltuutetun olemassaolosta tiesi 61 prosenttia vastaajista. Kuvassa viranhaltija Jarno Sukanen MT:n studiossa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Samaan kokonaisuuteen liittyvät myös tilausten arvaamattomat peruutukset. Raportissa kerrotaan tilanteista, joissa ostaja ei nouda viljaa sovitusti, vetäytyy kaupasta markkinatilanteen muuttuessa tai ilmoittaa muutoksista liian myöhään.

Lisäksi vastaajat nostivat esiin rahtikustannusten epäreilun jakautumisen, DON-toksiinimittausten ja muun laadunmäärityksen epävarmuuden sekä ostajien vahvemman markkina-aseman.

Viljelijät kokevat ostajien myös vaativan yhä enemmän lohkokohtaisia tietoja, viljelykirjanpitoa ja muita lisäselvityksiä ilman erillistä korvausta.

Kirjalliset sopimuksetkaan eivät kata koko kenttää. Kaksi kolmesta vastaajasta kertoi, että tuotantosopimus on tehty kirjallisesti. Pienimmistä tiloista vain joka viidennellä oli kirjallinen sopimus. Raportin mukaan tarkat kirjalliset sopimukset näyttävät liittyvän siihen, että sovituista maksuajoista pidetään paremmin kiinni.

Elintarvikemarkkinalain vaikuttavuuteen vastaajat suhtautuvat selvän kriittisesti. Jopa 80 prosenttia katsoi, ettei laki ole parantanut tavarantoimittajien asemaa lainkaan. Elintarvikemarkkinavaltuutetun olemassaolosta tiesi 61 prosenttia vastaajista.

Yleisin este toimenpidepyynnön tekemiselle on kokemus siitä, etteivät viranomaiset pysty auttamaan. Lisäksi vastaajat pelkäävät liikesuhteen menettämistä tai pitävät prosessia monimutkaisena.

Raportin johtopäätös on, että viljakaupan maksuaikakäytäntöjä pitää selvittää tarkemmin keskustelemalla sekä viljantuottajien että ostajien kanssa.

Elintarvikemarkkinavaltuutettu aikoo kohdentaa ohjeistusta ja neuvontaa erityisesti maksuaikoihin ja ehtojen yksipuolisiin muutoksiin. Tarvittaessa käytössä ovat myös lakisääteiset sanktiot ja julkinen paine.

Kyselyyn vastasi 653 viljelijää marras–joulukuussa 2025. Raportin mukaan vastaajissa painottuvat keskimääräistä ammattimaisemmat ja suuremmat tilat, jotka myyvät viljaa usealle ostajalle. Silti liki kolme neljästä vastaajasta koki viljakaupassa ongelmia vähintään jonkin verran, ja joka kolmas paljon tai erittäin paljon.

Katso kyselyn tulosraportti tämän linkin takaa.