Näin ruoan vientiä edistetään politiikan kautta – ”Jos Suomessa ei saada katetta, otetaan se sitten muualta”, sanoo maatalousattasea

MTK:n asiantuntijaeläinlääkäri Jenni Kiilholma lähtee elokuussa Etelä-Korean Souliin Suomen maatalousattaseaksi ulkoministeriön palvelukseen.

Maatalouden erityisasiantuntijana hän edistää suomalaisten elintarvikkeiden ja ruokainnovaatioiden vientiä eritoten Etelä-Koreassa ja Japanissa mutta myös muissa Aasian maissa tarpeen vaatiessa.

Maakuvatyön lisäksi attasea osallistuu elintarvikeviennin viranomaisneuvotteluihin ja tekee kahden maan välisiä sopimuksia osana Ruokaviraston ja maa- ja metsätalousministeriön neuvotteluja.

Sopimusten ja todistusten avulla voidaan siis saada suomalaisia tuotteita kohdemaan markkinoille. Lisäksi attasea toimii kohdemaan asiantuntijana esimerkiksi lainsäädäntöön liittyen.

Kiilholma on ollut aiemmin attaseana Etelä-Afrikassa kolmen ja puolen vuoden ajan. Siellä hän neuvotteli Suomelle vientiluvat sianlihalle ja lisäsi Suomen tunnettuutta kuluttajille esimerkiksi sosiaalisen median ja suurlähetystön projektien kautta.

Aasian maissa Suomen valtteja ovat esimerkiksi tiukat elintarvikevalvonnan säännöt sekä uudet innovaatiot. Esimerkiksi Etelä-Koreassa terveysväittämiä sisältävät tuotteet kiinnostavat valtavasti. Suomesta saadaan myös esimerkiksi kauraa ja kasviproteiineja.

Suomen erikoisvaltteja ovat myös esimerkiksi kananjalat. Suomalaisen siipikarjan jalkapohjaterveys on maailman huippua, mitä korealaiset ovatkin hehkuttaneet Suomen vierailuilla.

Kiinassa taas on kysyntää sianpäille ja -saparoille, joita ei Suomessa katkota pois. Pekingissä tätä vientiä edistää attasea Anna-Stiina Antola.

Kiilholmasta ruoan vienti voisi olla merkittävä ratkaisu suomalaisen maatalouden ongelmiin. Hänestä on murheellista, että ruoantuotanto ole enää Suomessa niin kannattavaa.

”Jos Suomessa ei saada täällä tuotetulle ruualle katetta, niin otetaan se sitten muualta”, hän toteaa.

Kiilholma arvioi, että Suomella on positiivinen tahtotila viennin edistämiseen, mutta konkretia puuttuu.

”Nyt tarvittaisiin strategisia investointeja ja älykkäitä ratkaisuja. Pidetään myös silmät auki, ettei käy niin kuin Venäjän kanssa”, Kiilholma sanoo.

Hän viittaa tällä myös esimerkiksi Kiinan kauppaan liittyviin riskeihin. Kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin.

Kiilholmasta ruokadiplomatia on alikäytetty mahdollisuus, ja suomalaista ruokaa tulisi käyttää kaikissa edustamistilaisuuksissa. Italian ja Ranskan tapaan kannattaisi edustaa omaa maataan niin tarjoiluiden kuin tuotepakettien kautta.

Lisäksi viranomaisilla on vientitoiminnassa iso merkitys. Sopimusten on oltava kunnossa, joten resursseja tarvitaan myös virastoihin. Esimerkiksi jos Ruokavirastosta vähennetään työvoimaa, vientiprosessit hidastuvat.

Kiilholma haastaakin yritykset satsaamaan vientiin myös EU:n ulkopuolelle ja pohtimaan esimerkiksi Afrikan kasvavan maanosan mahdollisuuksia.

”Tässä olisi nyt tuhannen taalan paikka lähteä mukanani Aasiaan!”