
ABC-laidunnus on Irlannissa yleinen tapa laiduntaa lypsykarjaa. Sitä voi soveltaa Suomeen, kertoo Osuuskunta Länsi-Maidon kehityspäällikkö Anu Ellä, joka kävi Irlannissa tutustumassa kyseiseen laidunnusstrategiaan.
Kirjaimet A, B ja C kuvaavat eri laidunlohkoja. Irlannissa homma toimii siten, että lehmät pääsevät kolme kertaa päivässä älyporttien kautta kunkin alueen vuorossa olevalle syöttölohkolle. Uudelle lohkolle kuljetaan aina lypsyrobotin kautta kahdeksaksi tunniksi kerrallaan.
Irlannissa ABC-laidunnuksesta on kokemusta jo yli 10 vuoden ajalta. Sitä hyödyntävät tilat ovat 2–3 robotin maitotiloja. Joukossa on sekä tavanomaisia että luomussa olevia tiloja.
”Laidunnurmi voisi Suomessa tuottaa yhtä suuren ja laadukkaan sadon kuin säilörehunurmikin, kunhan kasvien kasvurytmiä kunnioitetaan.”
Laidunalueiden ei ole pakko olla navetan välittömässä läheisyydessä.
”Esimerkiksi yksi alue voi olla reilusti kauempana. Irlannissa se tarkoittaa, että karja kävelee jopa 1,5 kilometrin päähän”, sanoo Ellä.
Monilta suomalaistiloilta saattaa löytyä potentiaalisia laitumia vaikkapa metsän tai järven takaa, jos ei rajoita ajatusta laitumista vain aivan navetan viereen. Nopeassa kierrossa kulkua samalle laitumelle ei tule niin usein eikä lehmän koko aika siten mene laitumelle kulkemiseen.
Irlannissakaan ei Ellän mukaan ole valtavia peltoaukeita vaan kulkureittejä tehdään sinne mihin tarvitsee, vaikkapa metsän läpi.
”Pontti on se, että jokaisella syöttölohkolla on hyvää laidunnurmea, joka houkuttaa siirtymään kohteeseen. Laidunnurmea on kuitenkin kerrallaan niin vähän, että lehmiä kiinnostaa kävellä takaisin robotille lypsylle”, Ellä sanoo.
Toimiakseen ABC-laidunnus vaatii helpoimmillaan älyportin, joka on sijoitettu lehmien poistumisalueelle robotilta.
Portit ohjelmoidaan vaihtamaan laidunlohko esimerkiksi tietyllä kellonlyömällä. Irlannissa se on kahdeksan tunnin välein uudelle laitumelle, mutta se toimisi myös siten, että osa ohjatusta kulusta on muualle kuin laitumelle.
”Lehmälle on ehdollistuttava, että kun robotilta lähtee, kiinnostava uusi kohde odottaa.”
Suomessa laidunta ei nähdä välttämättä ruokinnallisena arvona. Usein ylimääräistä peltoa ei ole, vaan olemassa oleva ala on korvamerkitty säilörehulle.
”Laidunnurmi voisi Suomessa tuottaa yhtä suuren ja laadukkaan sadon kuin säilörehunurmikin, kunhan kasvien kasvurytmiä kunnioitetaan.”
Irlannissa lehmien ruokinta perustuu käytännössä laidunnukseen ja muutamaan kiloon väkirehua lehmää kohden. Kasvukausi on Suomea pidempi.
”Säilörehun tarve on siellä lähinnä umpikaudella. Tiloilla ei ole erikseen säilörehulohkoja vaan säilörehu tehdään liian pitkäksi eli heikkolaatuiseksi päässeestä laitumesta.”
ABC-laidunnusta voi soveltaa Suomeen jo pienellekin laidunalalle, Ellä huomauttaa.
”A-alue voisi olla esimerkiksi lähilaidunlohkoilla, B-alue kaukaisemmilla lohkoilla ja C-alue säilörehuruokinta ja vaikkapa metsälaidun.”
Kukin syöttölohko pääsee tällaisella nopealla syöttörytmillä syötön jälkeen heti toipumaan ja säästyy jatkuvalta tallaukselta.
Tärkeää on suunnitella mukaan myös nurmen uudistuskierto, esimerkiksi kylväen viidesosan laidunalasta uudelleen aina loppukesällä, Ellä sanoo.
”Laidunnus ei saa kuitenkaan elämää suurempi show, vaan pitää homman simppelinä ja omalle tilalle sopivana.”
Kauempana olevia laitumia ei kannata turhaan pelätä, Ellä sanoo.
”Panostaa kulkureitteihin. Niiden ei tarvitse olla leveitä, vaan pienryhmissä kulkevat lehmät liikkuvat 1–2 metrinkin levyisillä reiteillä.”
Lehmät eivät jää kapealle reitille jumittamaan, kun juomakuppeja on riittävästi.
Kulkureitit eivät myöskään muutu kuravelliksi sateella, kun ei toistuvasti tallata samaa paikkaa. Kesähelteillä laitumelle menon voi ohjelmoida vain illaksi tai yöksi, varsinkin jos navetasta löytyy päiväsaikaan lehmien oloa helpottavat viilennyspuhaltimet.
”Laidunnus ei saa kuitenkaan elämää suurempi show, vaan pitää homman simppelinä ja omalle tilalle sopivana”, Ellä sanoo.