

Suorakylvö ja nurmentuotanto voivat olla varsin toimiva yhdistelmä, kunhan rohkeutta ja kokeilunhalua ei puutu.
Jari Heiskasen tilalla Sonkajärvellä nurmentuotantoa on harjoitettu suorakylvön periaattein jo 20 vuoden ajan.
Yhden robotin maitotilalla on viljelyksessä noin 100 hehtaaria, josta ohralla on noin 30 hehtaaria ja loput nurmella. Nurmialaan kuuluu säilörehu, kuivaheinä ja laidunala.
Siirtoon houkuttivat aikoinaan kiviset pellot, työn säästö ja polttoaineen kulutuksen vähentäminen. Muutosta varten tilalle hankittiin Vieskan Metallin VM 300 -suorakylvökone.
”Multavuus alkoi hyvin nousta ja hiiltä sitoutua”, Heiskanen kertoo. ”On kuljettu omia polkuja.”

Märkyys ei ole Heiskasen mailla ongelmana.
Pikemminkin haasteena on vedenpidätyskyky. Hietamoreenimailta kosteus kaikkoaa herkästi.
Sitä ja muita ominaisuuksia on parannettu monilajisilla, syväjuurisilla nurmilla. ”Aikaisemmin oli pelkkää timotei-nurminataa.”
Kuivuuteen on auttanut myös niittokorkeuden nosto 12—15 senttiin. Etenkin kuivina kesinä riittävä korkeus ehkäisee juuriston surkastumista.
Nurmet lopetetaan glyfosaatin avulla ja perustetaan suojaviljaan. Kyntöä ei ole tehty enää suorakylvöön siirtymisen jälkeen ollenkaan.
”Karkeiden maiden muokkaaminen olisi ihan turhaa”, Heiskanen sanoo.
Tilalla lähdetään timotei-nurminata-ruokonata-raiheinäseoksesta, jota täydennetään ensimmäisenä tai toisena vuonna.
Lisänä on apilalajikkeita, sinimailasta ja sikuria.
Täydennyskylvöllä nurmen kiertoa on saatu pidennettyä neljään, joskus viiteenkin vuoteen.
”Monipuoliset nurmet ovat olleet hyviä meidän maalle. Poudankestävyys on paremman maan rakenteen, ja sitä kautta juuriston, myötä parantunut.”

Hiljattain tila muutettiin yhtymäksi.
Poika on siirtymässä johtoon vaiheittaisessa sukupolvenvaihdoksessa.
Säilörehun korjuu tapahtuu urakoitsijoiden tuella. Rehu ajetaan kosteana laakasiiloihin.
”Urakoitsijalla on ajosilppuri ja siihen tarvittavat perusyhdistelmäkoneet. Meillä itsellä koneketjuja ei varsinaisesti ole.”
Taustalla vaikutti navettainvestoinnin aikoihin romahtanut maidon hinta.
”Tultiin siihen tulokseen, ettei kannata omiin koneisiin panostaa.”
”Joka henkäyksessäkin on 78 prosenttia typpeä”
Lannoitteiden kallistuttua tilalla päätettiin, ettei budjettia niiden suhteen aiota paisuttaa.
Keinolannoitteiden osuutta on viljelyssä laskettu ja mietitty muita vaihtoehtoja.
Maataloudessa yleensä ajatellaan, että tuotto syntyy, kun tuloista miinustetaan menot.
Heiskanen pohtii ennemmin menojen hallinnan merkitystä.
Maitopuolellakin kilpaillaan maitotuotoksessa, vaikka merkitys voisi olla nykyistä enemmän panoksiin käytetyssä summassa ja niiden vaikutuksessa maitokiloihin.
Heiskasen tilalla lehmien tuotos on hyvällä säilörehulla saatu nousemaan 12 700 kiloon energiakorjattua maitoa.
Maidon rasvapitoisuus on viisi prosenttia ja valkuainen neljä — kumpikin lukema yli tuotosseurantakarjojen keskiarvon.
Ympäristötuen tilakohtaisiin toimenpiteisiin tullut NIR-maa-analyysi kertoo lupaavan totuuden: tilan peltomaahan on varastoitunut tuhansia kiloja typpeä ja fosforia
Se täytyy vain saada kasvien käyttöön.
”Joka henkäyksessäkin on 78 prosenttia typpeä”, Heiskanen muistuttaa. ”Kyllä meillä luontokin kasvaa ilman mitään typpilisäystä.”
Typensitojakasvit ovatkin olleet Heiskasen tilalla yksi ratkaisu kustannuskriisiin.
Kehityksessä ovat auttaneet Valion hiiliviljelijä-koulutukset.
Koko ajan on panostettu lietelannan hyväksikäytön parantamiseen. Käytössä on vetoletkulevitys ja kiekkomultain. Maan tallaamista vältetään kaikin tavoin.
Syyslevitys tilalla on lopetettu. Se on lietteen haaskaamista, Heiskanen pohtii.

Viime kesänä nurmi kasvoi tilan mailla yllättävän hyvin kylmyydestä huolimatta.
Tavoitteena on pärjätä mahdollisimman vähällä valkuaislisällä. Lisänä lehmille annetaan tarvittaessa rypsiä.
Jos ensimmäiseen satoon saadaan oikein hyvä valkuainen, lehmille annetaan ykkös- ja kakkossadon sekoitusta.
Karjasta laiduntavat umpilehmät ja tiineet hiehot. Lypsävienkin laiduntamista on kuitenkin kovasti harkittu. Kannustimetkin siihen ovat hyvät.
”Robottilypsyssä vain pitäisi reittejä suunnitella ja omaa asennetta muuttaa. Laidunnuksesta eroon pääsy aikoinaan helpotti sitä hommaa.”
Laidunnus olisi pelloillekin hyväksi, Heiskanen jatkaa.