Perheen nuorin, Alina, herättää lehmissä kummastusta. Janna Hietapakka iloitsee siitä, että saa perhevapaalla seurata miehensä Anssi Leinon työskentelyä maatilalla kaikessa rauhassa. Kuva: Sanne KatainenMäntsäläPikku-Alinasta kasvaa Anttilan maitotilan kuudes yrittäjäpolvi: "Tytölle pitää ostaa kassakone ja Monopoli"
Anttilan tilalla tehdään töitä siihen malliin, että tilanpito olisi aikanaan mieluinen vaihtoehto myös pienelle Alinalle. Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 1.5.2025.Mäntsälän Sulkavan kylässä sijaitsevalla Anttilan tilalla tapahtui vuoden vaihteessa isoja asioita. Tila siirtyi saman suvun hallinnassa viidennelle sukupolvelle Anssi Leinon ottaessa tilan isännyyden haltuunsa.
”Minulla on ollut vanhempieni kanssa tosin yhtymä jo kymmenen vuoden ajan. Olemme pyörittäneet tilaa yhdessä”, Leino kertoo.
Maatalousyrityksen pyörittämisen suhteen ei siis tarvinnut hypätä tuntemattomaan. Suurempi elämänmuutos sen sijaan oli Anssi Leinon ja Janna Hietapakan esikoisen, Alinan, syntymä neljä kuukautta sitten.
”Minun pitää ostaa tytölle kassakone ja Monopoli-peli. Hän voisi lähteä opiskelemaan maatalousekonomiaa ja huolehtia tilan kannattavuudesta. Minä voin kyllä hoitaa tilan työt”, ylpeä isä toteaa yhtä aikaa tosissaan ja pilkettä silmäkulmassaan.
Anttilan holstein-lehmille näyttää nurmirehu maittavan. Kuva: Sanne KatainenTulevaisuuden uskoa Anttilan tilalta löytyy siis runsaasti ja työ 70 holstein-lehmän parissa on mieluisaa, vaikka kannattavuus pitääkin huomioida tilan jokaisessa työvaiheessa. Aputyövoimaa ei ole mahdollista palkata. Perusarki sujuu omin voimin 2018 valmistuneessa yhden robotin navetassa, ja sesonkiaikoina apua saadaan niin naapurustosta kuin vanhemmalta sukupolveltakin. Leino toteaa, että työ opettaa jatkuvasti tekijälleen, kuinka onnistumisia saavutetaan.
”Olen tullut siihen tulokseen, että loppujen lopuksi euro tulee kukkaroon huippurehulla. Nurmirehun onnistumisen eteen tehtävä työ on tärkeimpiä asioita, mitä vuoden mittaan voi kannattavuuden eteen tehdä. Se myös tuo esiin todelliset ammattilaiset. Homman osaavat erottuvat ja he tekevät mukavaa tiliä”, Leino toteaa.
Leinon 110 viljelykierrossa olevasta hehtaarista noin 60 on nurmella ja tila on omavarainen rehun suhteen. Loppu viljelyala on ohralla ja vehnällä, joita käytetään väkirehuna säilörehun lisäksi. Leinonen on kokemuksen kautta todennut timotei -valtaisen nurmiseoksen tuottavan omilla, savisilla lohkoillaan parhaan tuloksen. Yksinkertainen nurmiseos on myös perusteltu niukan pinta-alan vuoksi, jotta viljelyvarmuus saadaan mahdollisimman korkeaksi.
”Minulla on viha-rakkaussuhde apilaan. Seoksen pitää olla riittävän simppeli, jotta se kasvaa takuuvarmasti kaikissa olosuhteissa, eikä kasvustoon tule aukkoja. Myös kasvinsuojelu helpottuu, kun seoksessa ei ole leveälehtisiä kasveja.
Kasvuston pitää myös kestää tallaamista.
”Pelkällä karjanlannalla ei tule riittävän laadukasta nurmea, eli apulantaakin pitää ostaa ja levittää.”
Leino toteaa, että apilaa hän viljelisi vain puhtaina kasvustoina, jolloin ruokinnassakin on helppo säädellä sen määrää. Nurmet hän uudistaa yleensä kolmen vuoden välein.
Omat aistit kertovat paljon siitä, kuinka rehu on säilynyt. Kuva: Sanne KatainenVaikeimman haasteen nurmirehun onnistumiselle tuo se, etteivät vuoden ole veljeksiä.
”Joka kerta, kun opin jotain uutta, ei sama olosuhde välttämättä enää toistukaan”, Leino naurahtaa.
Hän kertoo oman sääaseman seuraamisen tuovan tärkeää tietoa oikean korjuuajankohdan arviointiin.
”Ensimmäinen sato pitää päästä korjaamaan lämpösumman ollessa 350, vielä kun se on väkevää. Olen halunnut pitää rehuteon omissa käsissä, jotta pellolle meneminen ei ole ulkopuolisen urakoitsijan aikatauluista kiinni. Kaiken lisäksi urakoitsijat ovat aika harvassa täällä Etelä-Suomessa.”
”Siilotyöskentely nousee suuren arvoon, siilomiehellä on aina töitä”, Anssi Leino toteaa laakasiiloon tuotavan rehun tiivistämisen olevan erittäin tärkeää sen säilyvyyden kannalta. Kuva: Sanne KatainenLeino laittaa paukut ykkössatoon. Kakkossato lannoitetaan kuivissa olosuhteissa joskus vain pelkästään lietteellä. Kolmossato saa tarvittaessa taas väkevämmän lannoituksen.
”Syksyn sateiden myötä nurmien lannoitukselle saadaan syksymmällä eri tavalla vastetta kuin kakkossadon aikaan. Joka tapauksessa sato korjataan kolmeen kertaan etelän pitkän kasvukauden takia, jotta kuloheinä ei vaivaisi seuraavana keväänä.”
Rehun säilöntään on käytetty biologisia säilöntäaineita, maitohappobakteereja, jo 25 vuoden ajan.
”Siitä saakka, kun tilallemme hankittiin uusi paalain. Ajattelimme silloin, että tämän kanssa emme käytä happoa, jotta se pysyy kunnossa.”
Biologiset säilöntäaineet ovat siis Leinolle tuttuja jo pitkältä ajalta, mutta vuosi sitten hän otti niiden levittämiseen käyttöön uuden tekniikan.
”Niin vähään ei kannata kerralla niittää, että kuiva-ainepitoisuus olisi aina optimissa. Viimeksi aamupäivällä oli niin, mutta iltapäivällä rehu oli jo liian kuivaa.”
”Hankimme ajosilppuriin kiinnitettävän Pioneer -pienannostelijan, joka sumuttaa säilöntäaineen rehun sekaan kovalla paineella ja pieninä pisaroina. Levittimen myötä maitohappobakteerien annosteluun käytetty vesimäärä pieneni murto-osaan, mutta oikeastaan vesilogistiikankaan tehostuminen ei meidän kohdallamme ollut ratkaiseva asia”, Leino kertoo.
Hän esittelee teoriansa, jota vertaa flunssan tarttumiseen.
”Aivan kuten aivastaessa, kun paine on suuri, niin pisarat leviävät hienona sumuna, kattavasti, ympäristöön. Eli tässä tapauksessa rehuun.”
Pioneer-pienannostelija kiinnitetään ajosilppuuriin. Ajosilppurin hytissä oleva näyttö kertoo aineen kulumisesta, mutta hytistä on myös hyvä näkymä itse laitteeseen. Kuva: Sanne KatainenLeino toteaa hankinnan vastanneen odotuksia.
”Bakteeriahan meni rehun sekaan sama määrä kuin aiemmin, mutta pienemmän nestemäärän seassa. Rehu on säilynyt hyvin talven yli. Sehän ei ole säilöntäaineesta kiinni, että viimevuotisen rehun kuiva-ainepitoisuus nousi hieman liian korkeaksi.”
Anttilan tilalla pyritään 35 prosentin kuiva-ainepitoisuuteen.
”Kevät tuli niin vauhdilla, että pellolle tuli kiire. Kiireessä pitää myös aika pitkälle aistinvaraisesti arvioida, millä säilöntävalmisteella mennään. Silabacista on kolme vaihtoehtoa nurmisäilörehulle. Olisin voinut valita kuivemmalla tarkoitetun.”
Kompromissejakin on tehtävä.
”Niin vähään ei kannata kerralla niittää, että kuiva-ainepitoisuus olisi aina optimissa. Viimeksi aamupäivällä oli niin, mutta iltapäivällä rehu oli jo liian kuivaa. Jälkiviisaana voisi todeta, että niittokone ja karhotin olisivat voineet mennä pellolla peräkkäin, niin rehu ei olisi ehtinyt kuivahtaa suurella karheella niin paljoa. ”
Silabac-bakteerivalmisteita säilytetään navetan maitohuoneesta löytyvässä jääkaapissa, vaikka tuotteet eivät vaadi kylmäsäilytystä. Tämä on erilainen ominaisuus moneen muuhun tuotteeseen verrattuna. Kuva: Sanne KatainenTämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 1.5.2025.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
